Maanantai oli juoksutuspäivä. Penassa oli virtaa vähän turhankin paljon, ja se keräsi aikamoiset kierrokset kun kävin alkukävelemässä sen kanssa radalla ja vein sitten liinassa kentälle, johon se kuuli kun varsakaveri kiljui sille tallista. Liikkeissä oli siis lentoa ja potkua! Kuuliaisuus oli kohtuullinen kunnes tuli laukan vuoro. Oikeaan laukkaaminen meni hyvin, ensin oli virtaa ja vauhtia niin että päätin antaa Penan vain juosta suurimman pöhinän pois, ja kun se oli rauhoittunut hieman, tein sillä lyhyitä nostoja ja siirtymiä raviin/käyntiin. Vaikeampaan vasempaan alkoi sitten pölöenergia loppua ja tilalle tuli se Pena reilun vuoden takaa, joka kääntyi vain kohti juoksuttajaa ja uhmasi kaikin tavoin käskyjä. Kun sitten komensin etenemään, tulikin sarja pukkeja minua päin... No, Pena sai lyhyen ja erittäin määrätietoisen kurinpalautuksen ja loppuviimein se olikin oikein hieno ja kuuliainen poni. Loppukäynnit tehtiin taas pihatiellä.
Tiistaina oli ihanan lämmin kevätpäivä ja ajattelin ratsastavani kunnon treenin kentällä. Pena oli jotenkin kaikin tavoin vastahankaan jo kuntoonlaitossa, sitten kentällä totesin että olin satuloinut liian eteen, korjasin mutta korjasin liian taakse, ja siinä sitten hyppäsin selkään ja pois eikä tuntunut että mikään asettuisi niin kuin pitää. Kun sitten olin viimein valmiudessa alkaa ratsastaa, tuntui Pena pikkuisen epäpuhtaalta ravissa. Ainakin se oli haluton ja voimaton liikkumaan ja notkea kuin rautakanki. En tiedä, oliko se sitten jäkissä maanantain juoksutuksesta, olisiko se voinut liukastua pihatossa vai oliko se satula sittenkin jotenkin hullusti siellä, en tiedä. Päädyin sitten vain lyhyesti keventelemään molempiin kierroksiin löysin ohjin ja lopetin siihen.
Tänään keskiviikkona lähdin vasta illalla kentälle, ajatuksena että katson kuinka poni liikkuu ja teen sitten treenin sen mukaan. Käytävällä Pena keksi jonkun mörön tallin ovensuusta, tuijotti ja tärisi ja paskansi valehtelematta kahdeksan kertaa. Käytiin pihan puolella ihmettelemässä mörköjä mutta ei löydetty mitään. Mietin hiljaa mielessäni, että ei taida tulla ratsastamisesta mitään. Ja sitten alkoi vielä sataa vettäkin. Jätin nyt satulasta huovan kokonaan pois että satula varmasti pysyisi paikoillaan, ja se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi.
Pena oli vielä kentälläkin jännittynyt ja kyttäili ja säpsähteli vähän joka suuntaan. Aloin kuitenkin työskennellä ja yritin pitää vain oman pääni kasassa ja mielen vakaana ja rauhallisena. Eilisistä epäpuhtauksista ei onneksi ollut tietoakaan ja loppujen lopuksi poni olikin aika hyvä! Tehtiin hommia aika tasan tunnin ajan, ravissa pääosin vasempaan (ajatuksella sisätakajalkaa kohti ulkokättä eli kunnolla rungon alle) ja laukassa vain oikeaan. Jossain vaiheessa Pena oli unohtanut kaikki mörötkin ja toimi tosi rehellisesti ja hyvin.
Penan vasen kinner on hiukan turvotellut toisinaan. Laitoin siihen nyt linimenttiä, mutta tietenkin väkisinkin miettii, voiko siinä olla jotain enemmänkin vialla kun sen on niin vaikea astua sillä rungon alle. Samoin satulansovittajaan olin yhteydessä, pyysin sitä lähiviikkoina tarkistamaan, joko satulassa olisi muokkaustarvetta kun se ei aina enää tunnu asettuvan selkään niin kuin pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti