Tänään oli tähänastisen kevään odotetuin päivä: Penttipoika pakattiin aamusta autoon ja ajettiin naapurikuntaan CR-valmennuspäivään. CR eli centered riding on opetusmenetelmä joka pyrkii ihmis- ja hevoskehon tasapainoon ja harmoniaan ratsastajan istuntaa korjaamalla. Kyse ei siis ole omasta ratsastuslajista vaan opetusmetodista ja oman kehotietoisuuden lisäämisestä. Aihe on minulle varsin rakas, omia ratsastusoppilaitani opetan pitkälti saamillani centerd riding -opeilla, ja oli mukavaa päästä pitkästä aikaa päivittämään omaakin istuntaa. Opettajana toimi Tiina Vuorinen.
Pena käyttäytyi todella mallikkaasti! Pörheänä se oli, tottakai, mutta lastautui hyvin, matkusti nätisti ja käyttäytyi paikan päälläkin ihan hevosmaisesti. Meidän yksityistunnin vuoro oli alkuiltapäivästä, jolloin ei enää satanut mutta tuuli kovasti. Annoin Penalle alkuun paljon aikaa tutustua vieraaseen kenttään ja kaikkiin miljooniin mörköihin sen kulmissa, ja pikkuhiljaa poni tuli mukavasti kuulolle ja alkoi rentoutua.
Itse harjoituksissa keskityttiin lähinnä vain minuun. Oli ilo kuulla että en ollut kovin pahasti pielessä enkä vinossa! Ihan ensimmäiseksi minusta korjattiin yläselkää, ts. vatsapuoleni tahtoi olla selkäpuolta pidempi. Minun tulee muistaa istua enemmän "köyryssä", eli hieman pyöristää yläselkää, jolloin vaikutus näkyy läpi koko selän istuinluihin saakka - ne tulevat leveämmin satulaa vasten. Tärkeintä selän pyöristämisessä on sen vaikutus hevoseen: meidän molempien, minun ja Penan, vatsapuolten tulisi olla selkäpuolta lyhyempiä. Hevosella tämä tarkoittaa sitä, että sekin kykenee pyöristämään selkäänsä ja vetämään vatsaa sisään, eli suomeksi kantamaan itsensä pyöränä ja oikein!
Sitten Tiina korjasi hiukan jalkojani, paineli akupisteitä ja manipuloi koipiani niin, että ykskaks lonkankoukistajat jotenkin aukesivat ja jalka asettui huomattavasti paremmin kylkeä vasten. Varpaat humahtivat lämpimiksi ja jalat tuntuivat siltä kuin kuuluisivat jollekin muulle. Todella hämmentävää! Lähinnä haettiin jalkoihin sisäkierteisyyttä ulkokierteisyyden sijaan, eli reiden sisäsyrjiä lähemmäs satulaa. Lisäksi kevennyksessä kiinnitettiin huomiota käsiin ja ranteisiin: minulla on taipumus taivuttaa rannetta alaspäin jäykäksi kun kevennän, vaikka käden kuuluisi teleskoopin lailla venyä hevosen harjaa kohti, kyynärpään pysyessä rannetta raskaampana.
Penan osalta tuntiin kuului rentoa ravaamista sekä käynnin työstämistä vuoroin hitaammaksi ja vuoroin isommaksi. Haimme vuorottaista pohkeenkäyttöä mahan heilahdusten tahtiin, jotta saisin takajalkoja aktivoitua liikkumaan isompaa ja laajempaa askelta.
Olen todella tyytyväinen saamaani opetukseen sekä myös Penaan, joka selvisi jännästä paikasta huomattavasti odotettua paremmin. Kotimatkakin meni hyvin ja turvallisesti, ja nyt matustelemme molemmat yön yli näitä asioita ja palaamme huomenna harjoitusten pariin omalla kentällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti