Tänään kävi odotettu hieroja käsittelemässä Penan. Pena oli oma eloisa itsensä (lue: ei todellakaan vaipunut nirvanaan niin kuin hevoset tapaavat hierottaessa tehdä. Ei ei. Pena imi posket lommolla kuivunutta kauraa ja pellavalimaa kaltereiden väleistä ja kyttäsi olemattomia haamuja avoimesta ulko-ovesta). Erityisen pahoja jumeja siinä ei ollut, mutta kireyksiä kyllä siellä täällä: vasemmalla puolella rintalihaksessa, oikealla selässä, ja ristiselässä molemmin puolin. Myös pakaralihakset olivat kireät. Uusintakäsittely otetaan parin kolmen viikon päästä, riippuen siitä, miltä Pena seuraavilla kerroilla tuntuu selästä käsin.
Eilen ratsastin Penan nopeasti kentällä. On ihanaa kun kevät tulee, mutta pohjien tilapäinen löysyys ei ilahduta. Kenttä oli loskan ja märän hiekan sekamelska, kovin raskas ja pettävä, joten ratsastaminen meni aikamoiseksi harppomiseksi. Käytiin kuitenkin askellajit läpi ja jäätiin hiukan työstämään laukkaa ja nostoja. Protestipukkeja tuli vain kerran, samoin kuin yksi aivan ilmiömäisen hieno nosto ja pyöreä, pyörivä, koottu laukka! Se oli tulos kun komensin pukittamisesta ja otin seuraavan pätkän tiukemmalla kurilla, voima suuntautui oikein ja laukka oli tosi hyvää!
Nostoissa istunta-apu alkaa hahmottua Penalle ja ravikiihdyttämisen tarve vähenee koko ajan.
Kokeilin nyt uudestaan sitä kolmipala-oliivia, mutta ei, se ei vaan toimi. Ehkä kiinteä rengas on sitten kuitenkin liian kova Penalle. Se on paljon parempi kädelle kun suussa on liikkuvarenkainen kuolain. Palaamme siis peruskolmipalaan, se on ollut paras vaihtoehto tähänastisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti