Psylliumkuuri hyvässä vauhdissa, Penalle maistuu pahamaineisen vaikeasyöttöisinä tunnetut Eclipsen kokonaiset siemenet niin hyvin että silmät vallan pullottaa päässä kun saa ryystää ihanaa hyytelömäistä puuroa puoli ämpäriä!
Viime viikolla tuli eläinlääkäripäivä ja tarkoitus oli vähän tutkailla Penaa sillä silmällä, että jos siitä vaikka tekisi kaupat tässä lähiaikoina.
Tarkastus tyssäsi alkuunsa. Pena niiasi selkäänsä ristiselän kohdalta oikealta puolelta niin että sokeakin olisi huomannut. Ei hyvä. Ei normaali! Aiemmin en ollut huomannut mitään, nyt poni tuntui todella kipeältä siitä kohtaa. Jätettiin sitten eläinlääkärin kanssa ponin sorkkiminen siihen ja sovittiin että palaamme asiaan kun selkä on kunnossa. Laitoin lämpölinimenttiä ja loimea ja jäin odottamaan.
Seuraavana päivänä selkä oli vielä pahempi. Kun aloin sivellä linimenttiä, veti koko pitkä selkälihas kramppiin ja nytki ja sätki koko mitaltaan säästä ristiselkään. Arvata voi myös että poni oli kovin tuskaisan oloinen. Annoin Metacamia, linimenttasin, loimitin. Myöhempi uusintatarkastelu osoitti kivun laantuneen ja krampin hellittäneen, ponillakin oli ihan uusi ilme naamallaan.
Todennäköisesti Pena on liukastunut. Talvi yllätti jälleen kerran ja kesäkenkäiset hevoset luistelevat muhkuraisissa tarhoissaan. Pena on leikkisä ja touhukas ja sillä on samanhenkisiä tarhakavereita, todennäköisesti niillä on käynyt jokin vahinko. En keksi muuta selitystä näin äkilliselle, selkeän toispuoleiselle kivulle.
Nyt muutama päivä kipulääkettä ja lämpöhoitoja tuottaa tulosta. Selkeästi vaurio kehittyy ja muuttuu joka päivä, tänään selässä näkyi turvotusta jota ei ole näkynyt aiemmin. Kipu on tosin laantumaan päin, mikä on tietenkin tärkeintä.
Jotta kuitenkin kivun määrä olisi vakio, sain minäkin siitä osani. Pena potkaisi minua tänään.
Olin sen kanssa liinassa sänkipellolla kävelemässä, koska missään muualla ei pysy pystyssä ja kengittäjä sen kun siirtää ja siirtää tuloaan. Olin kai ohjaamassa Penaa pienelle ympyrälle kun se nakkeli niskojaan ja lähti poispäin ja pukitti mennessään. Ja osui minua oikeaan käsivarteen. Olin niin hämmentynyt etten oikein osannut edes antaa huutia, ja tuskin Penan varsinainen tarkoitus oli minua potkia. Ei se sille mitään voi että on selkänsä takia pois liikutuksesta, eikä kesäkengillä paljon kävellä missään kun kaikkialla on niin liukasta, ja tarhanpohjat on kaiken satamisen jälkeen jäätyneet ihan kyntöpelloiksi, edes tarhoissa ei siis voi kunnolla liikkua ja purkaa energiaa. Pena tarvitsee liikettä ja tekemistä tai siitä tulee äksy ja rasittava. Nyt se ei ole saanut liikuntaa ja sitten käy tällaisia lipsahduksia.
Varovasti sitten kuitenkin vein Penan liinassa kentälle ja juoksutin sitä ravissa viitisen minuuttia molempiin suuntiin. Liike oli yllättävän puhdasta ja irtonaista siihen nähden miten kipeä selkä vielä pari päivää sitten oli. Tosin vauhdinlisäys oikeaan kierrokseen aiheutti outoa liikerataa oikeaan takajalkaan, joten mitenkään parantunut vaurio ei vielä ole. Pakko kuitenkin vähän tarjota toiselle tilaa liikkua ja vertyä, pelkkä narussa taluttaminen aiheuttaa Penalle ennemmin tai myöhemmin niin paljon lämpöä että se purkautuu typerinä hyppyinä ja loikkina. Joissa voi näköjään käydä myös vahinko!
Jatkamme matalalentoista räpiköintiämme ja toivomme että tässä olisi riittävästi vastoinkäymisiä tälle erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti