Marin tunnin jälkeen perjantaina olin hienoperse enkä mennyt ratsastamaan koska satoi koko päivän. Ja lauantaina satoi myös ja minulla oli olo että tulen kipeäksi, joten en mennyt selkään silloinkaan. Pena möllötteli pihatossa sunnuntai-iltaan saakka, jolloin kurkkukivusta huolimatta reipastuin ja hain ponin puunattavaksi.
Pena jäi pihattoon kaksin varsakaverinsa kanssa, kun lauman pomoruuna muutti pois. Nyt kun pihatto on aikamoista velliä, otan poikia öiksi sisälle ainakin jonkun aikaa, jotta pihatto saa vähän kuivahtaa. Tänään olin niin iltasella liikkeellä ratsastusaikeineni, että otin varsankin jo sisään, ja hain sille vielä Immun talliin seuraksi. En tiedä, johtuiko Penan tyyni käytäväkäytös seuralaisista vai mistä, mutta tänään se seisoi hyvin rentona paikallaan koko harjaamisen ja varustamisen ajan. Viime aikoina Pena on ollut ihan älytön steppaaja käytävällä, ja kun on päästy kentälle asti, se on kuluttanut jo suurimmat energiansa ihan väärään asiaan.
Tänään oli tunnelma myös kentällä toisin. Teputiteputi kaula tuhannen rullalla ravitahtista jännittynyttä käyntiä, säestettynä jatkuvalla huutamisella tallia kohti. Ja meidän kun piti mennä letkeästi matalassa ja pitkässä muodossa... Asetin pitkillä sivuilla ulos ja lyhyillä sisään, asetukset oli ok mutta muoto aivan liian lyhyt ja käynti luokattoman huonoa. Ajattelin, että näinköhän vain menee iloisesti persiilleen koko ratsastus kun siirryn raviin, mutta siinä kohtaa tapahtui jotain. Pena ravasi alusta asti pyöreänä, kaula pitkänä ja matalana ja todella liikkui eteen. Olin aivan ällistynyt, miten se toteutti juuri sitä mikä tunnilla tuli kotiläksyksi. Siellähän sai vain kevennellä ja ohjailla! Hieno poni. Laukkaharjoitus oli tänään simppeli - laukkaa vain ympäri kenttää, ja siitä sitten vähitellen keskiympyrälle. Laukkakin eteni ihan varsin mallikkaasti: niin mallikkaasti, että kuskin lonkanavaajat alkoivat huutaa hoosiannaa. Jotain tosi epätavallista tässä ratsastuksessa siis. Liikkuva poni, ja vieläpä oikein liikkuva, sillä lailla oikein että sen tunsi satulan läpi omaan kroppaansa. Joten jee, ratsastus on taas kerran kivaa ja ihanaa.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Tunnilla
Mari kävi eilen pitämässä meille tunnin. En uskalla edes laskea, montako vuotta siitä on, kun olen viimeksi ratsastanut "omalla" hevosella valvovan silmän alla... Hiukan jännitti, miten selvitään, etenkin kun opettamassa oli juuri Mari, joka on siis Penan omistaja ja uskonut Penan minun huostaani.
Pena oli aika peruspena, tahmeahko pohkeelle ja jäkitti itsensä pari kertaa ihan jumiin kun tuli liikaa infoa pieneen päähän. Tehtiin töitä ympyrällä, asetuksia vaihdellen vuoroin ulos, vuoroin sisään. Ulos asettaminen oli Penalle toiseen suuntaan ihan hirmu vaikeaa! Ravissa perustyöskentelyä ja siirtymisiä, laukassa vain laukkaa eteen eteen ja eteen.
Tärkeimmät huomiot: pyri ratsastamaan Penaa pidemmälle kaulalle. Muotoon sen hakeutuu hyvin helposti itsekseenkin, joten oma huomio vain siihen että kaikki liike vie reilusti eteenpäin. Samoin saisin alkaa vaatia jo että muoto säilyisi siirtymien läpi. Ja laukassa sama laulu: eteenpäin ja reilusti! Laukka paranee vain laukkaamalla, joten hanaa!
Oli kyllä tosi hieno fiilis, kun joku muu päätti, mitä tehdään. Ja tuli hiki! Mies kommentoi osuvasti tunnin jälkeen, että mitä sinä siellä sitten yksinäsi aina teet, kun silloin ei tule hiki ja heti kun joku on pitämässä tuntia, tulee... No niinpä, ehkä silloin päästää itsensä (ja hevosen) vähän turhan helpolla välillä.
Näitä siis lisää!
Pena oli aika peruspena, tahmeahko pohkeelle ja jäkitti itsensä pari kertaa ihan jumiin kun tuli liikaa infoa pieneen päähän. Tehtiin töitä ympyrällä, asetuksia vaihdellen vuoroin ulos, vuoroin sisään. Ulos asettaminen oli Penalle toiseen suuntaan ihan hirmu vaikeaa! Ravissa perustyöskentelyä ja siirtymisiä, laukassa vain laukkaa eteen eteen ja eteen.
Tärkeimmät huomiot: pyri ratsastamaan Penaa pidemmälle kaulalle. Muotoon sen hakeutuu hyvin helposti itsekseenkin, joten oma huomio vain siihen että kaikki liike vie reilusti eteenpäin. Samoin saisin alkaa vaatia jo että muoto säilyisi siirtymien läpi. Ja laukassa sama laulu: eteenpäin ja reilusti! Laukka paranee vain laukkaamalla, joten hanaa!
Oli kyllä tosi hieno fiilis, kun joku muu päätti, mitä tehdään. Ja tuli hiki! Mies kommentoi osuvasti tunnin jälkeen, että mitä sinä siellä sitten yksinäsi aina teet, kun silloin ei tule hiki ja heti kun joku on pitämässä tuntia, tulee... No niinpä, ehkä silloin päästää itsensä (ja hevosen) vähän turhan helpolla välillä.
Näitä siis lisää!
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Iltarodeot
 |
| Täst se lähtee |
 |
| Päänviskontaa |
 |
| Pikkupukki |
 |
| Loiks |
 |
| Ravia pörheänä |
 |
| Pidä turvaväli |
 |
| Tukka rullalla |
 |
| Hieno poni! |
 |
| Pukki vol. 2 |
 |
| Kylkinäkymä |
 |
| Eteen-alas |
 |
| Ja sit taas kaasua |
 |
| ... ja pukkeja |
 |
| Täysiiiiii! |
 |
| Tuijotus |
 |
| ... ja täysii |
 |
| Ravia |
 |
| Tiukka kaarre |
 |
| Nätti Pentti! |
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Pässiäisen koonnit
Viikon saldo:
- yksi vetopaniikki käytävällä syystä X
- 0 kpl rikkoontuneita käytäväketjuja, riimunnaruja, riimuja tai hevosenniskoja
- aika paljon rapajalkoja
- yksi onnistunut juoksutuskerta jolloin laukka näytti ihan laukalta eikä tullut kiukkuhepulia vaikka oli sivuohjat ja kaikki
- takatalvi
- pari ihan kelpoa ratsastuspäivää ja yksi vähän ankeampi, jolloin pienen ponin maailman sotki a) pihalle tulevat autot ja b) isovaalee joka otettiin pois tarhasta ja jota talutettiin pihatiellä ja joka vielä lopuksi tuli kentälle ihan peräti samaan aikaan kuin pieni Penaponi yritti siellä räpeltää laukannostoja
- samaisena ankeana ratsastuskertana loppukäynnit isovaaleen perässä radalla eikä se isovaalee sitten ollutkaan ihan niin kamalanhirvee kuin kaukaa katsoen olisi voinut luulla
- 1 kpl kokeiluja, joko häntäremmistä voisi luopua kun laukkakin on alkanut rullata. Kokeilun tulos: säikähdän, loikkaan ja pukitan, ja kas vain, kuski ja satula löytyvät jälleen ponin lavoilta. Eli ei, vielä ei voi luopua häntäremmistä. (tosin täytyy mainita, että käynnissä ja ravissa mokomaa kapinetta ei tarvittu, satula pysyi oikein nätisti siinä missä piti. Ja itse asiassa huopakin pysyi siinä missä piti, eli ehkä grippiä huovan & satulan väliin?)
- epämääräinen määrä laukkakierroksia kentällä ja kuskilla hyvä mieli, koska paikkapaikoin laukka alkaa jo olla aika jees. Ihan siis siinä voi kääntää, kaasuttaa ja jarruttaa.
- pohdintoja siitä, pitäisikö kuskin hankkia kannukset ja opetella ratsastamaan sellaiset jalassa, kun välillä tahtoo Penaponi olla pohkeelle aika hidas eikä raippa jotenkin aja samaa asiaa eikä potkimaankaan tahtois ruveta. Mutta miten tämmöinen pehmo kuski mitään kannuksia voisi käyttää?
- yksi vetopaniikki käytävällä syystä X
- 0 kpl rikkoontuneita käytäväketjuja, riimunnaruja, riimuja tai hevosenniskoja
- aika paljon rapajalkoja
- yksi onnistunut juoksutuskerta jolloin laukka näytti ihan laukalta eikä tullut kiukkuhepulia vaikka oli sivuohjat ja kaikki
- takatalvi
- pari ihan kelpoa ratsastuspäivää ja yksi vähän ankeampi, jolloin pienen ponin maailman sotki a) pihalle tulevat autot ja b) isovaalee joka otettiin pois tarhasta ja jota talutettiin pihatiellä ja joka vielä lopuksi tuli kentälle ihan peräti samaan aikaan kuin pieni Penaponi yritti siellä räpeltää laukannostoja
- samaisena ankeana ratsastuskertana loppukäynnit isovaaleen perässä radalla eikä se isovaalee sitten ollutkaan ihan niin kamalanhirvee kuin kaukaa katsoen olisi voinut luulla
- 1 kpl kokeiluja, joko häntäremmistä voisi luopua kun laukkakin on alkanut rullata. Kokeilun tulos: säikähdän, loikkaan ja pukitan, ja kas vain, kuski ja satula löytyvät jälleen ponin lavoilta. Eli ei, vielä ei voi luopua häntäremmistä. (tosin täytyy mainita, että käynnissä ja ravissa mokomaa kapinetta ei tarvittu, satula pysyi oikein nätisti siinä missä piti. Ja itse asiassa huopakin pysyi siinä missä piti, eli ehkä grippiä huovan & satulan väliin?)
- epämääräinen määrä laukkakierroksia kentällä ja kuskilla hyvä mieli, koska paikkapaikoin laukka alkaa jo olla aika jees. Ihan siis siinä voi kääntää, kaasuttaa ja jarruttaa.
- pohdintoja siitä, pitäisikö kuskin hankkia kannukset ja opetella ratsastamaan sellaiset jalassa, kun välillä tahtoo Penaponi olla pohkeelle aika hidas eikä raippa jotenkin aja samaa asiaa eikä potkimaankaan tahtois ruveta. Mutta miten tämmöinen pehmo kuski mitään kannuksia voisi käyttää?
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Poniratsastaja naama messingillä
Pena piti viikkovapaansa perjantaina ja myös torstai oli köykäinen päivä, laskin ponin vain iltasella kentälle vapaaksi. Lauantaina palattiin sorvin ääreen ja mentiin kentälle ajatuksena käydä askellajit läpi ja jos poni on jokseenkin vastaanottavainen, siirtyä sitten semi-maastoon eli radalle.
Joskus olen varma, että joku käy salaa harjoittelemassa Penan kanssa näitä ratsastusjuttuja. Nyt se oli nimittäin ihan tosi mainio myös siihen vaikeampaan suuntaan, ja varsinkin laukassa! Aivan todella hämmentävää. Tosin myös kuski sai taas oivalluksia: laukkakin sujuu huomattavasti paremmin kun lakkaan itse ähertämästä, punkemasta, pidättämästä, tukemasta ja kääntämästä. Ajattele, älä tee. Istu vaan ja korkeintaan pidä ohjat kädessä, kädet nätisti vierekkäin niin kuin joskus 20 v. sitten alkeistunnilla opetettiin. Siinä se poni sitten meni laukkaa, vaikeampaan kierrokseensa, pyöreänä, notkeana, hitaana, tasapainoisena. Phah että ratsastaminen voikin olla helppoa!
Koska Penttipoika oli näin mainio, lähdin sen kanssa rohkeasti pois kentältä ja rataa kohti. Kovasti sitä moni asia vielä jännittää, mutta vaikka se kohoaa ja puhisee ja tuijottaa, se ei silti lähde mihinkään. Käveltiin ensin yksi kokonainen kierros ja sitten päätin uskaltaa ottaa vähän ravia. Eikä edelleenkään poni kaikonnut alta! Siellä sitten hölköteltiin, hämmentynyt poni ja maireasti hymyilevä poniratsastaja. Tunsin oloni pikkutytöksi taas, niin riemastunut olin. Enpä olisi vuosi sitten osannut ajatella, että siitä katapulttikoneesta voisi joskus tulla ihan asiallinen hevonen jolla voi yksikseen käydä aitojen ulkopuolella hölköttelemässä.
Tänään oli vuorossa henkisesti raskaat harjoitukset, eli jotain uutta ja outoa. Menin selkään ilman satulaa. Se oli Penalle ihan ok, mutta ei ehditty kauan kävellä kentällä kun parinsadan metrin päässä autotiellä alkoi näkyä liikehdintää. Lintubongareita! Meidän tilan ohi menee joki ja joenrannassa on joutsenia, ja niitä sitten lintuihmiset käyvät kuvaamassa ja tiirailemassa. Lintubongareista olisi ehkä vielä selvitty, mutta sitten kentälle tuli samaan aikaan juuri hetki sitten trailerista ulos astellut tallin uusin asukas, isovaalee, kaksi kertaa pienen Penan kokoinen kimo tamma. Ja siitäkös meinasi Penalla ihan kuppi keikahtaa nurin kun sitä isoavaaleeta piti silmämunat pullottaen tuijottaa. Päätin sitten että paras tulla hetkeksi alas ennen kuin lennähdän kyydistä vastentahtoisesti. Talutin Penaa pari kolme kiekkaa niin että se kykeni vetämään taas normaalisti henkeä, ja kipusin vasta sitten uudestaan kyytiin. Nyt pystyttiin menemään hiukan etuosakäännöksiä ja vähän taivuttelua ravissa, ja siihen sitten lopetin kun Pena oli rentoutunut ja hyvin kuulolla.
Luulen että Penalle on hyväksi tehdä välillä näitä superlyhyitä ratsastuksia, etenkin kun vielä ei ole mahdollista säännöllisesti maastoilla ja saada sitä kautta vaihtelua viikko-ohjelmaan. Pelkään että pelkkä kentällä hinkuttaminen syö Penalta liikkumisen ilon, varsinkin jos joka ratsastuskerta tehdään jotain "tosissaan". Onneksi rata on jo lähes sula niin päästään sinne treenaamaan maastoilua ja kohtaamaan suht turvallisesti kaikkea uutta ja outoa. Vielä jos saisi jonkun vetoavuksi niin uskaltaisi lähteä kunnolla maastoon!
Joskus olen varma, että joku käy salaa harjoittelemassa Penan kanssa näitä ratsastusjuttuja. Nyt se oli nimittäin ihan tosi mainio myös siihen vaikeampaan suuntaan, ja varsinkin laukassa! Aivan todella hämmentävää. Tosin myös kuski sai taas oivalluksia: laukkakin sujuu huomattavasti paremmin kun lakkaan itse ähertämästä, punkemasta, pidättämästä, tukemasta ja kääntämästä. Ajattele, älä tee. Istu vaan ja korkeintaan pidä ohjat kädessä, kädet nätisti vierekkäin niin kuin joskus 20 v. sitten alkeistunnilla opetettiin. Siinä se poni sitten meni laukkaa, vaikeampaan kierrokseensa, pyöreänä, notkeana, hitaana, tasapainoisena. Phah että ratsastaminen voikin olla helppoa!
Koska Penttipoika oli näin mainio, lähdin sen kanssa rohkeasti pois kentältä ja rataa kohti. Kovasti sitä moni asia vielä jännittää, mutta vaikka se kohoaa ja puhisee ja tuijottaa, se ei silti lähde mihinkään. Käveltiin ensin yksi kokonainen kierros ja sitten päätin uskaltaa ottaa vähän ravia. Eikä edelleenkään poni kaikonnut alta! Siellä sitten hölköteltiin, hämmentynyt poni ja maireasti hymyilevä poniratsastaja. Tunsin oloni pikkutytöksi taas, niin riemastunut olin. Enpä olisi vuosi sitten osannut ajatella, että siitä katapulttikoneesta voisi joskus tulla ihan asiallinen hevonen jolla voi yksikseen käydä aitojen ulkopuolella hölköttelemässä.
Tänään oli vuorossa henkisesti raskaat harjoitukset, eli jotain uutta ja outoa. Menin selkään ilman satulaa. Se oli Penalle ihan ok, mutta ei ehditty kauan kävellä kentällä kun parinsadan metrin päässä autotiellä alkoi näkyä liikehdintää. Lintubongareita! Meidän tilan ohi menee joki ja joenrannassa on joutsenia, ja niitä sitten lintuihmiset käyvät kuvaamassa ja tiirailemassa. Lintubongareista olisi ehkä vielä selvitty, mutta sitten kentälle tuli samaan aikaan juuri hetki sitten trailerista ulos astellut tallin uusin asukas, isovaalee, kaksi kertaa pienen Penan kokoinen kimo tamma. Ja siitäkös meinasi Penalla ihan kuppi keikahtaa nurin kun sitä isoavaaleeta piti silmämunat pullottaen tuijottaa. Päätin sitten että paras tulla hetkeksi alas ennen kuin lennähdän kyydistä vastentahtoisesti. Talutin Penaa pari kolme kiekkaa niin että se kykeni vetämään taas normaalisti henkeä, ja kipusin vasta sitten uudestaan kyytiin. Nyt pystyttiin menemään hiukan etuosakäännöksiä ja vähän taivuttelua ravissa, ja siihen sitten lopetin kun Pena oli rentoutunut ja hyvin kuulolla.
Luulen että Penalle on hyväksi tehdä välillä näitä superlyhyitä ratsastuksia, etenkin kun vielä ei ole mahdollista säännöllisesti maastoilla ja saada sitä kautta vaihtelua viikko-ohjelmaan. Pelkään että pelkkä kentällä hinkuttaminen syö Penalta liikkumisen ilon, varsinkin jos joka ratsastuskerta tehdään jotain "tosissaan". Onneksi rata on jo lähes sula niin päästään sinne treenaamaan maastoilua ja kohtaamaan suht turvallisesti kaikkea uutta ja outoa. Vielä jos saisi jonkun vetoavuksi niin uskaltaisi lähteä kunnolla maastoon!
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Alkuviikon ajatelmia
Maanantai oli juoksutuspäivä. Penassa oli virtaa vähän turhankin paljon, ja se keräsi aikamoiset kierrokset kun kävin alkukävelemässä sen kanssa radalla ja vein sitten liinassa kentälle, johon se kuuli kun varsakaveri kiljui sille tallista. Liikkeissä oli siis lentoa ja potkua! Kuuliaisuus oli kohtuullinen kunnes tuli laukan vuoro. Oikeaan laukkaaminen meni hyvin, ensin oli virtaa ja vauhtia niin että päätin antaa Penan vain juosta suurimman pöhinän pois, ja kun se oli rauhoittunut hieman, tein sillä lyhyitä nostoja ja siirtymiä raviin/käyntiin. Vaikeampaan vasempaan alkoi sitten pölöenergia loppua ja tilalle tuli se Pena reilun vuoden takaa, joka kääntyi vain kohti juoksuttajaa ja uhmasi kaikin tavoin käskyjä. Kun sitten komensin etenemään, tulikin sarja pukkeja minua päin... No, Pena sai lyhyen ja erittäin määrätietoisen kurinpalautuksen ja loppuviimein se olikin oikein hieno ja kuuliainen poni. Loppukäynnit tehtiin taas pihatiellä.
Tiistaina oli ihanan lämmin kevätpäivä ja ajattelin ratsastavani kunnon treenin kentällä. Pena oli jotenkin kaikin tavoin vastahankaan jo kuntoonlaitossa, sitten kentällä totesin että olin satuloinut liian eteen, korjasin mutta korjasin liian taakse, ja siinä sitten hyppäsin selkään ja pois eikä tuntunut että mikään asettuisi niin kuin pitää. Kun sitten olin viimein valmiudessa alkaa ratsastaa, tuntui Pena pikkuisen epäpuhtaalta ravissa. Ainakin se oli haluton ja voimaton liikkumaan ja notkea kuin rautakanki. En tiedä, oliko se sitten jäkissä maanantain juoksutuksesta, olisiko se voinut liukastua pihatossa vai oliko se satula sittenkin jotenkin hullusti siellä, en tiedä. Päädyin sitten vain lyhyesti keventelemään molempiin kierroksiin löysin ohjin ja lopetin siihen.
Tänään keskiviikkona lähdin vasta illalla kentälle, ajatuksena että katson kuinka poni liikkuu ja teen sitten treenin sen mukaan. Käytävällä Pena keksi jonkun mörön tallin ovensuusta, tuijotti ja tärisi ja paskansi valehtelematta kahdeksan kertaa. Käytiin pihan puolella ihmettelemässä mörköjä mutta ei löydetty mitään. Mietin hiljaa mielessäni, että ei taida tulla ratsastamisesta mitään. Ja sitten alkoi vielä sataa vettäkin. Jätin nyt satulasta huovan kokonaan pois että satula varmasti pysyisi paikoillaan, ja se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi.
Pena oli vielä kentälläkin jännittynyt ja kyttäili ja säpsähteli vähän joka suuntaan. Aloin kuitenkin työskennellä ja yritin pitää vain oman pääni kasassa ja mielen vakaana ja rauhallisena. Eilisistä epäpuhtauksista ei onneksi ollut tietoakaan ja loppujen lopuksi poni olikin aika hyvä! Tehtiin hommia aika tasan tunnin ajan, ravissa pääosin vasempaan (ajatuksella sisätakajalkaa kohti ulkokättä eli kunnolla rungon alle) ja laukassa vain oikeaan. Jossain vaiheessa Pena oli unohtanut kaikki mörötkin ja toimi tosi rehellisesti ja hyvin.
Penan vasen kinner on hiukan turvotellut toisinaan. Laitoin siihen nyt linimenttiä, mutta tietenkin väkisinkin miettii, voiko siinä olla jotain enemmänkin vialla kun sen on niin vaikea astua sillä rungon alle. Samoin satulansovittajaan olin yhteydessä, pyysin sitä lähiviikkoina tarkistamaan, joko satulassa olisi muokkaustarvetta kun se ei aina enää tunnu asettuvan selkään niin kuin pitäisi.
Tiistaina oli ihanan lämmin kevätpäivä ja ajattelin ratsastavani kunnon treenin kentällä. Pena oli jotenkin kaikin tavoin vastahankaan jo kuntoonlaitossa, sitten kentällä totesin että olin satuloinut liian eteen, korjasin mutta korjasin liian taakse, ja siinä sitten hyppäsin selkään ja pois eikä tuntunut että mikään asettuisi niin kuin pitää. Kun sitten olin viimein valmiudessa alkaa ratsastaa, tuntui Pena pikkuisen epäpuhtaalta ravissa. Ainakin se oli haluton ja voimaton liikkumaan ja notkea kuin rautakanki. En tiedä, oliko se sitten jäkissä maanantain juoksutuksesta, olisiko se voinut liukastua pihatossa vai oliko se satula sittenkin jotenkin hullusti siellä, en tiedä. Päädyin sitten vain lyhyesti keventelemään molempiin kierroksiin löysin ohjin ja lopetin siihen.
Tänään keskiviikkona lähdin vasta illalla kentälle, ajatuksena että katson kuinka poni liikkuu ja teen sitten treenin sen mukaan. Käytävällä Pena keksi jonkun mörön tallin ovensuusta, tuijotti ja tärisi ja paskansi valehtelematta kahdeksan kertaa. Käytiin pihan puolella ihmettelemässä mörköjä mutta ei löydetty mitään. Mietin hiljaa mielessäni, että ei taida tulla ratsastamisesta mitään. Ja sitten alkoi vielä sataa vettäkin. Jätin nyt satulasta huovan kokonaan pois että satula varmasti pysyisi paikoillaan, ja se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi.
Pena oli vielä kentälläkin jännittynyt ja kyttäili ja säpsähteli vähän joka suuntaan. Aloin kuitenkin työskennellä ja yritin pitää vain oman pääni kasassa ja mielen vakaana ja rauhallisena. Eilisistä epäpuhtauksista ei onneksi ollut tietoakaan ja loppujen lopuksi poni olikin aika hyvä! Tehtiin hommia aika tasan tunnin ajan, ravissa pääosin vasempaan (ajatuksella sisätakajalkaa kohti ulkokättä eli kunnolla rungon alle) ja laukassa vain oikeaan. Jossain vaiheessa Pena oli unohtanut kaikki mörötkin ja toimi tosi rehellisesti ja hyvin.
Penan vasen kinner on hiukan turvotellut toisinaan. Laitoin siihen nyt linimenttiä, mutta tietenkin väkisinkin miettii, voiko siinä olla jotain enemmänkin vialla kun sen on niin vaikea astua sillä rungon alle. Samoin satulansovittajaan olin yhteydessä, pyysin sitä lähiviikkoina tarkistamaan, joko satulassa olisi muokkaustarvetta kun se ei aina enää tunnu asettuvan selkään niin kuin pitäisi.
Kuvia
Tässä kuvia reilun viikon takaisesta ratsastuksesta jolloin oltiin melkoisen... jännittyneitä molemmat.
Kuvista kiitos Anninalle!
Kuvista kiitos Anninalle!
 |
| Käyntiä |
 |
| Jäykkänä ravia |
 |
| Vielä jäykempänä |
 |
| Välikäynnit |
 |
| Loppuravissa jo vähän letkeämpänä |
 |
| No niin! |
 |
| Poni! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)