Satula lähti. Käytiin Penan kanssa satulansovittajalla näytillä ja satula menee heidän sopimusvaljassepälle työstettäväksi. Ei lisäillä tai vähennetä merkittävästi villoja mutta tsekataan suoruus ja tasapaino sekä korjataan lässähtämistä. Sovittajan mukaan satula on malliltaan Penalle vielä ihan kelpo - rivien välistä luin että ei ehkä parhain mahdollinen hänen mielestään, mutta koska toistaiseksi hevonen on ollut sen kanssa tyytyväinen, yritämme nyt villojen pöyhinnällä ensin fiksata näitä esiintulleita ongelmia ja vasta sitten tarpeen mukaan siirtyä kovempiin aseisiin (lue: satulanvaihtoon). (Tähän vilunväristyksiä ja horror-musiikkia.)
Kokonaisuuden hallinta aiheuttaa minussa huolikramppia. Mikä aiheuttaa mitä? Ovatko takajalat ihan ok? Onko kintereiden satunnainen lämpöily ja liikkeen pieni epäsymmetria peräisin siitä, että erikoiskengityksellä on nyt muutettu kavion asentoa? Vai mättääkö siellä jokin muu? Olisiko kavioiden pitänyt vain antaa olla?
Sovittaja vastasi osaltaan pohdintoihini niin, että tällaisella tosi pyöreärunkoisella ja leveärankaisella hevosella satula ei ikinä ole selässä niin stabiili kuin harjakattomallisilla joilla on selkeä satulansija, joten jo pieni epäsymmetria liikkeissä voi työntää satulan villat epätasapainoon.
Jotenkin tässä pelataan niin pienillä asioilla että tunnen itseni toisinaan vähän ylihysteeriseksi. Mutta kun vaisto sanoo että jokin ei ole kohdillaan! "Sun mami pitää susta hyvää huolta", jutusteli satulansovittaja Penalle. Tulihan siitä ihan hyvä mieli, vaikka kyllä minä mieluummin elelisin ilman murheita hevosen hyvinvoinnista.
Superhyvä mieli tuli kuitenkin siitä, miten Pena käyttäytyi! Oma äitinikin jo puhelimessa ihmetteli, kun nykyään kuulemma aina hämmästelen miten hyvin Pena käyttäytyy. Mutku se käyttäytyy! Otan ponin tarhasta, putsaan jalat, vaihdan loimen, puen kuljetussuojat, talutan ponin suorilta traileriin, ajetaan perille, otan ponin ulos, riisun suojat ja loimen, talutan ponin riimusta sisään sovituspajaan, sovitellaan, mitataan, valokuvataan, jutellaan, ja poni seisoo vaan, vaihtaa vähän jalkaa ja pyörittelee silmiään mutta ei huuda, riehu, pompi, nyi, pasko tai kuovi. Sitten homma on ohi, puetaan taas suojat ja loimi ja kävellään suorilta traileriin ja ajetaan kotiin. Tämmöistäkö on elo ihan normaalin aikuisen hevosen kanssa? Ihanaa.
Toivottavasti tuo satulan toppausten pöyhiminen tuo sen viimeisen helpotuksen ja säästytte satularumbalta! Ja toivon mukaan tällä samalla ratkeaisi se epämääräisyys, mikä mieltäsi painaa. Herkällä ponilla se voi olla tosiaankin ihan pikkuriikkinen asia. Kaverin hevosella kerran meni pasmat aivan sekaisin ja se kulki kuin ajokoira vinkkelissä, ja syy oli niinkin jättimäinen kuin upouusi satulahuopa, mikä oli satulan alla varmaan sentin vinossa... Huopa suoraan ja hevonen palasi normaaliksi :)
VastaaPoistaPenan ykkössatulan vaihtaminen olisi kyllä ihan vihoviimeinen asia johon nyt haluaisin ruveta! Penalla on tunnetusti vaikea ja kallis maku ;) Joten toivotaan.
PoistaPidetään peukkuja, että auttaisi tilannetta tuo operaatio :) Meilläkin selvisi syy mikä tässä satulahommassa hiertää... Syyhän oli siis nolosti satulan päällä, painoa ihan pienesti enemmän vasemmalle jalustimelle ja tadaa ongelma ratkaistu! En itse hahmota olevani vinossa, kukaan ratsastuksen opettajakaan ei ole asiasta huomauttanut, ei näy videolla/peilistä tuo vinous, mutta (yli?)herkälle hevoselle se on näköjään iso juttu! Hikijäljet muuttui saman tien myös kuin oppikirjan mukaisiksi. Että morjens, on tää pikkutarkkaa hommaa... -Kathy
VastaaPoistaMeiltäkin sovittaja kyseli, olenko itse satulassa vinossa. Luulen että en ole ja mukana ollut valmentajanikin oli sitä mieltä että istun suorassa, mutta kun aletaan halkoa hiuksia niin jokainen on vähän vino johonkin suuntaan.
PoistaPohdin tuota yliherkkyyttä vielä ja tämmöisiä pointteja nousi oman hevosen kohdalla esiin: Jos on pitkä, korkea, leveä säkä, yleensäkin leveän selkärangantilan vaativa hevonen, reagoi mahdollisesti siksi isosti tuohon painopisteen sijaintiin. Mulla on vielä melko kapea lantio, minkä vuoksi istuinluut ei asetu kovin kauaksi toisistaan, niin hevonen tuntee pienimmänkin epäbalanssin istunnassa epämukavampana kuin esim. leveälantioisella, jonka istuinluut ovat kauempana toisistaan ja antavat siten enemmän rangan sivuille tilaa ja pienet painopisteen muutokset eivät aiheuta samantien painetta rankaan. Näistä mun jutuista ei kannata liikaa välittää, kunhan pohdin "ääneen", täällä sun blogissa kun käy, tulee mietittyä omaakin tilannetta tarkemmin :D -Kathy
PoistaSaa pohtia ääneen, nämä kiinnostavat ainakin mua ja uskoisin että muitakin lukijoita :)
PoistaJos tulisi sellainen tilanne, että sinun pitäisi etsiä Penalle hoitaja/vuokraaja, millaista ihmistä etsisit?
VastaaPoistaVai onko Penalla tällä hetkellä hoitajaa/vuokraajaa?
Tämä oli hyvä (ja paha :D) kysymys! Saat vastauksen pitkän kaavan mukaan:
PoistaPenalla ei ole muita ihmisiä kuin minä, eikä ole ollutkaan, jos ei lasketa Maria, joka on Penan ex-omistaja ja meidän valmentaja. Pena asui Marin luona minun (loppu)raskauteni ajan, ja tämä on toistaiseksi ollut ainut ajanjakso jolloin Penalla on ratsastanut ja puuhannut joku muu kuin minä. Tästä on nyt kaksi vuotta aikaa.
Olen Penan suhteen melko neuroottinen ja luulen, että jättäisin sen ennemmin oloneuvokseksi kuin etsisin sille liikuttajaa. Voi olla että tulevat vuodet tekevät Penaa vieläkin vakaammaksi ja aikuisemmaksi, jolloin ehkä uskaltaisinkin antaa jonkun muun ratsastaa ja käsitellä sitä, mutta toistaiseksi haluan pitää kaikki langat vain omissa käsissäni jotta voin etsiä syitä mahdollisiin ongelmiin vain itsestäni.
Olen joskus aloittanut vuokraajanhakuilmoituksen kirjoittamisen, mutta lopetin parin lauseen jälkeen. Ponimitoissa oleva, rautaisen kokenut aikuinen jolla on taitoa sanoa perkele kun perkelettä vaaditaan ja soo kun soota vaaditaan. On osattava ratsastaa mutta ennen kaikkea on osattava lukea hevosta ja toimia nopeasti, kevyesti mutta päättäväisesti. Aikuista ihmistä etsisin paristakin syystä: asumme siten että meille on kaikkialta pitkä matka, joten olisi päästävä itsenäisesti kulkemaan, ei voisi olla kyydin varassa. Toiseksi vastuukysymykset, etenkin kun Penan kanssa vahingon sattuminen ei olisi mikään maailman kuudestoista ihme. En haluaisi vihaisia vanhempia kimppuuni. Ja vaikka on fiksujakin nuoria hevostyttöjä niin vastuunkanto- ja harkintakyky sekä tilannetaju tuntuvat kehittyvän vasta vähän vanhemmalla iällä (kaikilla ei tosin silloinkaan). Lisäksi pitäisi tulla minun kanssani toimeen ja olla hevosjutuissa ns. samalla sivulla, ratsastaa minun silmääni kauniisti jne.. Kriteereitä katsoessani totesin, että yhtä todennäköistä olisi voittaa lotossa, varsinkin kun tuon toisen hevoseni kanssa olen jonkun verran tämän seudun vuokraajatarjokkaita tavannut.
Joku saattaapi mielensä tästä pahoittaa mutta hevosmiestaito on todella katoava luonnonvara, ja vaikka moni puheissaan vaikuttaa osaavalta niin sitten se käytännön toimiminen jo ihan tyynen ja suoraviivaisen simppelin Emmin kanssa menee oudoksi turaamiseksi ja kiltti hevonen alkaa vähitellen muuttua hankalaksi (ei anna kiinni, ei seiso paikoillaan, nykii jalkojaan kavionputsauksessa, jumittuu pihalle/portille/käytävälle/karsinaan jne jne), niin en edes uskalla kuvitella, mitä meininki olisi herkän ja tarkan ja toisinaan myös hivenen vireän Penan kanssa.
Kiitos paljon vastauksesta!
VastaaPoista