Hampaissa ei mitään suurempaa. Pientä terävää reunaa parissa kohtaa niin kuin viime raspauksellakin vajaa vuosi sitten. Myös silloin vuosi sitten pieni terävä harjanne riitti siihen että Pena muuttui levottomaksi suusta eikä oikein halunnut tukeutua kuolainta vasten. Uskon siis että tälläkin kertaa suun louskuttaminen on kielinyt vain tästä pikkuisesta epämukavuudesta - minkäs sille mahtaa että on herkät poskilihat.
Rokotuksen takia pidämme pienen lepoloman ratsasteluista. Pena tosin ei tuommoisista rauhallisesti ottamisista niin piittaa, eilenkin se oli villinnyt laumansa hurjaan kiihdyttelyyn ja pukkiloikkaamiseen vain muutama tunti rauhoituksen hälvettyä.
Kävin ostamassa tarhaan ihka oikean hevospallon, joka otettiin avosylin vastaan. Avosylin oli otettu myös riimunnaruja, jotka roikkuvat tarhalankojen ulkopuolella yhdessä tolpassa. Kiva ylläri iltapimeässä todeta, että naulassa ei roiku yhtään narua mutta portilla seisoo jonossa kolme hevosta, joilla on kova kiire sisään iltapalalle. Sieltä ne narut sitten löytyi mikä mistäkin kun aikani tarvoin tarhaa ympäri, toki asiaankuuluvasti tämä kolmen hevosen joukko tiukasti arvojärjestyksessä perässäni. Oli vissiin ollut tosi kiva leikki heitellä narukärmeksiä ympäriinsä. Syylliseksi epäiltyjä on vain yksi, punainen paholainen Pena.
Minä? Eeeeei. |
PS. Kesä tule jo!
ihanan leikkisii nuo pojat :DD
VastaaPoista