Kierroksii, kierroksii

Pena on ollut kotona viikon, ja ihan kuten lukijani ounastelivatkin, tuntuu ja näyttää siltä kuin se ei olisi pois ollutkaan.

Immu vihotteli sille muutaman ensimmäisen päivän, ajatti ympäri tarhaa ja otti tehtäväkseen pitää Mikuponin koko ajan eri päässä tarhaa kuin Pena, ihan vain korostaakseen ja alleviivatakseen, että minä päätän kuka täällä liikkuu ja mihin ja kenen tahtiin. Huoh, Immu on kyllä sellainen vanha jäärä ettei toista ole! Tilannetta tasasi hiukan se, että Emmi kehitti Penan paluusta vuosisadan kiiman ja liimautui Penan kylkeen itseään tyrkyttämään. Tällöin Immu ei saanut koko vanhaa laumaansa haalittua Penasta erilleen.

Katselin sen niiden touhuja ikkunasta päätäni pyöritellen: Immu haki kiukuttelevan Mikuponin "turvaan" pihattomökin taakse tarhan nurkkaan ja "suojasi" sitä siellä kaulansa alla niin kuin tamma varsaansa. Mikua ei moinen touhu olisi huvittanut yhtään, ja se karkaili tämän tästä Immun vartiosta. Aina uudelleen ja uudelleen Immu haki ponin takaisin ja reissullansa kävi valehyökkäämässä Penaa kohti ja juoksuttamassa sitä pari pyrähdystä. Emmi sen sijaan kulki iilimatona Penan kyljessä, näykki sitä hellästä joka puolelta, levitteli koipiaan ja pissasi kaaressa aivan tauotta. Pena parka! Mahtoi olla hämmentävä kotiinpaluu kun paras ystävä käyttäytyy kuin mikäkin vihainen dementikko, ja entinen despootti-komentajatamma onkin ykskaks aivan yltiörakastunut.

No, nyt on kulunut viikko ja rauha on laskeutunut. Emmin kiima on hellittänyt ja Immu on lakannut hölmöilemästä ja huolinut Penan taas ystäväkseen. Siellä ne nykivät toisiaan partakarvoista ja kulkevat kyljikkäin. Mikuponikin saa taas olla omissa oloissaan, enää sitä ei tarvita vallan välineeksi.



Olen tallustellut Pena narussa rataa ympäri aika monena päivänä, ja aika monta päivää Pena on vain öllötellyt tarhassa itsekseen. Nyt alan pikkuhiljaa ottaa sitä taas ratsastukseen ja katsoa, mikä on tilanne. Tälle viikolle on sovittu kaksi maastoreissua seurassa! Huomenna koitan ehtiä vähän ratsastamaan itsekseni, josko jo nyt olisi vähän enemmän eteenpäinpyrkimystä. Ja fiiliksestä riippuen voisin koittaa osan ratsastuksesta tehdä radalla, ainakin sitä kiekkaa on nyt katsottu maastakäsin monta päivää eikä siellä ole mitään erityisen ihmeellistä tuijotettavaa ollut.