Hianohianohiano!

Vaikka Pena osaa olla tuollainen edellisen postauksen kuvaama apina, se osaa olla myös hieno. Ratsastuksessa olen saanut aivan mainioita pätkiä, ja voi jummi sitä tunnetta kun laukka todella pyörii ja vie eteenpäin ja on säädeltävissä!

Mitä tapahtui, kun hetki sitten vielä inisin etten saa Penaa laukassa kokoamaan ja hidastamaan ilman että se heittääntyy selättömäksi tai alkaa ajatella ravia? Kuski alkoi ajatella ja muutti toimintatapaansa. Minähän harjoittelen Penan kanssa juoksuttaessa kokoamisia äänikäskyillä ja ottamalla sitä hitaasti pienemmälle ympyrälle. Käsky on hidas matala hoooo, hoooo, ja tarvittaessa napakka maiskautus ylläpitää valitun askellajin vaikka pyydänkin sitä kasaan. Hyvästä pätkästä vapautan aina isommalle ympyrälle eteenpäin, ja maastakäsinkin "ratsastan" kehollani eli oma ruoto ryhtiin ja "kiinni" kun kootaan, ja rennoksi ja auki kun mennään eteenpäin.

Nyt kun ollaan ratsastaessa alettu löytää moottoria ja eteenpäinpyrkimystä ilman että joudun (suostun!) jankuttamaan koko ajan jalalla, on laukka kaikkinensa ollut parempaa. Ja tätä hyvää laukkaa olen harjoitellut pienissä erissä kokoamaan istunnalla ja niillä tutuilla äänikäskyillä, ja voilá! Se toimii. Piru vie, se todella toimii. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta kun hevoseni lyhentää ja lyhentää ja polkee laukkaa ja pysyy matalana ja pyöreänä ja kolmitahtisena, ja ponnistaa sieltä taas voimakkaasti eteenpäin ja auki. Eikä ohjalla tarvitse (saa!) tehdä mitään.

Pakkanen teki kentästä aika kovan vaikka yllättävän hyväksi sen sainkin lanattua ennen pakastumista, mutta kovahko pohja ei tänään antanut niin hyvää laukkaa kuin mitä sulalla saatiin. Sen sijaan ravi oli tänään aivan mainiota. Käynnistelyyn meni taas hetki, mutta sitten se löytyi. Tein avotaivutusta pitkillä sivuilla, matalassa pyöreässä muodossa ilman ohjasta vääntämistä ja kääntämistä, ja ravi pysyi rentona ja etenevänä. Sitten tehtiin yhtä suosikkiharjoitustani: kulmasta täyskaarto ja siitä sulkutaivutusmaisesti uralle, uralla taivutuksen vaihto sisään avotaivutukseksi, siinä pitkä sivu loppuun ja taas täyskaarto kulmasta ja sulkutaivutuksessa takaisin uralle. Pena oli hieno. Hieno! Nyt se todella ravasi, ei kipitellyt vaan ravasi, ja ravi oli hyvä ja helppo istua: havahduin jossain vaiheessa tajuamaan, että ravi oli yhtä helppoa istua alhaalla satulassa kuin keventää.

Ehti tulla pimeä kun fiilisteltiin!

Olkoon vaan välillä ihan apina. Kunhan on välillä myös näin hieno. Tykkään tuosta tyypistä ihan hulvattomasti, se on ärsyttävä riivinrauta ja aivan liian viisas, ja opettaa minut yhä uudestaan ja uudestaan tarkastelemaan omia toimintatapojani, kyseenalaistamaan itseni ja pakottaa ottamaan viisautensa ja herkkyytensä vastaan avoimin mielin. Aika aarre.