Laukkaamaan oppii laukkaamalla

Pena palasi rokotuspaussiltaan töihin tänään, tai oikeastaan jo eilen jolloin kevyesti juoksutin sen liinassa kaikki askellajit läpi. Leikkasin myös sen vallan villiintyneen tukan fiskarsseilla ihan toooooosi nätiksi... Mutku mä en osaa enkä haluu nyppiä!

Jätin kentälle muutamia puomeja aamuiselta tunninpidoltani ja ajattelin, että kenties niistä olisi apua jos Pena tuntuisi vetelältä. Vetelyydestä ei ollut ainakaan tarhassa pelkoa, sillä kun olin hakemassa ponia talliin, kaahasi tilan ympärillä viisi moottorikelkkaa, ihan liian läheltä ja ihan liian lujaa ja liian kovalla metelillä. Kihisin raivosta ja yritin huitoa kuskeille, mutta joko ne eivät nähneet tai eivät halunneet nähdä. Todella ajattelematonta ja vaarallista touhua tulla keulimaan moottorikelkoilla ihan hevostilan kulmille, siinä olisikin ollut ilo irti kun meidän 11-päinen lauma olisi päättänyt poistua aidoista kuka mihinkin ilmansuuntaan.

Pena oli moottorikelkkavälikohtauksesta melko töreissään tallissa, mutta kun laitoin radion tarpeeksi kovalle ja puuhailin vain normaaliin tapaan, niin lopulta Penakin malttoi seistä paskomatta ja tutisematta. Kun päästiin kentälle saakka, olivat muut hevoset jo rauhoittuneet eikä kelkkojen ääntä enää kuulunut, joten Penakin oli taas ihan normaalisti.

Minulle on iskenyt pienoinen paniikki sillä kouluratsastusleiriimme on enää kuukausi aikaa, ja samalla siis myös kauden ensimmäisiin kisoihin! Kilpailukutsu julkaistiin viime viikolla, ja mitä todennäköisimmin starttaamme luokassa Aikuisohjelma 2002. Siinä meiltä odotetaan tämänlaisia kuvioita:

Yleisarvostelultaan kyseinen luokka on aika helppo, muotoa ei arvostella lainkaan vaan pääkohdat ovat ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö, ratsastajan vaikutus hevoseen ja hevosen kuuliaisuus sekä oikeiden teiden seuraaminen, kaikki toki kertoimella 2.

Laukkaosuus kyseisessä ohjelmassa on kuitenkin sellainen, että meillä on jonkun verran työmaata edessä. Etenkin kun olen kärsinyt tästä laukka-ahdistuksesta, minä en osaa istua ja kaikki menee jotenkin lörinäksi. Kisakutsun myötä sain ryhtipuuskan ja päätin, että nyt loppuu vinkuminen, laukkaamaan oppii vain laukkaamalla. Penan tasapainoton ja voimaton laukka kehittyy vain sillä että sitä laukkaa tehdään ja hiotaan yhtä varmaksi kuin ravia. Ei auta vaikka tulis hiki ja hengästys, laukkaa on ruvettava ihan todella ratsastamaan. Enää ei vain öllötellä miten kuten kyydissä ja valiteta, että ei tää.

Tällä asenteella aloitin tänään. Päätin että tästä lähin verryttelen Penaa myös laukassa, jos en joka ratsastuskerralla niin mahdollisimman usein.

Ja kas. Laukka sujui. Minä osasin istua siellä! En oikein tiedä, miten siinä niin kävi. Jotenkin en vain... tehnyt mitään. Istuin vain. Ja laukka sujui. Tiukat kaarteet ovat Penalle hankalia, sen tasapaino pettää ja se heittää mielellään raville, jos jätän sen yksin. Ja jos taas tuen sitä tosi paljon, laukasta häviää rentous sillä Pena nousee liian ylös ja lyhyeksi. Mutta tiukkoja kaarteita lukuunottamatta tänään oli tosi hyvä meininki, uskalsin olla hosumatta ja työntämättä, jolloin pysyin rentona, säilytin oman ryhtini, jalkani siellä missä kuuluukin, "hännän" koipien välissä eli alaselän riittävän pyöreänä, ei notkona. Nostotkin oli yhtä lukuunottamatta aina sitä laukkaa mitä pyysinkin, mutta todella saan keskittyä oikeaan jalkaani, joka tahtoo oikeassa laukassa lähteä huitelemaan ylöspäin. Ulkopohkeena ollessaan ongelmaa ei ole, eikä vasempaan kierrokseen myöskään sisäpohje eli vasen jalka karkaa mihinkään.

Mentiin laukassa molempiin suuntiin kuviota pääty-ympyrä, siitä heti ympyrän jälkeen lyhyeltä sivulta ennen kulmaa linjalle kohti puomi-kavaletti-puomi -sarjaa, ja siitä linja loppuun toiseen päätyyn saakka, jonne taas laukassa pääty-ympyrä. Tämän jälkeen raviin, ravissa toista pitkää sivua jonne loiva kiemura + puomi, ja taas toiseen päätyyn josta uusi laukannosto ja kuvio alusta.

Huomasin, miten mukavuudenhaluinen olen ollut ratsastamaan sitä mikä on minulle vaikeaa! Tällä simppelillä tehtävällä jouduin jo menemään enemmän laukkaa yhden kevyen ratsastuskerran aikana kuin mitä muuten olisin mennyt. Tyydyn helposti laukassa tekemään vain yhden tai kaksi ympyrää ja lopettamaan siihen. Mutta semmoinen ei enää vetele! On se nyt ihme jos osaa ravissa istua suht eleettömästi ja vaikuttaa hevoseen edes toisinaan oikein, tehokkaasti mutta kevyesti, ja säädellä siinä samalla vielä muotoa, niin miksei muka oppisi samaa laukassa.

Vatsalihakseni tietävät taas tehneensä töitä, vaikka ei erityisen pitkään edes väännetty näin lomanlopettajaisiksi. Käytiin vielä loppukävelemässä radalla ettei Pena ehdi unohtaa että semmoistakin voi tehdä, ja hyvin meni sekin. Hammashuollosta oli apua niin kuin arvelinkin, Pena tuntui kentällä jo heti alkuverryttelyssä tasaisemmalta suusta eikä louskuttanut leukojaan tänään yhtään.

Ihme poni tuo Pena, miten se onnistuukin olemaan aina tauon jälkeen tosi hyvä? Ilmeisesti sitä pitäisi ratsastaa vain silloin tällöin ja toisinaan, tosin tällä tyylillä voiman ja kunnon nousujohteinen kehittäminen jäisi vähän puolitiehen...

Hyvän mielen kruunasi se että oli aivan mahtavan kaunis keli koko päivän, aurinko paistoi ja linnut lauloi ja räystäiltä tippui vesi keväiseen malliin, ihanaa!