Kuolaimeton kuolain

Viimeinkin tilaamani star wheel -hackamore oli saapunut ja pääsin eilen niitä testaamaan!

Tällainen pyörylä sieltä paketista tuli, kuva Päivölän tilan sivuilta.

Onnettomalla 3D-hahmotuskyvylläni pähkäilin kyseisen kapineen asettamista suitsiin, ja sitten minulle valkeni että niin, näistä suitsistahan pitää siis ottaa ihan koko turpahihna pois ja tämä uusi hackamorehässäkkä tulee sen tilalle. Tuli ihan aivohiki kun yritin käsittää, että näissähän tavallaan turpahihna tulee kiinni poskihihnojen päihin.

Onneksi oli tallessa vanhat ruskeat suitset ja ostin niihin mätsäävän hackamoren, ei tarvitse aina vaihtaa suitsiin noita kuolaimia. 

Osaavammat saavat kommentoida tuon hackamoren asettumista Penan päähän. Mahtaakohan korkeus olla oikea? Ja kuinka tiukalle tuo turpahihna-leukahihna-mikälie tulisi kiristää? Nyt jätin sen melko väljäksi.

Päädyin ensimmäisellä kerralla kokeilemaan ohjia näin:

Tällä tavoin kiinnitettynä ohjasotteeseen ei minun logiikallani tule vipuvaikutusta juuri lainkaan. Jos taas asemoin ohjan tuon leuanalusremmin etupuolelle, tulee jo jonkin verran vipua joka painaa myös niskasta päätä alaspäin.

Sitten vain tuulta päin ja kentälle. Jemmasin vähän hevosnamuja taskuun ja näytin ensin maasta käsin Penalle uudelta tuntuvat ohjasotteet. Kääntävää apua se ei tahtonut hahmottaa millään, vaan tarjosi aina paineesta taaksepäin.

Kun poni kuitenkin tuntui rauhalliselta ja kiltiltä, kiipesin kyytiin. Pena on onneksi tosi hyvin istunnalla ratsastettavissa silloin kun se ei kyttää ja säpsyile mitään, joten hallintaongelmia ei ainakaan näin ensikokeilulla ilmennyt. Olin itse asiassa tosi yllättynyt, että pystyin ratsastamaan asetukset niinkin hyvin, vaikka maasta oli tuntunut siltä ettei Pena millään käännä ohjasotteesta pelkästään päätään sivulle.

Kokeilin kaikki askellajit läpi ja muutamia pysähdyksiä myös. Ainut missä Pena selvästi kummasteli uutta kuolaimetonta kuolaintaan oli pysähdyksestä liikkeellelähdöt, kun pidin ohjat tuntumalla pyytäessäni eteenpäin. Muutaman kerran Pena ehdotti peruutusta eteenpäinliikkumisen sijaan ja tuntui siltä, ettei oikein ymmärtänyt, mitä halusin. Pari kertaa palkitsin Penaa selästä käsin namuilla ja siitähän ahne poni tykkäsi.

Ensi kokeiluksi minulle jäi tästä tosi hyvä mieli! Mistään peräänannosta ei kyllä voida puhua, Pena jolkotteli melko löysänä ja nenä ensimmäisenä, mutta enpä minä siltä juuri mitään vaatinutkaan, vain sitä rentoutta. Luulen että ensi kerralla vaihdan ohjan ja leuanalusremmin paikkaa, koska nyt ei ainakaan ollut mitään viitteitä liian rullaavasta ja lyhyestä muodosta, päinvastoin. Jos nyt näillä säädöillä olisin enemmän ratsastanut käsilläni, luulen että turpahihna olisi alkanut kiivetä nenällä ylöspäin.

Huomasin, miten vahvasti kuolaimilla ratsastaminen on minuun iskostunut. Olin hirmu epävarma kaikesta tekemästäni, en oikein tiennyt millaisella voimakkuudella tuntumaa saa ja voi pitää kun kuolain ei olekaan suussa vaan siinä nenällä. Näin tottumattomalle hevoselle tämänkaltainen kuolaimeton kuolain tuntui myös aika hitaalta, eli mitään hienosäätöä en ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla olisi kyennyt pään ja kaulan asentoon tekemään. Toisaalta myös jäin ratsastamaan siten että ajattelin koko ajan käsiäni, ohjastuntumaa ja sitä miltä Penasta mahtaa tuntua, enkä oikeastaan edes muistanut vaikuttaa hevoseen jaloillani. Jatkamme harjoituksia, ehkä ensi kerralla tämä jo tuntuu luontevammalta! Koska oli se aika palkitsevaa nähdä selästä käsin, miten hevosen alahuuli lerppuu ihan rentona ja löysänä.