Sumuisena sunnuntaiaamuna harjoittelimme. Hyppäämistä, tällä kertaa tai taas, kuinka sen haluaa ottaa. Tämä oli tällä viikolla jo toinen kerta kun raahasin esteitä kentälle. Hui hurjaa! Puolustaudun sillä että eka kerta oli maanantai ja vika sunnuntai. Sehän on melkein kuin viikko välissä. Vielä on kenttä hyvä, sula, kuiva ja pitävä. Jos aion hypätä, on hypättävä nyt.
Maanantain hyppykerralla ajattelin iloista laukkaa ja kuritin itseäni pikkuristikolla, jolle yritin lähteä hyppyyn juuri siitä paikasta mikä se kulloinkin sattui olemaan, oli se sitten lähellä tai kaukana. Kun Pena ratkaisi oikein ja lähti kauempaa ilman sitä meidän perusvirhettä, pikkutöpöaskelta, minä roikuin suussa. Aaargh!
Mikä ihme minua vaivaa? Miksi jännitän niin että olen aivan krampissa? Mitä minä jännitän?
Tänään koitin korjata tilannetta. Verryttelin niin että sain Penan tuntumaan siltä että se on läsnä. Tein töitä vaikka esteflättäri ja virkeä poni. Kannatti. Tuli hyvä fiilis.
"Minä en sun kontrollipysähdyksistäsi piittaa"
"No okei sitten"
Ja kun oli hyvä fiilis niin hypytkin olivat ihan ok. Ainakaan en roikkunut suussa. Edelleen ajattelin että poni oli villi, mutta koska nyt katsotaan omia virheitä silmästä silmään, otatin videotodisteita. Kilin kellit se mitään villi ole. Minä olen vain nössö.
Tässä on kuulkaa 60 cm okseri...
Ja tässä 70 cm! Aikkauhee! Itte tein ja itte hyppäsin!
Jotta julkinen häpeä tekisi tehtävänsä, jätin videolle näkyviin myös huonon linjan. Kun tullaan vaan miten sattuu ja tulee se töpsöaskel ja tasajalkapomppu ja ristilaukka ja ties mitä. Pena on sitten kiltti kun se menee vaan vaikka minä töröilen kyydissä. Onneksi älysin vähän ryhdistäytyä ja saatiin lopulta linjallekin ihan kelpo suoritus.
Vähän meinasi tulla kommunikaatiokatkoksiakin. Pena ei olisi niin välittänyt että puutun sen tekemisiin (voi olla ettei olisi pitänytkään puuttua) ja sitten se vähän jäi laukkailemaan paikoilleen. Kas näin:
Olenko joskus maininnut että hevoseni vetää itsensä superlyhyeksi jännittyessään ja että silloin tuntuu siltä kuin sen korvat olisivat suussani? Tämä on se tilanne. Ratsasta tuollaista sitten.
Ei en yritä saada sitä piffaamaan. Yritän saada sitä eteenpäin, ihan missä tahansa askellajissa.
Olen silti oikein iloinen. Tänään minä yritin ratsastaa hyvin ja hetkittäin onnistuinkin. Olen pitkällä tiellä pois estepelosta enkä aina muista, että kehittyminen on hidasta. Vanhat maneerit palaavat heti kun tulee joku takku matkaan. Sitten taas jännitän seuraavaa hyppykertaa ja oma osaamattomuus alkaa harmittaa. Paljon on kuitenkin jo voitettu! Yritän pitää sen mielessä.
Kiitti! Videioiminen on älyttömän hyödyllistä, fiilis selkään ei läheskään aina vastaa sitä miltä meno ulospäin näyttää. Kumpi sitten loppuviimein on tärkeämpää?
Hienosti olette päässyt Penan kanssa eteenpäin noissa hyppytreeneissä :) Ja eipä tuota tästä tekstin kautta ole tajunnutkaan, miten lyhyeksi poni itsensä kerii, kuvat havainnollisti taas kummasti! Meille on laukkapuomit ja ravikavaletit sellainen murheenkryyni... joskus vuosia sitten kompuroitu huolella niissä ja mulle jäänyt jännitys päälle. Että tympäisee, kun juuri silloin kun pitäisi olla jämäkkä kuski, heitän jotenkin koko tilanteen hevosen haltuun ja sehän alkaa tietenkin sekoilemaan askelissaan ja homma menee ihan läskiksi... Unohtuu kokonaan ratsastaa ne puomit ja kavaletitkin. -Kathy
En tajua mihin Pena sen kaulansa kerii, mutta se vaan jotenkin häviää koko poni! Jännittyminen pilaa kaiken. Siitä kun pääsisi eroon niin moni juttu sujuisi. Tsemppiä teille puomireeniin, koitapa joskus viskoa puomia ja kavalettia sileän tehtävien sekaan etkä ajattelekaan harjoittelevasi puomeja. Huijaat itsesi niistä yli :) Mä mielikuvittelen puomit pois jos alan säätää liikaa. Kuvittelen että menen vain ravia tai laukkaa eikä maassa loju mitään.
Olipas kiva nähdä videota teidän menosta, hyvältä näyttää! :)
VastaaPoistaKiitti! Videioiminen on älyttömän hyödyllistä, fiilis selkään ei läheskään aina vastaa sitä miltä meno ulospäin näyttää. Kumpi sitten loppuviimein on tärkeämpää?
PoistaOikein sujuvaa menoa!
VastaaPoistaKiits! Ehkä olen vähän oppinut ajattelemaan eteenpäin kun olen joutunut reenaamaan sitä ratsastuskoulussa.
PoistaHienosti olette päässyt Penan kanssa eteenpäin noissa hyppytreeneissä :) Ja eipä tuota tästä tekstin kautta ole tajunnutkaan, miten lyhyeksi poni itsensä kerii, kuvat havainnollisti taas kummasti! Meille on laukkapuomit ja ravikavaletit sellainen murheenkryyni... joskus vuosia sitten kompuroitu huolella niissä ja mulle jäänyt jännitys päälle. Että tympäisee, kun juuri silloin kun pitäisi olla jämäkkä kuski, heitän jotenkin koko tilanteen hevosen haltuun ja sehän alkaa tietenkin sekoilemaan askelissaan ja homma menee ihan läskiksi... Unohtuu kokonaan ratsastaa ne puomit ja kavaletitkin. -Kathy
VastaaPoistaEn tajua mihin Pena sen kaulansa kerii, mutta se vaan jotenkin häviää koko poni! Jännittyminen pilaa kaiken. Siitä kun pääsisi eroon niin moni juttu sujuisi. Tsemppiä teille puomireeniin, koitapa joskus viskoa puomia ja kavalettia sileän tehtävien sekaan etkä ajattelekaan harjoittelevasi puomeja. Huijaat itsesi niistä yli :) Mä mielikuvittelen puomit pois jos alan säätää liikaa. Kuvittelen että menen vain ravia tai laukkaa eikä maassa loju mitään.
Poista