Se oli kivaa niin kauan kun sitä kesti

Kun alkukankeudesta päästiin, siitä tuli osa laumaa. Sitä heiluteltiin ja heiteltiin ja potkittiin. Sitä yritettiin välillä myös häätää laumasta siirtämällä se tarhan ulkopuolelle, mutta aina se palasi (palautettiin) takaisin. Sen kanssa oli niin kivaa että se piti kantaa iltaisin portille näytille. Se näytti tosi vieraalta ja pelottavalta kun sen päälle oli satanut yöllä lunta, heinätkin jäi sen vierestä syömättä. Mutta töykkäisy todisti että tuttu tyyppihän se on. Ja miten kätevää, se sopi juuri täydellisesti vesiastiaan, score!

Kunnes tänään päiväheinänjakoaikaan siitä oli jäljellä vain riekaleet. Hei hei kengurupallo, kestit Penan rakkautta kokonaiset viisi päivää!

Koska kengurupallo oli melkoinen suksee, taidan satsata ihan oikeaan heppaleluun, tällaiseen: 

Kuva hööks.fi

Siitä ainakin luvataan, ettei sitä saa rikki. Olen tosin pahemman luokan skeptikko mitä tulee "kaikenkestäviin" leluihin. Meillä on kaksi 45-kiloista uroskoiraa jotka ovat aika hakoja lelujen nylkemisessä. Myös niiden lelujen, joiden luvataan kestävän tiikereitä. No, ehkä ne sitten kestävät tiikereitä, mutta yhdistelmä rhode & beussi on niille liikaa. 

Asiaan. 

Eilen oli pikatunti, oltiin Penan kanssa kaksin joten saatiin jakamaton huomio ( = 45 min. rääkki). Pena oli oikeastaan aika mainio. Tehtiin vähän raviväistöjä, jotka sujuivat paljon paremmin kuin viime kerralla, vaikka en ole harjoitellut niitä yhtään tässä välissä. Lisäksi työstettiin aika paljon laukkaa ja nostoja varsinkin. Note-to-self: olen vino! Ei ihme että Pena nostaa toisinaan väärän eli vasemman laukan kun kuvittelen pyytäväni oikeaa. Oikea jalkani nousee lonkasta asti, polvi irtoaa, kantapää nousee ja paino kellahtaa vasemmalle pakaralle. En tiedä miksei se jalka vain pysy alhaalla vaikka koitan keskittyä siihen. Sama väistöissä vasemmalle, väistättävä oikea pohkeeni tahtoo nousta rumasti ylös niin että koukin kantapäällä. Ei hyvä. 

Mutta poni oli hyvä. Nostot oli teräviä ja laukka pyöri hyvin, jos kuski muistaa ratsastaa eikä haaveilla. Jään onnellisena vaan matkustelemaan kun laukka nousee hyvin... Sama juttu laukasta raviin siirtymisissä, Penan pää nousee ja selkä tippuu jos en tee mitään. Mitäs jos vaikka koittaisin tehdä jotain niin ongelma katoaisi...?

Tänään käytiin pikaisesti kahlaamassa pellolla hangessa. Ja huh kun olikin lunta, mahaan asti! Oli siis tosi rankkaa, joten mentiin käyntiä vain viitisentoista minuuttia ja sen jälkeen kentälle jäähdyttelemään vapain ohjin hölkkäämällä ja kävelemällä. Huomenna tulee eläinlääkäri raspaamaan ja rokottamaan Penan, joten Pena jää vajaaksi viikoksi pikku tauolle. Sitten palaamme taas työn pariin.