Mari kävi eilen pitämässä meille tunnin. En uskalla edes laskea, montako vuotta siitä on, kun olen viimeksi ratsastanut "omalla" hevosella valvovan silmän alla... Hiukan jännitti, miten selvitään, etenkin kun opettamassa oli juuri Mari, joka on siis Penan omistaja ja uskonut Penan minun huostaani.
Pena oli aika peruspena, tahmeahko pohkeelle ja jäkitti itsensä pari kertaa ihan jumiin kun tuli liikaa infoa pieneen päähän. Tehtiin töitä ympyrällä, asetuksia vaihdellen vuoroin ulos, vuoroin sisään. Ulos asettaminen oli Penalle toiseen suuntaan ihan hirmu vaikeaa! Ravissa perustyöskentelyä ja siirtymisiä, laukassa vain laukkaa eteen eteen ja eteen.
Tärkeimmät huomiot: pyri ratsastamaan Penaa pidemmälle kaulalle. Muotoon sen hakeutuu hyvin helposti itsekseenkin, joten oma huomio vain siihen että kaikki liike vie reilusti eteenpäin. Samoin saisin alkaa vaatia jo että muoto säilyisi siirtymien läpi. Ja laukassa sama laulu: eteenpäin ja reilusti! Laukka paranee vain laukkaamalla, joten hanaa!
Oli kyllä tosi hieno fiilis, kun joku muu päätti, mitä tehdään. Ja tuli hiki! Mies kommentoi osuvasti tunnin jälkeen, että mitä sinä siellä sitten yksinäsi aina teet, kun silloin ei tule hiki ja heti kun joku on pitämässä tuntia, tulee... No niinpä, ehkä silloin päästää itsensä (ja hevosen) vähän turhan helpolla välillä.
Näitä siis lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti