-- jotenkin kova pakkanen hajottaa hevoset, ne potkivat ilmaa ja puunrunkoja, niiden karvat sojottavat eri suuntiin --
Tätä tuli taas seurattua kun pakkanen kiristyi hetkeksi liki kahteenkymmeneenviiteen asteeseen. Noin kolmantena kireänä pakkaspäivänä laumat alkavat hajoilla, ei millään lailla negatiivisessa muodossa mutta porukoihin tulee uutta säpinää. Totesin että on viisainta antaa Penan liikuttaa itse itsensä, sen kävelyttelystä ei olisi tullut yhtään mitään. Jo tarhaanvientimatkoilla se keksi kekkuloida kahdella jalalla, narun kertaakaan kiristymättä, kenenkään varsinaisesti häiriintymättä. Kunhan kekkuloi ja poukkoili. Onneksi sillä on leikkiseuraa laumassaan, niitä on kiva katsoa ikkunasta kun ne touhuavat. Touhuamisen saldona tosin laskin neljä hokinpolkemaa Penan ruununrajoista, pitääkö sitä nyt ruveta bootsittamaankin pihalle...
Tänään pakkanen lauhtui ja päätin aloittaa taas Penan liikuttelun. Mahanalunen on vielä arka, mutta mielestäni se on mennyt parempaan suuntaan. Penaa on vaikea arvioida sillä sen kipumuisti on erinomainen, ja selkeästi sillä nousee stressitaso jo ajatuksesta, että kohta kopeloin sitä vatsan alta. Nyt reaktiot olivat kuitenkin jo laimeampia.
Laitoin Penalle varusteet ja juoksutin hetken kaikissa askellajeissa. Muutamia pukkiloikkia tuli laukannostoissa ja laukan aikana, ja myös päänviskontaa ja pään painamista alas, joiden tulkitsen olevan oireita mahakivusta. Ravissa ja käynnissä poni oli yhteistyöhaluinen ja rauhallinen. Juoksutuksen jälkeen kiipesin käymään selässä, todella ajatuksella vain käväistä muistuttamassa, että näinkin voi tehdä. Olin varustautunutkin vain tuulihousuilla ja tosi kömpelöillä talvirukkasilla. Kaikesta huolimatta aina tuntuu kuin kotiinsa tulisi, kun pääsen Penan selkään! Kävelin sen kanssa puolipitkillä ohjilla muutaman kahdeksikon ja otin yhden pitkänsivun kevyttä ravia ja lopetin siihen.
Suunnitelmani olisi ruveta nyt taas liikuttamaan Penaa selästäkäsin, kevyesti ja vointia seuraten tietysti. Seuralaisen kanssa voitaisiin sitten käydä maastossa tai pellolla kävelemässä myös, ettei tarvitse vain kentällä tahkoa.
Penan talvimuotiin oli pakko lisätä "uikkari" eli lapasuojus, joka kuvassakin pilkottaa loimen kauluksesta. Kovin paljon loimitusta ei tarvita kun Penalta jo hinkkaantuu karvat pois lavoilta. Todella ankeaa, pitäisin sen niin mielelläni nakuna mutta kun se ei vain kasvata karvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti