Nyt sitä lunta!

Alkaa mennä hermo.

Oli yksi (1) päivä, jolloin pääsin ratsastamaan kentällä käyntiä ja jopa ravia. Tein pitkiä koko lävistäjän mittaisia loivia pohkeenväistöjä, ensin melko hartaasti käynnissä ja kun alkoi sujua ja löytyi rentous, siirryin raviin ja sama juttu ravissa. Lopputulos: tyytyväinen, rento hevonen, jolle oli selvästi hyväksi kun pääsi tekemään töitä.

Sitten tuli taas vesisade, ohut lumihärmä hävisi mutta maa ei sulanut niin että vesi olisi päässyt pinnalta mihinkään, ja sitten tuli samantien perään pakkanen. Tulos: kenttä muistuttaa luistinrataa. Voi ny sanonko mikä.

Tänään taas hipsuteltiin maasta käsin käyntitöitä, ja ei, se ei vain vie energiaa hevosesta joka lähinnä tirisee tarpeesta liikkua. Tulos: Pena yrittää keskittyä ja keskittyykin, hetken, kunnes tekee mieli vähän kimpoilla. Ja sitten se vähän kimpoilee, lähinnä takajaloilleen. Komenna siinä sitten kun saa pelätä että mennään molemmat nurin.

Kaiken lisäksi Pena on päättänyt, että tarhailu tarkoittaa katoksessa seisomista. Se syö heinät ja peruuttaa sitten takapuolen katoksen takaseinään kiinni ja seisoo siellä seuraavaan ruokintaan. Syö ja peruuttaa taas katokseen. Ei ihme että kertyy virtaa.

Alkuviikon sääennuste näyttää lupaavalta. Tosin joulunpyhät menee varmaan enemmän ja vähemmän kevyellä hevostelulla, mutta jos vaikka joulun jälkeen.