perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ylistyslaulu kengittäjälle

Meillä on ehkä maailman paras kengittäjä. Sen lisäksi, että häneen saa aina yhteyden ja että hän tulee silloin kuin lupaa ja ilmoittaa jos on myöhässä, hän on kärsivällinen ja hevosmiestaitoinen hankalampienkin kengitettävien kanssa. Ja ehkä ylitse kaiken muun: hän on ammattitaitoinen ja viitsii pohtia hevosen ongelmakohtia omistajan kanssa. On nähty nekin ammattikengittäjät, jotka suhtautuvat asiakkaidensa kysymyksiin ja pohdintoihin "joojoo ihan hyvä se on" -asenteella.


Murheenkryyni.

Tänään on siis kengitetty Penaa ja ruodittu jälleen kerran sen vinoutta. Ja ehkä, ehkä kuitenkin syy löytyisi sieltä kengityksestä. Viime kengityksestä on nyt seitsemän viikkoa, ja jo silloin seitsemän viikkoa sitten pähkäiltiin, mikä mättää kun kengät ja kaviot olivat oudon vinoon kuluneet. Tilanne oli edelleen yhtä outo: seitsemässä viikossa takakavioiden ulkosyrjät olivat taas kuluneet niin paljon, että kannatinpinta kääntyy ruununrajan alle. Vaikka kengittäjä nimenomaan viimeksi sovitti kengän väljästi ja yritti korjata tilannetta niin paljon kuin vain voi ja uskaltaa yhdellä kerralla. Pena oli siis minulle palatessaan kengitetty melkoisen ahtaaseen kenkään sekä edestä että takaa, ja olin kiinnittänyt huomiota siihen että se oli alkanut kiertää voimakkaasti oikealla takasellaan.


Oikea takajalka vuolun jälkeen. Vaikka sisäsyrjä on jo vuoltu, on kavio silti epäsymmetrinen ja sisäleveä. Ulkosyrjällä kavion maata vasten tuleva osuus eli kannatinpinta on ruununrajan sisäpuolella, kun sen kuuluisi olla ulkopuolella (kuten kavion sisäsyrjällä on).


Penan oli tälläkin kertaa vaikea pitää oikeaa takajalkaa kengitysasennossa. Silmiinpistävän vaikeaa. Hankalahan se on kengittää ihan aina, mutta jo silloin edellisessä kengityksessä olin sitä mieltä, että siihen koskee johonkin eikä se siksi tahdo antaa jalkaansa ääriylös ja -taakse.

Kun sitten kengittäjän kanssa tätä kerittiin auki, niin homma alkoikin näyttää aika selkeältä. Kun kaikki hevosen paino tulee kavion ulkosyrjälle, siitä aiheutuu melkoinen vääntö alaniveliin ja kintereeseen. Kavion sisäsyrjä kasvaa luonnottoman pitkäksi, koska vain ulkosyrjä kuluu. Mitä pidempi aika edellisestä kengityksestä on, sitä hankalammaksi tilanne käy. Hevonen kipeytyy ja alkaa etsiä liikkumistapaa, joka vähentäisi kipua. Ja virheellinen liikkumistapa taas kipeyttää sekundäärisen paikan, joka kipeyttää seuraavan. Lopulta ollaan kierteessä, jossa tiedetään vain, että jossain on kipua. Ja mitä herkempi hevonen, sitä radikaalimmat oireet.

Penan suurimmat hankaluudet on ollut vasemmassa laukassa. Ja vasempaan laukkaanhan ponnistaa oikea takajalka... Toki tätä virhekulumista oli Penalla molemmissa takajaloissa, ja itse asiassa vasemman takasen kenkä oli voimakkaammin kulunut kuin oikea, eli todennäköisesti oikea takajalka on se jossa on enemmän kipua, ja Pena yrittää helpottaa oloaan keventämällä sitä ja tulee kuluttaneeksi ja rasittaneeksi enemmän vasenta takajalkaa.


Yritin kuvata, miten epäsymmetrisesti kengät ovat kuluneet, mutta ei tuo kännykkäkamera ole ihan oikea väline siihen hommaan. Jos tarkkaan katsoo, niin kengän käänteen kohdalta eron sisä- ja ulkosyrjässä näkee. Kuvassa vasemmanpuoleisen (ulkosyrjä) käänteen kohdalta kenkä on merkittävästi ohuemmaksi ja pyöreämmäksi kulunut kuin oikeanpuoleisen (sisäsyrjä). Tämä on vasemman takajalan kenkä.

Kavion virheasennon korjaaminen vaatii aikaa. Harmillista on, että tuhoa saadaan aikaiseksi paljon lyhyemmässä ajassa! Kengittäjämme oli sitä mieltä, että jo muutama hieman pitkäksi venähtänyt kengitysväli ja liian ahtaasti sovitetut kengät voivat saada aikaan tällaisia seurauksia hevosella, jolla on jo valmiiksi jalka-asennot vähän sinnepäin. Penalla on siis taipumusta tämänkaltaiseen epäsymmetriseen kavioidenkulumiseen: silloin ihan alussa, kun Pena vielä oli kengätön, oli tilanne kavioissa huomattavasti nykyistä surkeampi. Ja kyllä niitä kauan oiottiinkin! Ja osansa on varmasti myös sillä, ettei Pena aina ole kiltti ja helppo kengitettävä - se täytyy malttaa laittaa huolellisesti vaikka jollain tasolla ymmärrän, että helpommalla kengittäjä pääsee jos lyö kengän kiinni ja toteaa, että siinä lepää.

Nyt päädyttiin siihen, että Penalle tehdään takajalkoihin levikekengät, jotta sille saadaan reilusti tukea kavioiden ulkosyrjille. Ehkä tämä rohkaisisi Penaa taas liikkumaan suoremmassa, jos ja kun toivottavasti virheasennon tuoma kipu poistuisi. Kyllä kavio saadaan ajan mittaan korjattua taas hyväksi ja normaaliksi, kunhan kengitysväli pysyy riittävän lyhyenä ja työ tehdään aina huolellisesti, saman ihmisen toimesta.

Tiistaina kengittäjä tulee takaisin kustomoitujen kenkien kanssa ja ne laitetaan Penan takajalkoihin. Nyt Pena siis viettää viikonloppuloman ilman takakenkiä. Säätiedoituksen mukaan loma vietetään päivät viileässä tallissa hellettä pakoillen ja yöt laiduntaen.


Onko sinulla hyvä kengittäjä? Muista kertoa hänelle, että arvostat.

11 kommenttia:

  1. Hyvä, että vinousongelman todennäköiseen alkulähteeseen on päästy käsiksi!

    Kyllä, meillä on ihana kengittäjä, kuka myöskin tulee paikalle luvattuaan, ilmoittaa mahdollisista muutoksista ja aivan ihanan kärsivällinen kaikkien hevosten kanssa. Vihru nyt seisoo kuin tatti paikallaan, mutta ihan kaikki näin ei aina tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että muillakin on näitä kunnollisia kengittäjiä! On ihan hävytöntä, että yksi ammattiryhmä voi ihan tunnustetusti tulla ja mennä miten sattuu ja jättää asiakaspalvelun sikseen, ja hyvässä lykyssä vielä tuuppia, mäiskiä ja tölviä sen työn kohteenkin mennessään miten tykkää.

      Poista
  2. Minä kyllästyin jo aikoja sitten, kun meiltäpäin ei sitä täydellistä kengittäjää löytynyt, ja opettelin kengittämään itse. Nyt jo toistakymmentä vuotta on menty omilla kengityksillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin osaan kengittää itse, mutta en kajoa tuollaiseen jolla on ihan oikeasti jotain korjattavaa. Muut omat vuolen itse, ja lyön tarvittaessa irtokenkää ja irrottelen lonksuvia kenkiä, välineet on, ja taito (ja lihaskunto!!) pysyy paremmin yllä kun säännöllisesti tekee :) Kengittäminen olisi kyllä kiehtovaa hommaa ihan ammattinakin, ja siitä saattaisi joskus jäädä jotain kukkaronpohjallekin.

      Poista
  3. Jälleen kerran todella kiinnostava kirjoitus! Kengityksessä on kyllä hankalaa se kuinka nopeasti saadaan hallaan aikaiseksi, ja kuinka kauan korjaaminen kestää.

    Minulla on ollut neljä vuotta sama luottokengittäjä, joka miettii aina tosissaan millainen kengitys on hevoselle paras. Hän on saanut Leonkin kaviot jo parempaan kuosiin vaikkei ole kengittänyt kuin kaksi kertaa vasta. Olen moneen otteeseen kertonut omalle kengittäjälle tässä vuosien varrella kuinka arvostan hänen työtään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora, ja hienoa että hyviä kengittäjiä löytyy! On ammattilaisia ja ammattilaisia, ne täytyy vain osata erottaa toisistaan ;) Kun ei se palvelun hintakaan kerro kaikkea: meidän kengittäjä ei ole edes kallis, ja sitten taas seudulla pyörii ainakin yksi sikahintainen ja huonoa jälkeä tekevä kengittäjä.

      Poista
  4. Minä itse asiassa ostin hevoseni kengittäjän sanomisten perusteella. Kaviot olivat melkoisessa kunnossa, mutta kun sain lopulta tämän nykyisen luottokengittäjän katsomaan kavioita, ja toteamus oli että "kyllä näistä vielä asialliset saadaan" niin samalla viikolla allekirjoitettiin jo kauppakirjoja. Ja oikeassa oli, lohkeilevat kaviot joissa kengät pysyivät hyvällä tuurilla sen pari viikkoa ovat vaihtuneet suht ongelmattomiin kavioihin.

    En kyllä tiedä missä olisin ilman tätä superammattilaista, tämä on ihan joka euron arvoinen. Tekee klinikallekin sairaskengityksiä, joten vaikeampiinkin ongelmiin löytyy aina ratkaisu. Aina ajoissa, vastaa puhelimeen, tai soittaa takaisin jos ei ehdi. Kaikkien kiitosten ja joulumuistamisten arvoinen :)

    Itse yritän sitten vastaavasti olla se hyvä asiakas. Maksu aina heti eikä sitten kun muistaa. Soitan hyvissä ajoin ennen tarvetta että on aikaa tehdä aikataulut, olen ajoissa paikalla ja hevonen on liikutettuna vaikka kengitysaika olisi aamukasilta sunnuntaina (omani kohdalla liikutus helpottaa huomattavasti kengitystä, vaikkei varsinaisesti vaikea olekaan). Hevonen on valmiina siistillä tasaisella hyvin valaistulla paikalla, kurakeleillä jalat pestynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Gidran, tärkeä pointti tuo asiakkaan rooli. Vaikka arvostan meidän kengittäjässä myös sitä, että hän tarpeen tullen voi työnsä päätteeksi viedä itse hevosen tarhaan tai karsinaan jos minun täytyy lähteä kesken pois. Sama ihminen tosin lomitti meillä äitiyslomani, joten hänelle meidän hevoset ja tilat on tuttuja muutenkin kuin vain kengittäjän roolin kautta.

      Poista
  5. Huh, vihdoin kerkesin tulla lukemaan tämänkin päivityksen ihan ajatuksella. :)

    Mukava kuulla, että syy ongelmiin alkaa pikkuhiljaa ratketa! Monen asian summa siis.
    Kyllähän tuo kuluminen selvästi näkyy kengässä!

    Meillä on ihana kengittäjä, osaa kengittää, on kiinnostunut siitä mitä tekee ja laittaa rauhassa. Taavin kanssa minulle on myös tärkeää, että kengittäjä ottaa Taavin luonteen huomioon ja antaa sille vähän aikaa esim. siirtää takapäätään jne. Tämän kengittäjän ei ole koskaan tarvinnut "komentaa" tai töniä Taavia niinkuin aikaisemman, koska hän malttaa odottaa pyynnön jälkeen pari sekuntia, että viesti menee perille. ;) Jos ei malta odottaa ja käy heti tönimään kovemmin, tulee tilanteesta entistä hankalampi ihan kaikille.
    Kengittäjä myös huomioi Taavin polvet, eikä revi takajalkoja ihan ääriasentoon, varsinkaan nopeasti. Ja katsoo, että hevosella on hyvä asento seisoa, ennenkuin nostaa jalan ylös. Juuri viimeksi pohdittiin Taavin pomppimisongelmaa etupään kanssa ja päätettiin testata muutamaa juttua. Ensimmäiseksi kokeillaan aloittaa etujalkojen sijaan takapäästä ensin, josko sillä olisi jotakin vaikutusta.

    Ja muistan kyllä kertoa, kuinka arvostan. Hän ajaa tänne kengittämään vähän pidemmästä matkasta, mutta hänella on tällä seudulla jo paljon asiakkaita. Moni tykkää hänen mukavasta ja rennosta olemuksestaan ja kiireettömyydestään, hänellä on aikaa ja mielenkiintoa kuunnella hevosta ja asiakasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla, että kaikilla tiedostavilla hevosenomistajilla on hyvät kengittäjät!

      Poista
  6. Oijoi kun on tutunkuuloista tekstiä. Meillä oli kevät yhtä alkavaa kengitysepisodia kun kengittäjä vaihtui ja laittoi alle kakkosen kengät tutun kolmosen sijaan ja kaikesta keskustelusta huolimatta vastaus oli "joo joo, se on hyvä, ihan turhaan hankit itsellesi murheita tästä" ja niin hevonen jumiutui todella pahasti kavion käännyttyä vinksalleen ulos. Onneksi seudulta löytyy muutama hyvä kengittäjä, joten onnistui se korjausliikekin sitten nopeasti. Ainoa mikä harmittaa, on se että annoin tämän ammattitaitoisen mutta hirveää jälkeä tehneen tyypin kengittää useamman kerran, koska ajattelin että ei kaikkea saa yhdellä kertaa korjattua ja täytyy antaa jokunen kuukausi aikaa seurata tilannetta.. Noup, virheliike.

    VastaaPoista