 |
| 18.1.2014 |
Helmikuussa syntyi tyttö, minä aloin opetella äitiyttä ja lastenvaunujen lykkäämistä. Pena oli edelleen Marin hoteissa.
Maaliskuussa palasin hevosen selkään ja etsiskelin kadonneita lihaksiani.
Huhtikuussa minä kävin kisoissa ja Pena kävi kisoissa, emme tosin keskenämme.
Toukokuussa Pena palasi kotiin. Pohdittiin vinousongelmaa ja liikkumishaluttomuutta. Aloitettiin laidunkausi, hypättiin vähän, käytiin maastossa ja yritettiin hakea iloa tekemiseen.
Kesäkuussa pähkittiin edelleen vinoutta, palattiin taas valmennuksiin, laseroitiin selkää ja kokeiltiin kuolaimettomia suitsia. Alettiin olla jyvällä siitä että tuntuma on vaikea asia ja siihen liittyy meillä monia ratsastuksellisia ongelmia.
Heinäkuussa hikoiltiin helteessä, vietettiin vähän kesälomaa ja alettiin korjata vinoja takakavioita erikoiskengityksellä. Samaan aikaan koitettiin edelleen selvittää, oliko ensin hevosen vinous joka vinoutti kaviot, vai vinot kaviot jotka vinouttivat hevosen.
Elokuussa ahersin edelleen tuntuman parissa ja hyppäsin myös. Ratsastin melko paljon kuolaimettomilla.
Syyskuussa hypättiin kerran viikossa, käytiin maastossa melko usein kaverin kanssa (superrohkeeta!) ja opeteltiin tuntumaa. Pohdittiin mahaa, jalkoja, selkää ja kavioita.
Lokakuussa käytiin klinikalla kuvaamassa kintereet ja maha, ei löydöksiä. Yritettiin metsästää avoimempaa muotoa ja tasaista kevyttä tuntumaa. Immu lopetettiin.
Marraskuussa käytiin taluttaen metsäkävelyillä, etsittiin edelleen muotoa ja eteenpäinpyrkimystä, ja saavutettiinkin hyviä väläyksiä. Ja apinoitiin, mistä taltioitui puolivahingossa paljon hilpeyttä herättänyt video. Miku lopetettiin.
Joulukuussa on otettu kevyemmin, motivaatiopulan ja huonon pohjan takia. Kengityksellä on saatu kaviot oikenemaan eikä kesän vinoudesta ole enää käytännössä mitään jäljellä. Muodon metsästys jatkuu edelleen.
 |
| 4.12.2014 |
Vuosi 2014 on ollut raskas ja muutoksia täynnä. Paljon myös hyvää mutta nyt kun sitä selaa taaksepäin, on takki aika tyhjä enkä oikeastaan ihmettelekään, että puhtini loppui nyt joulukuussa ratsastamisen suhteen kesken. Pieni lapsi vie hurjan määrän aikaa ja energiaa, ja vaikka en perhe-elämästäni täällä sen ihmeemmin kirjoitakaan, se kuitenkin kulkee tässä koko ajan taustavaikuttajana.
Lisäksi syksyllä jouduin lyhyen ajan sisällä luopumaan kahdesta vanhasta rakkaasta hevosestani. Jossain tulee raja vastaan jokaisella, ja on ihan tervettä myöntää jos ei jaksakaan suorittaa ihan kaikkea ihan täysillä. Nyt on minulla sellainen hetki. Uskon että se väistyy ajallaan ja tekemiseen tulee taas mielekkyyttä.
Ensi vuonna... enpäs tiedä. Otetaan mitä tulee. Toivottavasti enemmän iloja kuin murheita.
Kyllä on teillä tosiaan tapahtunut paljon elämää mullistavia asioita tänä vuonna, osa positiivisia ja osa negatiivisia. Ei ole mikään ihme, että jaksaminen ei aina riitä, mutta aina ei tarvitsekaan jaksaa mitään ylimääräistä. Tsemppiä ja voimia teille, toivotaan, että tuleva vuosi tuo mukanaan enemmän niitä positiivissävytteisiä tapahtumia!
VastaaPoistaKiitos Anu. En oikein itsekään tajunnut miten isoja muutoksia tähän vuoteen mahtui ennen kuin listasin ne tällä tavalla esille. Avoimin mielin ensi vuoteen!
PoistaMonesti sitä aliarvioidaan kuinka paljon pieni lapsi muuttaa elämää. Se on aika suuri muutos ja sinulla on ollut vielä lisäksi muitakin suuria muutoksia. Rauhassa siis ja päivä kerrallaan! Ei hevoset siitä rikki mene ettei ihmiset ratsasta.... :)
VastaaPoistaOlet Heli oikeassa. Lapsi tuo myös melkoiset aikatauluongelmat kun molemmat vanhemmat ovat töissä, minä tässä kotona ja mies muualla. Arki tuntuu toisinaan olevan yhtä tilannepäivitystä ja morjenstamista eteisessä, ja joskus vain tulee päiviä jolloin ei jaksa vetää koko ajan minuuttiaikataululla eteenpäin. Ja kun töistä, lapsenhoidosta eikä kaupassakäymisestä ja ruuanlaitosta voi tinkiä, on tingittävä harrastamisesta.
PoistaJoo aika tuollaista hyrskynmyrskyä noin lyhyestikin tuntuu teidän vuosi olleen. Mutta hei video oli ratkiriemukas! :D Pitkä pinna sulla ainakin on. Ton luokan urpoilu vaatii jo aika tavalla huumorintajua omistajalta :D
VastaaPoistaHaha, mä vaan leikkasin pahimmat perkeleet pois :D (saattoi myös apumies saada pari perkelettä niskaansa kun vain katsoi vierestä kun Pena ponkaisi milloin mistäkin yli ja läpi)
PoistaHyvää Uutta Vuotta sinne! Toivottavasti vuosi 2015 sisältää enemmän iloa kuin surua. Pakko kertoa, kun meillä kävi parin vuoden tauon jälkeen ratsastajana taitavampi kaveri (nähnyt siis ratsu-uran alusta lähtien tämän hevosen) ratsastamassa ja kyllä sai olla ylpeä, kun hevosystävä edistynyt niin paljon, ruuna tohkeili ihan hirveästi kun pääsi näyttämään mitä osaa! Nyt vain itse tavoiteltava samaa liikettä :) -Kathy
VastaaPoista