Satulansovituksen jälkeen huojentuneena

Satula-auto kävi tänään, saapui täsmällisesti lupaamaansa aikaan! Vasta näin jälkeenpäin tajuan, miten hermostunut olen ollut siitä että Penalla ei ole sopivaa satula. Laina-Kiefferin kanssa meno meni ihan mahdottomaksi ja jouduin perjantaina jättämään tunnin kesken koska ei vain ollut mitään järkeä kiusata hermostunutta hevosta johon todennäköisesti koski koko ajan.

Penalle sovitettiin käytävällä ehkä kuutta taikka seitsemää satulaa - hassua kyllä, juuri niitä merkkejä ja malleja, joiden olin aavistellut olevan sellaisia että niitä kannattaisi sovittaa. Jotain hyötyä siis siitä, että olen viime viikot selannut myyntisatuloita ja katsellut kuvia niistä. Satulavyön kanssa kiinni sovitettiin ehkä viittä satulaa, ja ratsastukseen päätyi kolme.

Lainasatulasta tuli näkemättä tuomio, että selkärangan tila ei riitä Penalle. Omaa satulaa katsottiin selässä, ja se on muuten ihan ok mutta Penan säkä on liian leveä siihen. Satula jää puristamaan säkää, mikä ahdistaa Penaa (olenhan sanonut että se on jotenkin "lavoillaan" koko ajan ja että sen on vaikea esim. taipuneena kohota etuosallaan ylös). Eteenajautumisongelman perimmäistä syytä ei lähdetty analysoimaan eikä sen niin väliäkään, kun uutta satulaa tässä ollaan joka tapauksessa hankkimassa.

Oma satula

Ratsailta kokeilin uutta Frank Bainesia, käytettyä Albionia ja käytettyä Cliff Barnsbya. Näistä viimeksimainittu näytti käytävällä parhaalta, mutta kun nousin selkään, se laskikin yllättävän paljon edestä alas ja säkätila jäi täten liian matalaksi. Sen kanssa en sitten edes mennyt käyntiä.

Frank Bainesin ja Albionin kanssa ratsastin kaikkia askellajeja eikä ollut kaukana että itku pääsi. Ensinnäkin molemmat satulat olivat aivan mahtavan ihania istua, laukassakin vain tönötin siellä kyydissä ihan kuin olisin aina osannut istua niin. Mutta enimmäkseen itku oli liki kuitenkin siitä syystä, että Pena liikkui niin hyvin. Ei tietoakaan siitä jännittyneestä ja ahdistuneesta tikityksestä, vaan sain siinä kevyesti hölkkäillessäni ratsastettua siitä niin rentoa ja isoa liikettä ettei paremmasta väliä. Ja Pena pärski ja pörisi tyytyväisenä kun ei ahistanutkaan.

Nämä molemmat satulat jäivät minulle vielä rauhassa uusintakokeiluun ja niiden välillä teen lopullisen ostopäätökseen. Eipä ne ilmaisia ole kumpikaan, mutta johan se on nähty että Penalla on kallis maku!  Ja toisaalta, se palkitsee niin isosti kun sillä on kaikki hyvin.

Albion K2 Genesis, kuva satula.com

Frank Baines Elegance Deluxe, kuva satula.com

Olin niin pähkinöinä testisatuloista, että menin vielä illalla uudestaan ratsastamaan. Lämpötila oli hellelukemissa joten menin vain verryttelyn ja kerran läpi tiistain kisojen kouluohjelman. Testiin pääsi tuo Frank Baines. Siinä on runsaat polvituet, tuntuu ettei siitä vain voisi keikahtaa mihinkään. Istuin on tässä yllätyksekseni vain 16,5", mahduin siihen ihan sujuvasti. Pena liikkui edelleen hyvin ja rentona, etenkin laukassa oli taas tosi hyvä meno. Tykkään! Hieman tuo istuinkoko kuitenkin epäilyttää, tuleeko sitten ongelmia mahtua siihen talvitamineissa, ja ehkä pitäisi myös kuvasta tai videolta nähdä, miten oma painopisteeni asettuu siihen.

Olen todella helpottunut siitä, että meille löytyi jopa useampi vaihtoehto satulaksi. Eteenvalumisongelmaa näillä ei ollut kummallakaan, molemmat oli ihania istua ja Pena tuntui niiden kanssa tyytyväiseltä. Sitten kun vielä ratkon vanhan satulan kohtalon niin ehkä tämä satulastressi alkaa oikeasti olla hetkeksi ohi.

Parempaan päin

Rakkoni paranevat. Eilinen oli vielä irvistelyä kyykätessä ja oikeastaan ihan missä vaan, huonoa oli olla ilman housuja ja housujen kanssa, polvitaipeiden iho ei halunnut kestää kertakaikkiaan mitään. Tänään oli jo niin hyvä meno että uskalsin laastaroida taipeeni, vetää ratsastushousut jalkaan ja ottaa uusintamatsin saappaiden kanssa (uusilla kantakiiloilla, toki).

Koulutreeniin en vielä tohtinut, joten lähdettiin radalle. Oli tosi kova tuuli ja laitoin Penalle varuiksi korvahupun. Se näyttää ihan naurettavalta pienten arabinkorviensa kanssa full-koon hupussa, korvankärkiin jää viiden sentin tyhjät pussukat jotka lepattavat tuulessa, enkä tiedä onko pipolla mitään muuta kuin lumevaikutus. Joka tapauksessa, alun jännittämisen ja sätkyilyn jälkeen Pena toimi tosi tosi kivasti! Radalla liikkumista helpottaa nyt se, että kaikki meidän 15 hevosta laiduntavat radan keskellä tai läheisyydessä, joten aina on jossain joku näköpiirissä. Ja tällä kertaa takakaarrekaan ei ollut millään muotoa paha, siellä laiduntaa neljän ruunan porukka joka ei pelkää mitään, syö ja tuijottaa vaan. Minä itse käänsin muutaman kerran Penan pois ennen kaarretta, kun ajattelin että se jännittyy naapurin ladossa meneillään olleesta polttopuukuorman teosta (ladon isot ovet auki ja kopinoita ja liikahduksia), mutta mitä vielä, Pena lähinnä pyrki sinne kaarteeseen joten annoin sen sitten mennä. Eikä mitään. Jäi taas tosi hyvä mieli!

Huomenna on kengitys, laitetaan eteen vähän kevyempää kenkää jos sillä olisi vaikutusta takomiseen ja kompasteluun. Ja ilmoittauduin kisoihin viikon päästä tiistaina, luokkana helppo C:1. Ja satula-auto vahvisti tulevansa sunnuntaina, joten asiat näyttäisivät olevan ihan mallillaan.

Sattuu

Se on minun polvitaipeeni uusissa saappaissa ratsastetun valmennuksen jälkeen. Itku meinasi päästä suihkussa kun kirvelsi niin, ja laina-Kiefferin jäljiltä ei ollut paljoa vaille etteikö -anteeksi nyt vaan- toosani olisi ollut samassa kuosissa. Siitä ei tule kuvaa, lupaan sen.

Liikun kuin rampa ankka, eikä hevoseni taida voida sen paremmin. Ei todellakaan oltu hohdokkaita tänään, Penan sään seutu on turvoksisissa oman satulan jäljiltä ja kaikki liikkuminen on taas lähtökohtaisesti jännittynyttä. Laina-Kieffer pysyy paikallaan mutta jokin siinä on ettei Pena viihdy siinä, ja ratsastaminen menee kipittämiseen ja kiemurtamiseen. Laukassa tilanne on merkittävästi parempi, ravi sen sijaan... noh, ei takerruta siihen. Olen toiveikas että viikon päästä tilanne helpottuu kun satula-auto saapuu.

Omaan surkeuteeni sen sijaan saattaisin kaivata pari lohduttavaa sanaa siitä, että saappaat kyllä muokkautuvat ja pehmiävät ja ovat vielä jonain päivänä aivan ihanat, kuin päälleni valetut. Tai vaikka pari näppärää käytännönvinkkiä, mitä teen siihen asti...

Poni hyvä, satula ei

Kesä!

Meinaa mennä rankasti hermo tuon satulan kanssa. Tai ei kai se kenenkään vika ole että se ei istu, mutta miksi sen pitää lakata istumasta juuri kun kesä on aluillaan ja kelit ovat parhaat mahdolliset kunnolliseen ratsastamiseen? Ja tietenkin juuri nyt on hyvä treeni-into päällä ja kisoja tulossa. Toivon kaikki ruumiinosat ristissä että tilaamani satula-auto a) saapuu lupaustensa mukaisesti ensi viikonloppuna ja b) täyttää toiveeni ja sieltä löytyy Penalle uusi paremmin istuva satula. 

Halusin tänään ratsastaa huolellisen koulutreenin ennen huomista tuntia, mutta reisille (tai lavoille tässä tapauksessa) meni satulan takia. Se luistaa ihan mahdottomasti eteen ja tuntuu varmaan tosi kurjalta, sillä Pena vain pakeni kaikkia apuja ylöspäin ja kipitteli alta pois. Pena kyllä yritti tehdä niin kuin halusin, ja tarjosi venyttämistä eteen-alas kohti tuntumaa, mutta heti kun olisi pitänyt esim. taipua tuossa asennossa, se kohosi taas ylös ja jännittyneeksi. Suu jauhoi ja koko poni tuntui ahdistuneelta. Tulin kerran alas ja korjasin satulaa taaksepäin. Laukkaa kokeillessani alkoi tuntua siltä että poni karkaa ihan konkreettisesti kohta, joten hyppäsin taas alas ja otin koko satulan pois. Menin vielä takaisin selkään ilman satulaa ja kyllä, olen oikeassa että käytös johtuu satulasta - Pena rentoutui lähes välittömästi kun satula oli poissa, vaikka sen kanssa on menty ilman satulaa alle kymmenen kertaa eikä se ole siihen tottunut. Menin hetken aikaa vielä laukkaa ja ravailin molempiin suuntiin, ja poni oli ihan erilaisen oloinen. 

Onneksi meillä lainassa ollut Kieffer on vielä ostajaa vailla, joten saan sen huomenna takaisin käyttööni siksi aikaa, että meille löytyy oma. Ei sekään täydellinen ollut, mutta varmasti parempi kuin omamme tällä hetkellä. 

Nii, tyhmä satula!

Suolakivi suojassa autonrenkaassa? Jep jep.

Haava on jo ihan siisti ja melkein kuivakin

Lihavuuskunto tänään: painomitan mukaan kutakuinkin 450 kg

Penan ratsastamisen jälkeen minulla oli edessäni tällainen urakka:

Immu, Immu, Immu...

Tunnin raaputtamisen ja n. puolikkaan showshine-pullon jälkeen vanhaherra alkoi taas muistuttaa hevosta ja käytiin sen kunniaksi hieman käpsyttelemässä:

Luirukaula

Joulu toukokuussa

Täytin viime viikolla vuosia ja niille jotka halusivat ikääntymistäni muistaa, kerroin että saa osallistua saapaskassani lihottamiseen.

Tänään sitten ajelin Espooseen Hipposportiin sovittamaan saappaita. Olin ehtinyt perehtyä nahkasaappaiden kokotaulukoihin siinä määrin, että totesin minun olevan varminta mennä suoraan liikkeeseen jossa valikoima ei ihan heti lopu (mainostavat että heillä on 300 paria saappaita varastossa, huh!). Edullisemmissa saapasmerkeissä koot näytti menevän niin, että lyhyille ja paksuille on omansa ja pitkille ja laihoille omansa. En ole kovin pitkä, mutta minulla on ratsastajan pohkeet, jotka siis ovat ehkä pohkeeni pituuteen nähden leveät, mutta eivät sitten kuitenkaan niin leveät, että täyttäisivät kaikkien saapasmerkkien wide-vartta. Ja kun tähän yhdistetään se että kengänkokoni on mallia kanootti eli naisellinen 41, niin en voinut ajatellakaan että ostaisin saappaat sovittamatta.

Tähän asti ole ratsastellut käytettynä ostetuissa Mountain Horsen saappailla, jotka ovat olleet varrestaan vähän tökerön lyhyet mutta talviaikaan kalsareiden + pitkävartisten villasukkien kanssa ihan kivat jalassa. Nyt kun jalkaan ei enää laitakaan muuta kuin ratsastushousun ja ohuen sukan, huomasin että vanhat saappaat pyörivät jaloissani. Vanhat saavat jäädä odottamaan ensi talven villasukkakelejä, minä hankin itselleni ensimmäiset kunnolliset nahkaiset ratsastussaappaat!

Ajattelin että sovittamisessa menisi tuntitolkulla, ja ohjeistin kaveriksi lähtenyttä miestäni menemään autoon jos kyllästyy. Myyjä katsoi jalkojani, kysyi lestin koon, käski vaihtaa ratsastushousut ylle ja kipaisi varastoon. Sieltä minulle tuotiin Soubirac Arena -saappaat, jotka taiteilin pitkän kenkälusikan ja myyjän vetoketjunvedon avulla jalkaani ja totesin, että otan nämä. En ole ikinä selvinnyt kenkäostoksista näin helpolla!

Saappaat ovat tuollaiset siistit perussaappaat, melko ohutta nahkaa ja nyörit nilkassa, vetoketju takana. Yksinkertaiset ja kauniit, ja hintaluokaltaan minun kassaani sopivat, 350 e.

Samalta reissulta ostin saapastuet ja hetken seikkailtuani myös hiussolki-hiusverkko -yhdistelmän, JOS taas joskus päästäisiin kisoihin niin saisi tukan siististi kiinni. Jotain myös unohtui ostaa, nimittäin nahkaiset kannusremmit. Kun on hienot uudet saappaat niin ei ehkä voi laittaa niihin rispaantuneita nylonisia kannusremmejä...

Saapastuet

Hiussolki verkolla

Kotona jatkoin sovittelupuuhia ja myyjän ohjeesta vetelin kynttilästä talia saappaiden vetoketjuun, jotta se alkaisi luistaa paremmin. Mitkään kävelykengät ei nuo kyllä ole, vaikka eivät taida olla lähimainkaan niin tönköt kuin ihan oikeat kouluratsastussaappaat. Kyykkyyn pääsemistä en silti kokeile ensimmäiseen puoleen vuoteen nuo jalassa.

Saappaat ja sovitusassistentit

Assistentti pyyhkii naamansa jalkaani

Hyvät ne on, mama!

I love my pony part 1000

Laidunkausi hurahti käyntiin maanantaina. Tarkoitukseni on ollut ottaa kuvia, mutta en ole ehtinyt missään välissä kunnolla. Pyh ja pah sanon, että laiduntaminen muka vähentää tallinomistajan työmäärää. Päinvastoin, meillä kasvoi pääluku neljällä hevosella ja osa on edelleen yöt sisällä ja osa laiduntaa yötä päivää ja yks tarvii sitä ja toinen toista, kävelymatkat laitumille on huomattavasti pidemmät kuin tarhoille ja siinähän ne päivät äkkiä venahtavat kaksitoistatuntisiksi kun humppaa tuolla menemään pitkin tiluksia milloin minkäkin saavin/vadin/loimen/kanisterin/voiteen kanssa ja koittaa siinä sivussa valvoa uudistuneita laumoja, että kaikilla on kaikki hyvin. No mutta se siitä, kyllä tähänkin taas tottuu, työt ei näissä hommissa lopu kesken.

Ensimmäinen laidunaamu, vielä ei ollut lauman uusi junnuvahvistus saapunut

Maanantaina meillä oli myös puomitunti, jolloin hiki lensi niin kuskilta kuin hevoseltakin. Ajattelin, että kohta on pakko parkaista etten pysty enää, kun aina tuli vaan käsky tulla "kerran vielä". Harjoiteltiin ravissa ja laukassa temponsäätelyä puomien avulla, eli esim. ympyrällä oli puomeja sillä lailla että yhteen sarjaan piti tulla hitaasti ja aktiivisesti, ja sen jälkeen heti lisätä tempoa ja askelpituutta ja tulla seuraavaan sarjaan isosti sujuen. Tai päinvastoin. Mentiin laukkaakin niin paljon että loppuajasta oli pakko nousta kevyeeseen istuntaan koska olin melko varma että kuukahdan kyydistä jos vielä joudun istumaan satulassa kunnolla. Pena oli hienosti vaikka oli taas joka näköistä oheisohjelmaa pihassa, trailerista puhelinyhtiön miehiin.

Pena on siis laiduntanut yötä päivää maanantaista asti. Olen ollut tosi iloinen siitä, että se on tuonut joka kerta laumansa minun luokseni kun olen jostain syystä niitä huudellut. Toki minulla on ollut mieluisaa asiaakin, ruuanjakoa tai tänä aamuna sisällehakua, kun sadetta oli jatkunut liki vuorokauden ja otin lauman päiväksi sisälle nukkumaan. Loimitettuna ne olivat yön olleet joten sikäli niillä ei ollut hätää, kuivia ja lämpimiä kaikki, mutta kun porukassa on myös Immu 24 v., haluan että se saa kunnolla levätä välillä. Ja oli Penakin väsynyt, se söi hetken karsinassa heinää ja meni sitten pitkäkseen, ja nukkui makuullaan yli kaksi tuntia. Ei haitannut vaikka tallia siivottiin samalla ja kolisteltiin kaikenlaista muutenkin.

Iltapäivällä sade alkoi ohentua ja ajattelin mennä ratsastamaan ennen kuin päästän lauman takaisin laitumelle. Penakin oli virkistynyt ja tuli mielellään käytävälle hoidettavaksi. Hautasin kuitenkin ratsastushaaveet pian, sillä Penalla oli aika reippaasti turvottava haava oikeassa etusessa, polven ja kainalon puolivälissä jalan sisäsyrjällä. Haava ympäryksineen oli arka kun putsasin sitä ja tein siihen betadinehauteen. Haude sai olla paikallaan sen aikaa kun raivasin tieni tiiviin savikerroksen läpi kohti Penan nahkaa - miten se voikin olla niin likainen, vaikka sillä oli ollut loimikin päällä? Tosin myös loimi sai aamulla pesukäsittelyn sillä se muistutti savista panssaria enemmän kuin ohutta sadeloimea.

Haava on sillä lailla nurjassa paikassa, että epäilin ettei hauteeni pysyisi paikallaan liikkeessä. Haava itsessään ei ratsastamista olisi estänyt, mutta en voisi haavaa sitoa laitumelle ettei kääreet sitten tipahda jalassa alaspäin ja aiheuta paniikkia. Kuitenkin olisi tarpeen pitää haudetta haavan päällä jonkun aikaa jotta siitä olisi jokin hyöty, mutta ratsastaessa en näkisi, mitä sidokselle tapahtuu. Päädyin sitten kokeilemaan jotain uutta - ohjasajoa ja/tai juoksutusta kahdella ohjalla. Maastakäsin näkisin koko ajan kääreeni ja saisin napattua sen pois jos ja kun se alkaisi valua.

Otsikon syy on siinä, miten kivasti Pena käyttäytyi. Olen ohjasajanut sitä muistaakseni kerran, eikä sitä ole siihen koskaan mitenkään opetettu. Laitoin juoksutusvyön ja valitsin ohjille aika matalalla kyljissä olevat renkaat kannattimiksi, ja siitä sitten vain ihmettelemään. Minä en varsinaisesti tiedä, mitä minun pitäisi tehdä enkä nytkään ollut tehnyt tarkkaa suunnitelmaa, kunhan katsoin mitä tapahtuu. Ja kaikki meni tosi kivasti! Sain Penan aika mukavasti pyöristymään käynnin aikana. Maasta käsin huomasin, että vasen kierros on Penalle hankalampi myös ilman ratsastajaa - nyt on taas jonkun aikaa ollut ratsastaen sellaista ilmassa, että oikeaan sujuu mutta vasen on vaikea. Kokeiltiin ympyrällä raviakin, jotain kai ohjasajon ja kahden ohjan juoksutuksen väliltä. Eteenpäinpyrkimys meinasin hetkittäin hävitä kun tein ohjilla jotain, mutta kun otin ajopiiskan käteeni niin totesin että liikkuvia osia alkaa olla minulle liikaa. Lopuksi kokeilin vielä käynnissä kokoamista ja lisäämistä ja muutaman väistön urallepäin, ja jummi! Jäi ihan hirmu hyvä mieli tästä liikutuskerrasta, Pena oli hyväntuulinen ja yritteliäs ja se suhtautui näihin kokeiluihini todella malttavaisena ja positiivisena. Se on Penan kaltaiselle äkkinäiselle hevoselle aika paljon.

Haavan turvotus laski reilusti liikutuksen aikana ja niin kuin arvasin, kääreeni valahti alaspäin polven päälle. Sain sen sieltä turvallisesti pois ja putsasin haavan vielä ennen kuin pojat pääsivät takaisin syömään vihreää.

En syö!

Psyllium kelpasi vajaat kaksi viikkoa, nyt on tullut stoppi. Iltavelli hyytyy yön aikana kuppiin niin että sen saa laattana nostaa sieltä aamulla pois (se on ihan uskomatonta tavaraa, varmaan samanlaista tulisi jos hyydyttäisi sadalla liivatelehdellä viherpellettimössöä leikattavaan muotoon). Kolme viikkoa pitäisi syödä mutta ei toivoakaan että sinne asti päästäisiin.

Toinen "en syö" alkaa nimittäin olla heinä. Ihan oma tuttu turvallinen esikuivattu säilöheinä. Pena laumoineen on ollut nyt kolmena-neljänä viime päivänä joitain tunteja laitumella totuttautumassa vihreään, ja tuollahan ne pirulaiset seisovat jonossa portilla nytkin, että taas tarttis päästä. Aamuheiniä on vähän levitelty sinne tänne, mutta kukaan kolmikosta ei syö kunnolla. Vanha Immu on ollut tällainen jo vuosia, ei se viitsi heinää syödä keväisin kun se varsin hyvin tietää että tarjolla on parempaakin, ihanaa vihreää ja tuoretta. Ilmeisesti se on nyt opettanut kärkkymisen jalon taidon nuoremmilleenkin. Laidunruoho on parasta eikä sen kanssa kilpaile mikään.

Huomenna onni ja autuus sitten koittaa, nimittäin laidunkausi alkaa meidän tilalla. Penan lauma hieman muuttuu, yksi tulee lisää ja yksi lähtee pois hiukan myöhemmin. Katsotaan kuinka pojat asettuvat. Penan kanssa ei ole ongelmia, vanha hapannaama Immu sen sijaan saattaa olla sitä mieltä ettei hänen ja Penan symbioosiin parane kenenkään vieraan yrittää.

Tarkoitukseni on laiduntaa Penaa pääasiassa ympäri vuorokauden koko kauden läpi, mutta todennäköistä on että joitain huilipäiviä tai -öitä tulee kuitenkin vietettyä myös tallissa. Olen sitä mieltä, että vapaa laidunnus on parasta mitä hevoselle voi tarjota, kuitenkin sen oman jaksamisen rajoissa. Osa hevosista ei lepää laitumella kunnolla ja ne tulevat mielellään talliin ihan vain nukkumaankin. Sen sijaan olen tarkkaillut, että sade tai "huono ilma" ei niinkään tunnu olevan ongelma kesäaikaan. Laidunkatoksia ei käytetä sateensuojana vaan varjona ja turvana ötököiltä. Koen myös, että varmin tapa saada laitumella lihoava, itsensä äärimittoihin ahmiva hevonen on rajoittaa sen laidunnusta rankasti. Toki minunkin hevoseni laitumella lihoavat, mutta järjetön massakausi on mielestäni melko lyhyt, kunhan laitumella olosta tulee arkea. Suuret laitumet ja liikkuva lauma ovat tietenkin hyvinvoinnin perusteita myös, siellä hevonen elää niin kuin hevosen kuuluukin - liikkuu ja syö hiljaksiin sen 16 h vuorokaudesta, ja lopun ajan lepää ja seurustelee laumansa kanssa.

Viime kesältä

Liikkuminen meillä jatkuu toivottavasti ahkerasti, koitetaan silläkin sitten pitää vyötärönympärystä kurissa. Oma satula luistaa ikävästi lavoille, eilen taas manasin sitä kun kävin iltaratsastelulla radalla. Penalla riitti virtaa ja se oli ällistyttävän rohkea ja omatoiminen ohittaessaan paikkaa vaihtanutta laidunkatosta! Katos on vanhassa paikassaan ollut ihan hirveä järkytys joka kierroksella. Nyt kun purin katoksen ja rakensin sen hiukan isompana uudelleen laitumen vastakkaiselle syrjälle, se ei ollutkaan niin pelottava kuin mihin olin varautunut. Mainiota.

Yhdet kisat olisi kiikarissa kesäkuun alussa, mutta riippuu aika paljon satulatilanteesta, voidaanko osallistua.