Mitäs meille

Työputki, räkätauti (lapsella ja itsellä) ja yleinen aikataulujen hankaluus on haitannut harrastamista. Olen viimeiset viisi viikkoa opettanut kahdessa ratsastuskoulussa kuusi päivää viikossa - palkitsevaa, innostavaa ja myös aika lailla mehut vievää. Mutta kevät tuntuu tulleen, on valoisaa iltaan asti ja... Ja niin. Hevosen ei-toivottu kevätkäytös on täällä myös - maan kaivelu, juurien tonkiminen ja siinä sivussa mitä ilmeisimmin hiekan kerryttäminen paksusuoleen.

Psyllium on aloitettu. Pena oirehti tutulla tavalla, oikealta kyljeltä harjatessa levottomuus lisääntyy kun laskeudun kaulaa alaspäin kohti lapaa. Kuopimista ja liikehtimistä etujalkojen ja satulavyön alueen harjaamisessa, hieman myös selästä satulansijasta ja sään alueelta. Ellen tuntisi hevostani (ja satulaani), oireet voisivat viitata myös satulan epäsopivuuteen, mutta Penan tapauksessa on aivan selvää että kyse on hiekkaoireista. Nämä muuvit häipyvät kun hiekkakin häipyy, se on jo todettu useamman kerran.

Kokeilin tällä kertaa jauhemaista psylliumia, lähinnä hieman pienemmän kertasyöttömäärän vuoksi. Valmentajakoulutuksessa reilu kuukausi sitten eläinlääketieteen tohtori Seppo Hyyppä kertoi, että heidän tutkimuksissaan ei ole havaittu varsinaista tehoeroa kuorijauheen tai kokonaisen siemenen välillä. Hän myös sanoi, että sekä jauheen että kokonaiset siemenet voi syöttää kuivana, kunhan sen jälkeen saa hevosen juomaan. Hevoset tunnetusti eivät arvosta liisterimäistä koostumusta, joten jos tuote putoaa kuivana, se kannattaa antaa kuivana. Vain otettu lääke auttaa! Pena on nyt syönyt psylliumjauheen pienen mash- ja melassileikemäärän kanssa, tilkka melassisiirappia, pari litraa vettä ja tarjolle. Hyvin kelpaa. Sen jälkeen vielä erillinen makuvesiämpärillinen.

Eilen Pena koki järkytyksen hetkiä kun seuraamme liittyi toinenkin ratsukko. Meillä on naapurin kanssa vaihtodiili, saan lainata hänen traikkuaan ja hän saa käyttää minun kenttääni, joten kentällä on toisinaan käynyt vierailevia suomenhevostähtiä. Eilen oltiin samaan aikaan ratsastamassa, ja sekös meinasi Penan silmät pudottaa. Oli hyvin etuosa ylhäällä ja svengiä askeleessa - hallinnan ja kuuliaisuuden määrästä en niin mene vannomaan. Pienestä järkkyy pieni mieli. Loppu"käynnit" tehtiin seuralaisen kanssa radalla. Suomenhevonen marssi menemään käyntiä, Pena leijaili piffiä perässä. Sillai.