Jee! Ollaan nyt oltu Penan kanssa onnistuneesti maastossa kahtena päivänä peräkkäin - ei tosin yksin mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Minulla oli kuvatodistekin mutta kännykkäni söi sen.
Eilen keskiviikkona meillä oli vain yksi kaveri (eli vetohevonen) ja sen perässä tallustelimme n. 40 min lenkin käynnissä, puolet metsää ja puolet hiekkatietä ja pellonlaitaa. Kohdattiin yksi koira joka pelkäsi meitä yhtä paljon kuin me sitä, mutta muuten kaikki meni oikein mukavasti. Tänään torstaina meitä oli reissussa kolme, sama vetohevonen kuin eilen, jonossa toisena 4-vuotias nuori hevonen ja jonon viimeisenä Pena. Lähteminen meinasi vähän karata lapasesta kun Pena otti hirveät kierrokset en-tiedä-mistä, eikä suostunut kävelemään etuperin hetkeen ollenkaan. Se siis vain peruutti raivon vallassa pikku sykeröä kentällä, jossa olin noussut selkään. Kun sitten sain sen lopulta etuperin portista ja jonon perään, se teputti pikkuravia ensimmäisen kilometrin ja rauhoittui vasta sitten. Tänään ei saavutettu ihan eilisen kaltaista rentoutta, mutta jännittyneisyydestään huolimatta Pena pysyi hallinnassa ja kaikki meni hienosti.
Olen niin iloinen ettei sille ole sanoja!
Hienoa! Siitä se lähtee, pikkuhiljaa. Ensin kaverin kanssa ja hetken päästä jo yksinäänkin :)
VastaaPoista