Näin jälkeenpäin tuntuu helpolta sanoa, että aika meni nopeasti - tavallaan se menikin, mutta aivan hemmetin koville otti kun keho muuttui ihan toiseksi ja oma rakas harrastus piti siirtää syrjään. On ihana tunne kun vatsalihaksia kirveltää ja keho tietää taas tehneensä. Vaikka ei ratsastamattomuutta ollutkaan kuin "vain" kuusi kuukautta, niin valmentautumaan pääseminen on taas yksi merkkipaalu paluussa normaaliin arkeen ja normaaliin minään.
Sivuhuomautuksena kerron myös, että olen kaksi kertaa sovittanut tavoitehousujani eli Pikuerejani, joiden pieneksi jäämistä kyynelehdin alkuraskauteni aikana täällä blogin puolellakin. Ja ne menevät kiinni! Tositoimiin en ole niitä vielä ottanut, sen verran on tuo vatsanahka vielä helttana ettei se oikein asetu korkeavyötäröisiin housuihin (eikä se painokaan ole ihan vielä ole siinä missä lähdettiin), mutta on siis hyvin todennäköistä että sovin vielä pöksyihini, vaikka kroppa kävikin aika myllerryksen läpi raskauden myötä.
 |
| Tästä... |
 |
| ... tähän. |
Jälkeen-kuvaa ei vielä ole otettuna, koska matka on kesken. Olen kuitenkin melko tyytyväinen siihen, miltä näytän nyt kun synnytyksestä on neljä kuukautta. Voisi olla paljon huonomminkin!
Valmennuksesta sananen:
keskityttiin Penan suoristamiseen. Sattumalta olin eilen ratsastanut itsekseni ihan samalla harjoituksella ja Pena oli ollut tuhma, vino ja aika mahdoton. Tänään oli jo parempi meno. Ratsastin pituushalkaisijaa ravissa ja lyhyeltä sivulta vuoroin molempiin suuntiin. Jokaiseen kulmaan ratsastin voltit. Varioitiin tätä myös laukkaharjoitukseen. Eilen ehdin ja jaksoin ratsastaa vain vasemman laukan, joka oli aika hirveällä tolalla. Tuntui että Pena heittääntyi heti raville kun sen tasapaino katosi. Ehkä kuitenkin sain sen eilen ratsastettua läpi siinä vasemmassa laukassa, sillä tänään vasempaan sain lähinnä vain istua ja hiukan korjailla vasempaan karkaavaa takaosaa muun kehon jatkoksi. Sen sijaan oikea laukka oli aika kammottava tänään - samat hankaluudet kuin eilen vasemmassa, plus lisäbonuksena yleinen säikkyminen (mitä oli kyllä eilenkin ilmassa).
Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen, sillä Pena oli merkittävästi parempi kuin eilen. Nyt se kesti vähän ratsastamistakin, eikä vain karkaillut avuilta pois kun joku tuntui siitä hankalalta. Omassa istunnassani keskityin tänään siihen etten puristaisi yhtään polvella (eilen huomasin taas tekeväni niin, kun Pena oli alkuun hidas ja tahmea liikkumaan eteenpäin. Ihan kuin se puristaminen mitään auttaisi...), ja kas vain kun istuminen kävi helpommaksi kun muistutti joka välissä itseään ettei saa puristaa.
Olen treenien jälkeen tehnyt Penan kanssa hierojalta saatuja venytyksiä / lihasharjoituksia, ja lisäksi sivellyt arnikageeliä sen lanneselkään. Seuraillaan, mihin suuntaan liikkuminen menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti