Ratsastaminen on vaikeaa.
Ja palkitsevaa, vaikka palkinnot annostellaankin pienissä erissä.
Tänään työskenneltiin jälleen perusasioiden parissa: tuntuman säilymisen kanssa. Oli tuulinen päivä ja Penalla pyöri tutka pään päällä hakemassa jotain säikyttävää. Se yritti todella sitkeästi nostaa pään taivaisiin, tiputtaa selän alas ja kipittää otteestani pois, mieluiten säikkylaukkaa. Tein ensin melko pitkään töitä käynnissä aivan yksinkertaisella kuviolla: päätyihin ympyrät (tai voltit), ja välissä aina lävistäjää pitkin toiseen päähän. Kun maltoin itse mieleni ja vain ratsastin käyntiä jalalla kohti tasaista, kevyttä ohjastuntumaa, aloin viimein saavuttaa sitä mitä hain. Pena hyväksyi tuntuman ainakin hetkittäin, kyttääminen väheni ja käynti alkoi muistuttaa käyntiä sipsuttamisen sijaan.
Miten hankalaa onkaan saada tuollainen ylilyhyeksi kerivä hevonen venyttämään kohti tuntumaa! Herkkyys on kiva asia, jos siinä olisi jokin tolkku. Jos hevoseen ei voi yhtään koskea ilman että sen korvat on jo ratsastajan suussa, ollaan vähän turhan herkkänä. Huomaan sortuvani itse toisinaan ylivarovaiseen ratsastamiseen enkä pidä kunnolla tuntumaa, jolloin etenkin siirtymiset Pena luikahtaa selättömänä, nenä etummaisena ja ohjat pyykkinarulöysänä. Ongelmani tuntuman pitämisessä on, ironista kyllä, jalalla ratsastaminen tai sen puute. Penaa ei voi yhtään "vetää" tuntumalle eli ratsastaa taaksepäin. Sen kanssa täytyy pitää tasaisen kevyesti edestä ja ratsastaa pohkeella eteenpäin, ja nimenomaan eteenpäin, ei ylös, vaikka se sinne aina ensiksi ehdottaakin.
Jatkettiin kuviota ravissa, ja ilokseni huomasin, ettei Pena ollut tänään merkittävästi vino! Tosin se kompensoi vinouden puuttumista olemalla aikamoinen sätkäle ja pyrkimällä edelleen säikkymään, kiemurtelemaan ja karkaamaan pois työnteosta ja avuiltani. Pitkään tehty käyntialustus auttoi kuitenkin tasaisuuden löytymiseen ravissakin, ja pian lisäsin lävistäjille käyntiinsiirtymiset, siitä pohkeenväistöön, ennen lävistäjän loppua suoristus ja uudestaan raviin. Siirtymiset oli huonolla tolalla alkuun, mutta paranivat kun muistin jarruttaa enemmän kropalla ja ja pitää jalan lähellä läpi hidastuksen, ja vain kannatella tuntumaa käsillä. Lopuksi muutin vielä harjoitusta niin, että päätyjen ympyrät tein laukassa ja lävistäjien pohkeenväistöt ravissa. Oikea laukka oli kömpelömpi, tuntui hakeutuvan nelitahtiseksi ja valuvan ympyrältä ulos vasemmalle, mutta raville rikkomista ei tapahtunut kuin yhden kerran, ja siihenkin osasyynä oli puskien tuijottelu.
Olin lopulta oikein tyytyväinen Penaan, vaikka se olikin vaikeana ja säpsynä. Olin tyytyväinen myös itseeni, että maltoin ratsastaa sitä kiireettä ja siirtyä hankaloittamaan harjoitusta vasta kun edellinen taso oli ok.
Kuolaimena oli eilen ostettu Vision, mutta en osaa sanoa siitä vielä juuta enkä jaata. Tuntumahankaluutta meillä on ollut ihan aina, sitä ei voi laittaa kuolaimen piikkiin. Tällaisenä ylisäpsypäivänä Pena karkaa mitä tahansa kuolainta ja tuntumaa ylös, koska säikkyminen olisi vain niiiiin paljon mielenkiintoisempaa kuin työnteko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti