Aurinkolaukat lohikärmeksen kanssa

Eilinen auringonpaiste hyödynnettiin irtolaukkailulla kentällä. Otin Penan kaveriksi tarhakaveri-lohikärmeksen eli Emmin.

En ole juuri irtojuoksuttanut näitä kahta samaan aikaan. Penan ja Emmin välit eivät ole kovin kummoiset, ne tulevat toimeen samassa tarhassa, talutan niitä aina yhtä aikaa ja kyllähän ne toistensa perään huutelevatkin kun toinen lähtee töihin, mutta ei niitä oikein ystäviksi voi kutsua. Emmi on todellinen bitch-tamma ja sen kohelluksensieto on melko pyöreä nolla. Ja Penahan koheltaa... Tarhassa Emmi toisinaan omistaa vähän kaiken, se omistaa heinät ja vesisaavin ja parhaan tähystyspaikan portilla. Ollakseen noinkin raskasrakenteinen, Emmi on nopea lähtijä ja loikkaa hämmentävän isosti. Tämän vuoksi en kovin useasti ota riskiä että molemmat kävisivät kierroksilla samaan aikaan, ettei satu mitään potkuvahinkoa.

Olen seurannut näiden kahden välien muokkautumista uteliaana siitä lähtien, kun ne jäivät Immun, Mikun ja kolmannen hevosen lopetuksen jälkeen lopulta kaksistaan. Immu oli Penan paras ystävä, tuki ja turva, sieti Penan töhellystä ja sitä että Pena halusi olla aivan lähellä ja vielä vähän lähempänä. Emmi ei siedä tällaista ollenkaan - ainoastaan viime kevään kiimapiikissä se tunki itse itsensä aivan Penan iholle (ja tämäkös Penaa hämmensi). Emmi joutui Immun lopetuksen jälkeen ottamaan lauman johtopaikan ja olen edelleen sitä mieltä, ettei se sovi sille. Vielä vähemmän johtajan paikka sopisi Penalle, joten näillä nyt mennään.

Nuo kaksi siis sietävät toisiaan. Rapsutusväleihin en usko niiden ikinä pääsevän, ja ylipäätään Emmi tuntuisi arvostavan enemmän tammaseuraa. Laumasta syksyllä lopetettu asiakkaan tamma oli arvojärjestyksessä aivan pahnanpohjimmainen, mutta silti ainoa, jonka kanssa Emmi rapsutteli. Ehkä tammat vain ymmärtävät toisia tammoja paremmin kuin ruunia, mene ja tiedä.

Pena kaipaisi riehumiskaveria, leikkikaveria, sellaista ei-kovin-tosikkoa ystävää jonka kanssa voisi juosta rinkiä ja hölmöillä. Emmi ei lähde moiseen touhuun mukaan yhtään, korkeintaan sillä palaa käpy ja se ajattaa Penan vihaisesti tarhan ympäri, ja Pena koittaa tästä vähäisestä huomiosta ottaa ilon irti. Ei millään uskoisi että nämä hevoset ovat samanikäisiä, niin eri planeetalta ne ovat aivan kaikessa, koulutuksessa, luonteessa ja käytöksessä.

Eiliset juoksentelut sujuivat kuitenkin sopuisasti eikä perä lentänyt kummallakaan niin että olisi tullut vaaranpaikkoja. Hyvä niin. Kahdestaan kuitenkin saadaan paremmat vauhdit eikä ihmisen tarvitse tehdä muuta kuin huolehtia alku- ja loppukävelyttämisestä.

Kaapattu videolta

On vissiin mahdoton tehtävä saada kahdesta hevosesta yhtä aikaa edustava kuva. Jos toinen näyttää jokseenkin järkevältä niin toinen viimeistään vesittää kokonaisuuden näyttämällä hirven ja laaman risteytykseltä....

Ponnua ravissa!

Tässä pieni videopätkä menosta:

Pakko laittaa myös esille mahtavasti epäonnistunut kuva! Kameran säädöt ihan missälie ja tuloksena moderni taideteos Jalattomana lentävät hevoset. 

Näillä eväillä uuteen viikkoon!