Kun kerran menin uhoamaan että hyppään kerran viikossa niin kauan kuin se on kelien puolesta suinkin mahdollista, niin eilen oli sitten taas vuorossa hyppyjä.
Pena oli sanalla sanoen vetelä. Ei tietoakaan esteelle imemisestä, mutta toisaalta en joutunut kertaakaan jalkautumaankaan puomeja nostellakseni, eli hypyt olivat velttoudesta huolimatta aika tarkkoja. Yhtään ylimääräistä työtä Pena ei kylläkään tehnyt, estekorkeuteni oli 50 cm ja hypyt irtosivat maasta juuri sen verran, ei piiruakaan yli. Verkkaisempi meno tosin antoi minulle aikaa ratsastaa, ja nyt näin ponnistuspaikat aika kivasti. Toki tuli myös virheitä, eli annoin Penan töpsähtää ihan esteen juureen tai hypätä puolikkaasta askeleesta, kun vähän napakammalla ratsastuksella se olisi voinut ponnistaa hieman kauempaa. Toisaalta nyt ajattelin ratsastaessani, ja pääsin tekemään sakkokierroksen huonon hypyn jälkeen ja korjaamaan virheeni.
Sain pienen videopätkänkin talteen, tässä on menossa ihan viimeinen hyppykiekka näille kahdelle esteelle. Eteenpäinpyrkimyksen puute näkyy! On eräänlaista terapiaa tällaiselle semi-estepelkoiselle nähdä näitä hyppyjä myös videolta - nyt ihan todella näen, miten pienesti Pena hyppää, miten pieniltä esteet näyttävät. Videon katsottuani ajattelin, että hitto, ensi kerralla uskallan nostaa sinne kuuteenkymppiin ja rakentaa jonkun okserinkin, jotta hypyt olisi hyppyjä eikä tuollaisia... astumisia.
Pidemmittä puheitta videoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti