Huonompaa, parempaa ja satulasambaa

Eilen ei oikein sujunut mikään. Piti tehdä siirtymisiä mutta Penan asenne oli sellainen etteivät nämä harjoitukset koske häntä ja hän voi siirtyä ihan miten tykkää ja milloin tykkää, ja jos häntä korjataan niin hän menee kuplaan eikä tule sieltä pois. Pari kertaa tuli otettua kovempi ja rumempi pidäte kuin mitä haluaisin joutua käyttämään ja ratsastettua muutenkin hermo piukassa. Laukka tosin oli ihan jees koska päätin etten kannattele enkä auta edestä. Lopputulemana saatiin pari aika kivaa siirtymistä laukasta raviin ja siihen lopetettiin. Käytiin heittämässä loppukäynnit radalla ja sinne selvittiin hyvin, vaikka matkalle oli ilmestynyt uusia pelokkeita (puunrankoja pinossa, laidunpelto kynnetty ja aitalangat kerätty kerälle tolppien päähän, juoma-astiakylpyamme aivan väärässä paikassa).

Tällä hetkellä vaadin aika paljon itseltäni ja Penalta ja huomaan pettyväni, kun joka treenikerta ei olekaan silkkiä ja samettia.

Tänään otettiin uusi yritys ja kas, siirtymisiä ei tarvinnut hinkata yhtään koska ne sujuivat hienosti! Jotain oli siis yön aikana marinoitunut pääkopassa. Työstin avo- ja sulkutaivutuksia verryttelyasenteella ja yllätyin miten kivasti ne sujuivat. Tein pitkille sivuille loivat kiemurat, joihin lähdin avossa, pituushalkaisijan kohdalla vaihdoin taivutuksen toiseen suuntaan ja palasin uralle sulussa. Eli esimerkiksi vasemmassa kierroksessa tuli kiemuran alkupuoliskolle avotaivutus vasempaan ja loppupuoliskolle sulku oikeaan. Taivutukset pidin maltillisina ja halusin että Pena pysyy rentona ja ravaa liikkeiden läpi. Ennen välikäyntiä ravasin vielä kokonaisia lävistäjiä avotaivutuksessa siten että vaihdoin aina lävistäjän puolivälissä taivutuksen suuntaa, ja päätyihin tein ympyrät laukassa. Välikäyntien jälkeen sitten hiukan kokoamista laukassa ja ravissa, käänsin keskiympyrän aikana kaksi volttia ympyrän sisään kooten niiden ajan. Penan asenne töihin oli superisti parempi kuin eilen, ei tarvinnut hinkata eikä kinata vaan poni oli herkkänä mutta antoi minun korjata ja vaikuttaa. Ja silloinhan siihen ei tarvitsekaan kauheasti vaikuttaa kun se on henkisesti läsnä, pääsen tekemään tosi pienillä avuilla tosi paljon. Taas loppukäynnit radalla ja nyt jäi hyvä mieli suunnata illaksi vielä ratsastuskouluun hyppelemään.

Vaan satulasambailu ei jätä minua rauhaan. Sain Penalle estesatulan melkoisen intensiivisen sambailun päätteeksi, sokko-ostoksena, vau ja ok. Sittemmin olen myynyt Emmille liian kapeaksi jäänyttä satulaa ja sain sen viime viikolla kaupaksi, jes. Tosin menetin nenäni edestä kaksi Emmille sopivaa leveämpää satulaa - miten voi olla että ne olivat keikkuneet myynnissä yli puoli vuotta kummatkin, ja sitten kun viimein minulla olisi rahat tehdä kaupat, molemmille löytyi ostaja? Nyt ostin taas sokkona satulan, ja toivon kaikki raajat ristittynä että se sopii Emmille. Merkki ja malli ja leveys ovat ne mitä haettiin, mutta satula on koulupainoitteinen yleissatula. Olen sovittanut ko. mallista vain koulusatulaa ja siitä tiedän että se istuu.

Ja jos kävisi niin onnellisesti että Emmin satulamurheet olisi takanapäin, olen nyt melko vakuuttunut että Penan koulusatulalle tarttis tehdä jotain. Oletan että selviämme vain toppauksia tsekkaamalla, satula on uutena reilut 2 vuotta sitten ostettu eikä sen villoille ole tehty tähän mennessä mitään. Nyt Pena on hieman ruvennut liikahtelemaan kun nousen sen selkään, ja lisäksi minusta tuntuu että satula hieman kallistuu vasemmalle. Penalla on myös tullut selkään pienet lapakuopan alut ja mielestäni satula laskeutuu niiltä kohdin vähän turhan pontevasti selkää vasten. Villat tuntuvat omaan käteen vähän littaantuneilta.

En millään jaksaisi ryhtyä taas säätämään näiden kanssa, mutta pakko on. Johan tässä onkin mennyt Penan kohdalla melko pitkään melko huolettomasti. Paras kuitenkin toimia ennen kuin Pena alkaa vastustaa työntekoa enemmän, en millään haluaisi hukata tätä tatsia nyt.