Marin tunnin jälkeen perjantaina olin hienoperse enkä mennyt ratsastamaan koska satoi koko päivän. Ja lauantaina satoi myös ja minulla oli olo että tulen kipeäksi, joten en mennyt selkään silloinkaan. Pena möllötteli pihatossa sunnuntai-iltaan saakka, jolloin kurkkukivusta huolimatta reipastuin ja hain ponin puunattavaksi.
Pena jäi pihattoon kaksin varsakaverinsa kanssa, kun lauman pomoruuna muutti pois. Nyt kun pihatto on aikamoista velliä, otan poikia öiksi sisälle ainakin jonkun aikaa, jotta pihatto saa vähän kuivahtaa. Tänään olin niin iltasella liikkeellä ratsastusaikeineni, että otin varsankin jo sisään, ja hain sille vielä Immun talliin seuraksi. En tiedä, johtuiko Penan tyyni käytäväkäytös seuralaisista vai mistä, mutta tänään se seisoi hyvin rentona paikallaan koko harjaamisen ja varustamisen ajan. Viime aikoina Pena on ollut ihan älytön steppaaja käytävällä, ja kun on päästy kentälle asti, se on kuluttanut jo suurimmat energiansa ihan väärään asiaan.
Tänään oli tunnelma myös kentällä toisin. Teputiteputi kaula tuhannen rullalla ravitahtista jännittynyttä käyntiä, säestettynä jatkuvalla huutamisella tallia kohti. Ja meidän kun piti mennä letkeästi matalassa ja pitkässä muodossa... Asetin pitkillä sivuilla ulos ja lyhyillä sisään, asetukset oli ok mutta muoto aivan liian lyhyt ja käynti luokattoman huonoa. Ajattelin, että näinköhän vain menee iloisesti persiilleen koko ratsastus kun siirryn raviin, mutta siinä kohtaa tapahtui jotain. Pena ravasi alusta asti pyöreänä, kaula pitkänä ja matalana ja todella liikkui eteen. Olin aivan ällistynyt, miten se toteutti juuri sitä mikä tunnilla tuli kotiläksyksi. Siellähän sai vain kevennellä ja ohjailla! Hieno poni. Laukkaharjoitus oli tänään simppeli - laukkaa vain ympäri kenttää, ja siitä sitten vähitellen keskiympyrälle. Laukkakin eteni ihan varsin mallikkaasti: niin mallikkaasti, että kuskin lonkanavaajat alkoivat huutaa hoosiannaa. Jotain tosi epätavallista tässä ratsastuksessa siis. Liikkuva poni, ja vieläpä oikein liikkuva, sillä lailla oikein että sen tunsi satulan läpi omaan kroppaansa. Joten jee, ratsastus on taas kerran kivaa ja ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti