Hikee, lepoo, treenii

Pääasiassa ollaan harjoitettu keskimmäistä eli lepoo. Suunnittelinkin pitäväni jossain vaiheessa kesää Penalla parin viikon huilijakson, ja nyt helteet päättivät ajankohdan puolestani. Inhimilliset ratsastuslämpötilat olisi aikaisin aamusta tai myöhään illasta, mutta pieni, huonosti nukkuva vauva ja miehen työaikataulut ovat tehneet sopivan ratsastusajankohdan löytymisestä hieman haasteellista. Lisäksi tuo kengityksen muokkaaminen tuntui hyvältä syyltä antaa Penalle vähän kevyempi jakso, jotta se saisi totutella taas uuteen tunteeseen jaloissa.

Tällä viikolla on kuitenkin urheiltu hiukan. Maanantaina kävin iltasella ratsastamassa, tarkoituksena mennä kevyesti ja nopeasti askellajit läpi. Pena oli kuitenkin jo satulanlaitossa hapan ja kentällä se teki totaalisen stopin. En tiedä, häiritsikö sitä kentällä juokstuksessa ollut toinen hevonen, painostava kuumuus ja paarmat, satula, suussa olleet kuolaimet vaiko se muuttunut kengitys, mutta ainakin meno oli tosi tahmeaa heti ensiaskeleista ja hyytyi pian kokonaan. Tulin sitten alas kun en vain saanut ponia jatkamaan oikein mitenkään päin matkaa, otin sen hetkeksi liinaan ja juoksutin molempiin suuntiin. Sitten kun menin uudestaan kyytiin (risupiiska kädessäni), oli menohalut löydetty ja pääsimme etenemään. Tosi vinolta Pena tuntui ja jotenkin yliherkältä myös, tuntui että sitä hermostutti ihan kaikki. Hainkin sitten lopulta vain ravissa rauhallista tempoa ympyrällä ja edes kohtalaista suoruutta ilman että takaosa liiraisi metritolkulla ulos tai sisään, ja kun sen saavutin, lopetin siihen. Myöhemmin onnittelin itseäni oikeasta valinnasta - maltoin olla olematta ahne ja lopettaa ajoissa.

Tiistai meni lepäilyyn ja keskiviikkona pyöräytin Penan liinassa, kahden puomin kanssa. Poni oli laiskottelun maailmanmestari ja käytiin useampaan otteeseen neuvotteluja, saako ympyräuralle asetetut puomit kiertää laiskuuttaan sisäkautta. Ponin mielestä tottakai, varsinkin kun suuntaa vaihdettiin niin aina saattoi laiskotella uudestaan ja olla kuin ei yhtään ymmärtäisi, miksi mokomat puomit on tielle aseteltu. Minun mielestäni sen verran voisi vaivautua katsomaan ihan itse jalkoihinsa, että osuisi niille puomeille. Sitten meiltä hukkui jarrut, tai siis hidastavaan äänikäskyyn reagointi, joten tuli laukkuutettua jonkun verran extraa jotta muistui mieleen, mitä soo prrrr raviiiiiiin tarkoittikaan. Loppukäynnit taluttelin radalla ja tippuvan hikinen poni pääsi suihkuun, sai elektrolyyttivoimajuomaa ja jäi viileään talliin huilaamaan loppupäiväksi. Levitin arnikaa lanneselkään ja linimenttiä takajalkojen kintereisiin ja vuohisiin.

Tänään torstaina oltiin superreippaita, sillä olin sopinut valmennuksen jo aamuyhdeksäksi. Ratsastin kuolaimettomilla tänään, kun ajattelin, olisiko maanantain vänkylöinnillä kuitenkin ollut jotain tekemistä kuolainten kanssa. Alkuun Pena oli todella kankea ja yritti vain kipittämällä laistaa työnteosta. Verryteltiin aika pitkään ympyräkahdeksikolla ja pienemmillä volteilla, ja vähitellen sain ratsastettua tahtia hitaammaksi ja muotoa pyöreämmäksi. Minun täytyy itse muistaa keventää riittävän hitaasti, sitä tahtia jota haluan hevosen liikkuvan, ja pitää samaan aikaan polvi auki ja rentona, etten jää kramppaamaan hevosen ympärille. Ja pitää muistaa pitää tasaista tuntumaa ja ratsastaa heti eteen, kun Pena hakeutuu ohjastuntumaa kohti.

Vetelyyttä oli tänäänkin hiukan havaittavissa, tosin se ilmeni vauhdin lisäyksellä. Tehtiin pitkillä sivuilla loivaa avotaivutusta ajatuksella ravi auki ja eteen, ja lyhyet sivut kokosin ravia aika voimakkaasti. Avotaivutukset ei tahtonut sujua millään, sillä Pena vain spurttasi pitkänä pötkönä altani karkuun sen sijaan, että olisi tehnyt töitä kehollaan, taipunut, kantanut ja liikkunut sitä kautta eteen. Tässä kaipasin jotain muuta jarruttavaa apua kuin hackamorea: kootut ravit sain hyvin ratsastettua lähinnä istunnalla, mutta sitten kun piti samaan aikaan avata ravia ja taivuttaa, tuli olo että en saa alta karkaavaan hevoseen mitään otetta. Helposti myös jään itse sitten vain vetämään, vaikka ei se mitään ratkaise...

Lopuksi tehtiin laukkaa pääty-ympyröillä mahdollisimman suoralla hevosella, ja pitkillä sivuilla laukka eteen. Oikeaan kierrokseen oli hyvä fiilis, pysyin tosi vakaana istuntani kanssa ja sain hyvin laukkaa säädettyä. Vasen, Penan vaikeampi, oli taas vaikeampi, mutta ei huono sekään. Väsymys vaan alkoi jo painaa, ja laukka tippui helposti raville pitkän sivun eteenratsastuksen jälkeen, kun olisi vaadittu voimaa laukan hidastamiseen. Suoralla uralla tuntuu myös, että takaosa karkaa sisälle eli vasempaan. Tosin ympyröillä sain Penan hyvin suoraksi ja kääntymään ulkoavuistani.

Taas tuli kunnon hiki ja päädyttiin pesulle ja energiajuomaa nauttimaan. Ainakin Pena nyt hikoilee kunnolla, edellistalvena olin siitä hieman huolissani kun tuntui etten saanut sitä millään hikeen. Olen ottanut tavaksi antaa sille elekrtolyyttijuomaa aina hikitreenin jälkeen, ja onneksi se on ahne ja juo mielellään kaiken tarjotun. Linimentitkin laitoin, arnikan selkään ja kaksitehon takajalkoihin.

Katsotaan, miten helteet antaa myöden jatkaa treenejä tästä eteenpäin!

*

Mieleni tekisi kovasti uutta banneria, mutta olen toivottoman kömpelö niitä tekemään. Mahtaisiko jollain lukijalla olla intoa väkertää semmoista?