Taas hommissa

Viikon verran ollaan saatu taas tehdä töitä, kun satula palasi muokkaajalta. Jonkun verran kyllä harmittaa, kun puolessatoista kuukaudessa Pena on mennyt taaksepäin noin valovuoden ja jollain tapaa tuntui, että jouduin taas aloittamaan sen kanssa alusta.

Vaikka jos rehellisiä ollaan niin ei me suinkaan ihan alusta olla aloitettu, käytös on koko ajan ollut hyvää pientä säikkymistä ja kyttäämistä lukuunottamatta. Olen siis päässyt ratsastamaan ihan kohtalaisen normaalisti ilman mitään vauvaharjoituksia. Ongelmat ovatkin nimenomaan ratsastuksellisia - Pena on taas aivan tolkuttoman vino ja lyhyt ja etenkin siirtymissä puskee todella vahvasti oikeaa pohjetta vasten. Laukannostot oikeaan ovat aivan kammottavalla tolalla, niihin lähdetään lapa edellä ravikiihdytyksen kautta. Laukassa kuitenkin Pena jonkun verran rentoutuu ja taipuu, mutta nostaminen on vaikeaa. Vaisto sanoo että kireys olisi lapojen alueella, ja olen nyt yrittänyt ratsastaa Penaa "auki" ja notkeaksi taivuttelemalla, kääntämällä sitä etenkin lavat huomioiden, väistättämällä ja avotaivuttamalla. Ensimmäiset ratsastuskerrat oli tosi pahaa jäykistelyä, mutta nyt viikon jälkeen Pena jollain tapaa todella aukeaa ja vertyy liikutuksen aikana. Olen myös hieronut itse Penan kaulaa ja lapoja liikutuksen jälkeen, ja se on tuntunut ponista hyvältä.

Toinen ilmennyt ongelma on luultavasti peräisin heikenneestä lihaskunnosta, nimittäin Penasta on taas tullut hidas pohkeelle. Alkutunnin se jaksaa tohottaa, mutta keskittyy silloin helposti enemmän ympäröiviin ärsykkeisiin kun varsinaiseen liikkumiseen. Sitten välikäyntien jälkeen se tuntuu juurtuvan maahan eikä vain liiku sieltä mihinkään ilman ajamista ja maiskuttamista ja työntämistä. Ja ne siirtymät ja nostot oikeassa kierroksessa ovat vaan todella rumia!

Olen pari kertaa ratsastanut kannukset jalassa ilman kovin merkittävää menestystä. Eilen otin varuiksi raipan mukaan kentänlaidalle, ja kun välikäyntien jälkeen Pena kävi taas hitaaksi, otin raipan hetkeksi käteen. Yksi räpsäytys riitti, poni kuumeni ja ahdistuikin kun ykskaks todella piti mennä eteenpäin kun sanottiin. Jätin raipan pian pois ja keskityin taas saamaan ponin rennoksi. Nyt se teki huomattavasti paremmat siirtymiset ja nostot, ja alkoi taipua myös laukassa.

Tänään Pena urheili irtona kentällä. Ajattelin että vapaana laukkaaminen avaisi sen lihaksia ja saisi veren kiertämään kunnolla. Pena otti ilon irti:

Loppukäynnit kävin taluttamassa radalla, ja sitten loimitus ja takaisin tarhaan.

Meistä saatiin myös pari yhteiskuvaa. Näytän kyllä superjuntilta, mutta mitä sitä totuutta kaunistelemaan!