Penalla on ollut laukassa taipumuksena heittää heti raville kun sitä pyytää vähän lyhentämään, esimerkiksi aina kulmissa pitkien sivujen jälkeen, jos en päästäkään sitä puskemaan kulman läpi lapa edellä. Nyt koskin sitä kevyesti raipalla aina kun tunsin että laukka alkaa hajota, ja se kokosi itsensä tosi kivasti takaisin pohkeelle ja jatkoi laukassa. Ekoja kertoja lukuunottamatta tietty, ensin pitää aina olla sitä mieltä että raipan hapsun hipaisu kankulle tarkoittaa sitä että nyt kiihdytetään pakoon ihan miljoonaa...
Lopuksi lähdettiin kiertämään sänkipeltoa. Alkuun jännitti ihan kaikki, lintuja lähti aamusumun keskeltä lentoon ja Pena räpsähteli sinne tänne. Sitten se alkoi vähän relata, minäkin rentouduin ja olin juuri pääsemässä sisään siihen miellyttävään tunteeseen, että mikäs tässä ollessa, oman hevosen selässä, syyskuinen utuinen aamu, ihan hiljaista, tosi kaunista... Ja sitten meidän edestä lähti rusakko. Ja sitten lähti Pena, toiseen suuntaan. Siitä tulisi aika hyvä länkkähevonen, sen verran nopeaa ja sulavaa spinniä se esitti, kun minä yritin yhden ohjan taktiikalla saada sen pysähtymään. Lopulta sain sen tokenemaan ja pysymään paikoillaan. Rusakko jatkoi kirmaamistaan seuraavaa peltoa kohti ja me jatkettiin sydämet pamppaillen "rennot" loppukäyntimme loppuun.
 |
| Rusakko. Kuva googlesta. |
Tuli siinä taas pohdittua Penan reaktionopeutta ja sitä miten se ylipäätään reagoi ihan kaikkeen. Edellisenä päivänä olin maastoillut toisella hevosella, joka ei kyttää mitään, ja sen kanssa ratsastus oli omituisen rentouttavaa. Pena vähintään säpsähtää aivan kaikkea. On se sitten tuuli, lintu, varjo, heinänkorsi, mikä vaan. Kaikkeen tulee reaktio eikä aina niin pienikään, kuten taas tänään sain huomata. Sen kanssa ei voi vajota hetkeksikään ajatuksiinsa, sillä jos tulee joku tilanne, poni on jo mennyt ennen kuin ratsastaja ehtii edes tajuta, mikä iski ja mistä.
Ahkeroin blogiin uutta ulkoasuakin, ja bannerin! Miltä näyttää?
Hyvältä näyttää! :)
VastaaPoistaKiitos! Ei näillä kuvankäsittelytaidoilla nyt ihan vielä leveillä, mutta olen silti ylpeä että sain aikaiseksi edes jotain!
PoistaHienolta näyttää, ootpa taitava!
VastaaPoistaEi oo tietenkään kauhean mukavaa eikä varsinkaan rentouttavaa, että hevonen säikkyy kaikkea. Ehkä ajan mittaan Penankin reaktiot laimenevat?
Mutta on se joka tapauksessa onni, että Penalle on osunut tuommoinen rautahermoinen ratsastaja - esim. yhdistelmä mä ja Pena johtais varmaan siihen, että molemmat olis ihan kauhuissaan koko ajan, vuorotellen lietsottais toinen toisiamme :)
Pahoin pelkään ettei Penan reaktiot laimene koskaan. Toivoisin toki, että sillä voisi joskus ratsastaa niin ettei koko ajan tarvitse olla piilohälytystilassa, mutta sen reaktiot vain on niin sisäsyntyisiä ettei se taida vain mahtaa niille mitään. Penahan ei noin muuten ole mitenkään erityisen eteenpäinpyrkivä hevonen, se on oikeastaan ennemmin vähän sellainen työnnettävä malli, mutta se on kova kyttäämään ja säikähdysreaktiot ovat aivan ylimitoitetut säikähdyksen kohteeseen nähden. Eikä se tunnu kasvavan niistä yli vaikka vuodet kuluu. Pena on mm. vetänyt liinat kiinni kun sylkäisin purkan suustani ja heittänyt takajalkapiruetin ja lähtenyt pakoon omaa kakkavanaansa lumella. Se ei varsinaisesti pyristele ratsastajastaan eroon, mutta on niin saakelin liukasliikkeinen että välillä vaatii todellista akropatiaa että pysyy sen matkassa. Minun on täytynyt sisäistää tämä, jotta ylipäätään voin ja uskallan Penaa ratsastaa. Se ei ole ilkeä, se ei vain voi sille mitään että maailma on sille toisinaan ihan liikaa.
PoistaOn ihan mahdotonta kuvitella, millainen Pena on vaikka kymmenen vuoden päästä, 18-vuotiaana. Ehkä näen senkin päivän vielä!
Ihanan syksyinen ulkoasu :)
VastaaPoistaKiitos! Ihailen aina niitä bloggaajia, jotka jaksavat värkätä joka vuodenaikaan sopivan ulkoasun. Mulle tää oli jo sellainen voimanponnistus, että katsotaan uudelleenryhtymistä vaikka... kahden vuoden päästä :D
Poista