Operaatio kengurupallo

Kengurupalloa haettiin joka paikasta. Tarjoustalosta Prismasta Etolasta Tiimarista, ei löydy. Sitten viimein lelukaupan loppuunmyyntialesta löytyi, huikeaan kuuden euron hintaan. Muistelisin, että minä silloin 80-luvulla pompuuttelin pikkuisen isommalla pallolla kuin tämä, mutta menköön.

Pena lähestyy rohkeasti, Alexia arveluttaa

Täytyy myöntää, että odotin pikkuisen riemukkaampaa vastaanottoa upouudelle lelulle kaiken vaivannäköni jälkeen. Pallon ja ponin ensikohtaamista varten oli pyydetty puolisko oikein videokuvaamaan, mutta koko kohtaaminen peittyi mukamas-kamerakammoisen Immun taakse:



Pikkuisen palloa kuitenkin viskotaan ja kuopaistaankin. Ehkä Penasta ja pallosta tulee vielä ystävät.

Pallon lisäksi meille ei kuulu juuri muuta. Odotan ensi viikon hammashuoltoa kovasti, ja olen tosi yllättynyt jos Penan suusta ei löydy mitään. Se on ruvennut ratsastaessa aukomaan suutaan ja narskuttamaan välillä hampaitaan, sellaista se ei ole tehnyt ennen. Lisäksi kuolaa erittyy normaalia enemmän, ja tänäänkin pidättäessäni huomasin, että ponin suu oli auki. Vaikka koitin todella kevyesti ottaa ohjalla ja pääasiassa jarruttaa istunnalla. Kuolain ei siis tunnu kivalta nyt, siksikään en kamalasti raaski toista kiusata.

Kuolainjuttuja olen miettinyt myös, ja kiinnostaisi ostaa kokeeksi Nova-kuolain:

Nova-kuolain, kuva hooks.fi

Mietin tuon kohdalla vain sen paksuutta, Penalla on pieni suu eikä pieneen suuhun voi kovin paksua kuolainta laittaa ettei hevoselle tule tukehtumisen tunnetta. Täytyy mitata vanhaa kolmipalaa ja verrata. Toinen vaihtoehto on sweet iron -kolmipala, tai sitten jos joskus raaskisin niin jotkut Sprengerin aurigan -kolmipalat. Sata euroa kuolaimiin tuntuu kuitenkin aika... paljolta. Ja satasen maksaa se yksinkertaisin malli, mitä enemmän laittaa euroja tiskiin sitä upeampia lupauksia kuolaimesta annetaan! Voivatko kuolaimet olla niin ihmeelliset? En tiedä. Haluaisin kokeilla.

Sweet iron -kolmipala, kuva borjeskotimaki.fi

Sprenger KK-ultra kolmipalakuolain, kuva horsepro.fi

Sprenger WH-ultra soft kolmipalakuolain, kuva horsepro.fi

Ollaan tehty vapaana taas humpuuttelujuttuja ja ajattelin ottaa projektiksi ehdollistaa Penan naksuttimeen. Koirien kanssa olen aika paljonkin pelannut naksuttimella, ja kun kerran on nameille perso, oppimishaluinen ja fiksu hevonen käsissä, niin miksei. Harjoittelimme keskiviikkoiltana ilman naksutinta raipan nostamista maasta, ja se sujui jo tosi hyvin. Irrottamista pitänee hiukan hioa vielä, ihan ei keppi tipahtanut käsiini kun sanoin irti, vaan totuus oli ennemminkin sellainen että minä vedän piiskaa toiseen suuntaan ja Pena toiseen. Mutta leivällä on ihmeellinen vaikutus ahmattiponiin...

Samaisena keskiviikkona toin Penan vapaana kentältä talliin leikkien päätteeksi. Se oli niin hyvin kuulolla siinä kentälläkin, tuli ravia kanssani, pysähtyi, kääntyi, peruutti, kaikki sujui ilman narua niin ajattelin, että miksei se muka tulisi vapaana talliinkin. Niin se sitten tulikin, avattiin yhdessä portti, kerättiin tavarat ja mentiin. Noin vain. Eikä se mihinkään kadonnut.