Viikon saldo:
- yksi vetopaniikki käytävällä syystä X
- 0 kpl rikkoontuneita käytäväketjuja, riimunnaruja, riimuja tai hevosenniskoja
- aika paljon rapajalkoja
- yksi onnistunut juoksutuskerta jolloin laukka näytti ihan laukalta eikä tullut kiukkuhepulia vaikka oli sivuohjat ja kaikki
- takatalvi
- pari ihan kelpoa ratsastuspäivää ja yksi vähän ankeampi, jolloin pienen ponin maailman sotki a) pihalle tulevat autot ja b) isovaalee joka otettiin pois tarhasta ja jota talutettiin pihatiellä ja joka vielä lopuksi tuli kentälle ihan peräti samaan aikaan kuin pieni Penaponi yritti siellä räpeltää laukannostoja
- samaisena ankeana ratsastuskertana loppukäynnit isovaaleen perässä radalla eikä se isovaalee sitten ollutkaan ihan niin kamalanhirvee kuin kaukaa katsoen olisi voinut luulla
- 1 kpl kokeiluja, joko häntäremmistä voisi luopua kun laukkakin on alkanut rullata. Kokeilun tulos: säikähdän, loikkaan ja pukitan, ja kas vain, kuski ja satula löytyvät jälleen ponin lavoilta. Eli ei, vielä ei voi luopua häntäremmistä. (tosin täytyy mainita, että käynnissä ja ravissa mokomaa kapinetta ei tarvittu, satula pysyi oikein nätisti siinä missä piti. Ja itse asiassa huopakin pysyi siinä missä piti, eli ehkä grippiä huovan & satulan väliin?)
- epämääräinen määrä laukkakierroksia kentällä ja kuskilla hyvä mieli, koska paikkapaikoin laukka alkaa jo olla aika jees. Ihan siis siinä voi kääntää, kaasuttaa ja jarruttaa.
- pohdintoja siitä, pitäisikö kuskin hankkia kannukset ja opetella ratsastamaan sellaiset jalassa, kun välillä tahtoo Penaponi olla pohkeelle aika hidas eikä raippa jotenkin aja samaa asiaa eikä potkimaankaan tahtois ruveta. Mutta miten tämmöinen pehmo kuski mitään kannuksia voisi käyttää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti