MUTTA
ettei samainen hevonen kuitenkaan ole niin ahne että suostuisi syömään psylliumia, joka voisi tuoda helpotuksen oloon. Eikä muuten auta asiaa että ko. hevosen tarttis syödä sitä psylliumia reilu puoli kiloa per päivä kolmen viikon ajan.
Nyt käymme hiljaista väsytystaistelua taktiikalla ei tipu heinää ennen kuin ruokakuppi on tyhjä. Saas nähdä kumpi voittaa. Ainakin tuli putsattua varusteet siinä odotellessa. Yöstä saattaapi tulla pitkä.
 |
| En syö! |
Hei! Kuvan ilme on t.o.d.e.l.l.a. kuvaava ajatukseen psylliumista! :D Minä olen omani "en suostu syömään psylliumia"-hevoseni kanssa päätynyt siihen (kun olen ne kaikki uhkailu, kiristys ja lahjonta-keinot kuluttanut loppuun...) että sen aikaa kun psyllium on päällä, joudun antamaan paljon enemmän väkirehua. Siis oikeasti enemmän. Hevoseni ei normaalisti syö väkirehua kun pari desiä päivässä kivennäisten kyytipoikana, mutta psylliumia syötettäessä teen mieluisasta väkirehusta oikeasti maistuvan vellin ja sen maistuvuuden takaa tietenkin suuri väkirehumäärä...eli kuurin aikana meillä syödään väkirehua sellaisella taktiikalla että teen vellin n.litraan väkirehua ja yleensä joudun vielä lisäämään väkirehua lopun psylliumin kanssa. Juotavaa on ylennsä n.12 litraa ja lämmintä, kylmä ei kelpaa ollenkaan. En tietenkään pamauta heti litraan annosta kun ei ole tottunut sitä muutenkaan syömään, mutta nostelen varovasti samalla kun psylliumin määräkin nousee. Meillä on ohjeistus kyllä ollut 10 päivän kuuri, mutta voiko olla noin erilainen ohje kun hevonen isompi?
VastaaPoistaEntä, onko käytössäsi siemen? Sehän on nyt suositeltavaksi käytettäväksi, jauheet ei oikein toimi ja harva saa niitä menemään sellaista määrää mitä kuuluisi. Siemen on yleensä nirpoille muutenkin parempi, oma hevoseni ei koske mihinkään tekemääni velliin vaikka jauhetta olisi vain pieni määrä mukana. Siemen menee tapellen tolla yllä kirjoitetulla taktiikalla...
Kohtalotoveri-terkuin, Anne
Oi, sympatiaa teillekin! Kokonaisella siemenellä mennään, ja syötän sillä ohjeella jonka sain aikanani eläinlääkäriltä: kolme viikkoa psylliumia josta ensimmäisen viikon ajan lisänä myös magnesiumsulfaatti (toimii laksatiivina). Alkuperäiseen tekstiin oli tullut aivopieru tuon määrän suhteen, se on tietty 1 g/elopainokilo eli Emmin tapauksessa 600 g vuorokaudessa, korjasin sen tekstiin.
PoistaVäkirehutaktiikalla on täälläkin mentävä vaikka normaalisti tuo ei mitään väkirehua saa eikä kestä. Nyt mennään mash-vellillä (lämmin) jossa lisänä vehnälesettä ja melassisiirappia, reilusti kaikkia. Tänään tyyppi söi vellinsä kun tarjosin sen ämpäristä sylistäni, omasta kiposta ei pysty... Tämä ei syö greenlinea ollenkaan, jättää sen vaikka ei olisi psylliumiakaan, pellavakaan ei maistu. Eikä omenamehu.
Niin tuttua... Yhdessä vaiheessa menin niin epätoivoiseksi, että ostin jauhetta (sitä tarvitaan vähemmän), sekoitin melassiveteen ja truuttasin huuhteluruiskulla suoraan kitaan. Ei sekään kovin hyvin toiminut. Mutta sittemmin olen saanut kokonaista siementä alas ainakin jokusen päivän niin, että laitan puuroon runsaahkosti mysliä ja siihen melassivettä, sitten hieman ennen tarjoilua sekaan psylliumit.
VastaaPoistaMutta minulle on kerrottu, että magnesiumsulfaatti on niin pahaa, ettei sitä mikään hevonen suostu syömään. Siksi Ruusalle annettiin sitä pahimman hiekkakertymän hoitoon letkuttamalla.
Joo, se on tosi kitkerää. Toistaiseksi kuitenkin kaikki minun ruokkimani hiekkahevoset ovat sen syöneet ja se on ollut ratkaiseva tekijä useamman sellaisen kohdalla, jolla pelkkä psyllium ei ole poistanut hiekkaa. Siksi yritän saada sitäkin menemää pari päivää, etenkin Emmin kohdalla joka o kerran päräyttänyt ähkyn psylliumin aloituksen yhteydessä. Tosin ell. sanoi, että magnesiumsulfaattia ei kannata sekoittaa psylliumiin jotta hevonen kuitenkin söisi edes psylliumin eikä alkaisi "pelätä" sitä.
PoistaOlen todennut että toiset hepat tykkää suolaisesta ja toiset makeasta :D Toisille menee paha magnesiumsulfaatti ällömakeana melassisiirapin kanssa ja toiset tykkäävät kunnolla merisuolatusta greenlinestä tai pellavasta kyytipoikana.
Hih! Meilläkin tarjoillaan psyllium sylistä ja välillä vatkataan velliä ja lisäillään väkirehua jotta taas maistuisi...hoh-hoijaa, hevoseni vedättää minua varmaan sata nolla! :D Terkuin Anne Ps. Meillä ei magnesiumsulfaatti alas mene millään keinolla. Letkuttaen on kaksi kertaa laitettu. Tiedän että se on tehokkaampi yhdessä psylliumin kanssa.
VastaaPoistaMä tein kohtalaisen onnistuneen ehdollistamisen: kun hepalla pää ämpärissä, tulee kehu ja porkkananpala taskusta. Siitä kasvatin kriteeriä että suun pitää olla vellissä ja lopulta että velliä pitää syödä. So far so good! Tosin lopputuloksena myös minä olen yltäpäältä psylliumissa, mutta kai se jollain dynamiitilla irtoaa vaatteista :D
PoistaTuo ylläoleva kuva sopisi melko hyvin kuvahaasteeseenkin, sinulle löytyy sellainen blogissani! Toivottavasti vatsavaivat hellittää ennen kuin kunnolla edes alkavatkaan!
VastaaPoistahttp://anujavihru.blogspot.fi/2015/10/kuvahaaste-mita-hevosen-omistaminen-on.html
Kivaa, kiitos, laitetaan toteutukseen :)
Poista