Nimittäin syyniin jouduin nyt minä itse. Sykemittari tissien alle ja tunnille. Tulos: valmennustunti kestoltaan 1 h 6 min, keskisyke 121, maksimisyke 176. Kulutetut kalorit 465.
Aamulla ennen valmennusta ratsastin itsekseni toisen hevosen, puolen tunnin pikatreeni aika samoilla keskisykkeillä ja kalorinkulutus reilut 200.
Mielenkiintoista! Aion ehdottomasti pukeutua sykevyöhön useamminkin. Kyllä siellä kyydissä töitä saa tehdä, hiki tulee ja sykkeet nousee.
Valmennuksesta sananen: olin ensimmäistä kertaa valvovan silmän alla kuolaimettomilla, ja hyvin meni. Vieläkään muoto ei ole niin vakio kuin kuolaimella, mutta nyt oli koko ajan hyvä fiilis. Ihan tosissani saan ratsastaa, yhtään ei auta jäädä haaveilemaan tai Pena jää pohkeen taakse, alkaa kiemurrella ja hukkuu tuntumalta. Tyhjäksi ei saa laskea edestä näilläkään välineillä, jos haluaa selän ylös ja töihin. Mutta kun jaksoin koko ajan työstää ja tehdä, tuli pari kertaa sellainen wow-fiilis. Ratsastaja-fiilis, niin kuin Saija blogissaan kuvaili. Tänään oli erityisen helppo istua ja kantaa oma keho, myös laukassa. Tänään tunsin paljon ja keskityin hetkeen enkä kaikkeen muuhun. Ratsastin. Kunnes armas mieheni tuli vauvan kanssa kentänlaidalle ja Pena otti lyhyet hatkat kesken laukkaympyrän ja siihen hukkui meidän flow. Mutta ei se mitään. Lopulta oli ponilla vaahtohiki eikä paljon puuttunut kuskiltakaan. Ja niin hyvä mieli. Ratsastaminen on kivaa. Ai että!
No mut hei! Ei ratsastaminen oo urheiluu! ;D Meidän tallin yleinen vitsi, siellä kyydissähän vaan istutaan...
VastaaPoistaNiinpä! Me tehtiin vielä valmennuksessa alkuun ainakin 20 min pelkkää käyntityötä, harmi kun en siinä kerennyt vilkaisemaan, mitä sykkeeni oli. Koin olevani ihan tehokkaasti lämmitelty itsekin jo ennen kuin siirryttiin raviin.
PoistaIhanaa lukea hyvistä fiiliksistä! Ja todellakin, jos yhtään _ratsastaa_, niin kyllä sykemittari näyttää helposti aika kovia lukemia, ainakin minulla. Toki siellä kyydissä voi myös vaan istua, tosin mun hevon kanssa se johtaa aika äkkiä siihen, ettei enää liikutaan mihinkään :D
VastaaPoistaMielenkiintoista muuten lukea tuosta, miten teillä yhteistyö edistyy kuolaimettomien kanssa. Itseäni kutkuttaisi jossain vaiheessa myös kokeilla, olisiko heppa tyytyväisemmän oloinen, erityisesti kun D on semmoinen suun vääntelijä. Mutta ehkei rohkeus ihan vielä riitä... :)
Mullakin oli (ja on vähän edelleen) kuolaimettomien käyttöönottoon aikamoinen kynnys. Osaksi ajattelin, että se on sitten heihei tosissaan treenaaminen, ja osittain syynä oli pelko, jos en enää hallitsekaan hevosta kun ei ole rautaa suussa. Alan vähitellen päästä eroon molemmista, kun olen huomannut että voin (ja joudun ;)) ratsastamaan ihan yhtä tosissani näillä välineillä, ja että ainakin toistaiseksi Pena on myös hidastanut vaikka onkin muutamat köyryloikkalähdöt ottanut.
PoistaJos Durando ei ole kovin virkkuukuokkumalli niin koita sille ihan perinteistä varrellista hackamorea? Niissä on sen verran iso vipu että jarrutustehossa löytyy.
Sykevyö on yliveto kannustaja, kun sen vielä joskus pidät päällä siitä hetkestä kun alat hevosta varustamaan kuntoon, yllätyt iloisesti kuinka paljon kaloreita palaa kamoja kanneskellessa ja harjatessa :)
VastaaPoistaMulla oli itseasiassa päinvastoin, yllätyin että sykkeeni oli samoissa lukemissa sisällä esim. pyykkejä ripustaessa kuin tallissa hevosta varustaessa. Mä tosin teen hevoshommia työkseni joten ehkä mun kehoni on harjaantunut ja tottunut!
Poista