Kesä ja laidun

Taas se alkoi, laidunkausi!

Likainen poni

Poni ja poniponi

Lauma alkaa muotoutua, kummallisen kivuttomasti tällä kertaa! Vanha hapannaama Immukaan ei ole jaksanut ärhennellä kesävieraille, jotka tosin ovat tuttuja jo edeltäviltä kesiltä. Penan karsina- ja tarhanaapuri Marin luota laiduntaa meillä myös, ja sille Pena on vienosti höristellyt mennen tullen.

Hämmentävin ilmiö on tällä erää ollut Mikuponin ja Emmin välit, joista kirjoitin jo viime syksynä. Koko talvi on menty siten että Emmi on aina tilaisuuden tullen käynyt vähän komentamassa Mikua, ja Miku on väistänyt reilusti. Nyt kun laumaan tuli kaksi uutta hevosta, joista toinen oli Mikun seurailusta vähän turhan kiinnostunut, alkoi Emmi puolustaa Mikua! Siis ihan selvästi meni väliin ja ajoi nuoren ruunan pois Mikun persjouhista. Kun Emmi sitten haettiin ratsastukseen, seisoi Miku koko sen ajan portilla ja huusi Emmin perään. Kuten jo tuossa aiemmassa tekstissäni totesin; mitä enemmän näen, sitä vähemmän ymmärrän näiden logiikkaa. Mutta onhan se arvokasta, että on oma kuusisataakiloinen henkivartija!

Järjestäytymishulinaa

Olen ratsastanut Penaa kerran kentällä "kunnolla", eikä se enää tuntunut hassun ponimaiselta. Mutta vino se on! Talvella Penalla oli Marilla ollessaan vaihe, jolloin se liinassa juoksuttaessa toiseen kierrokseen vaihtoi aina pienen pukin kautta laukan ristilaukaksi (takajalat väärään laukkaan). Ja tuota vinoutta ja vasenta pohjetta vasten punkemista on esiintynyt koko ajan. Laukka tuntuu myös selkään aika kulmikkaalta jos sitä ei koko ajan työstä pyöreäksi ja eteneväksi.

Olen melko vakuuttunut, että Penalla on jossain joku jumissa. En vain tiedä mikä ja missä. Enkä oikein tiedä, millä sitä lähtisi tutkimaan. Luultavasti aloitan, ylläri ylläri, satulan tarkistuttamisella. Saan jonkinlaisen kohtauksen jos tuo satula on tullut epäsopivaksi! Se on meille teetetty ja odotin sen saapumista koko viime kesän, enkä päässyt kunnolla ratsastamaan. Ja sitten kun viimein pääsin, olin jo niin raskaana ettei ratsastamisesta enää oikein tullut muuta kuin köpöttelyä.

Jonkinsortin niksauttaja pitäisi sille saada myös. Noita hoitomuotoja on niin miljoona että olen ihan pää pyörällä kaiken googlaamisen jälkeen. Vinkkejä?


Sunnuntaina ratsastin Penan radalla. Kyllä vaan. Ihan yksin, kaikissa askellajeissa, tuulisena päivänä. Ai että! Olin niin iloinen. Poni oli niin rohkea! Ihan varmasti lähden sen kanssa tänä kesänä vielä yksin metsään, ihan varmasti. Sen verran hyvältä nyt näyttää.