Rikoskumppani

Mitä jokainen welshityyppinen poni tarvitsee? No samanmielisen rikoskumppanin! Niinpä meille muutti Sulo. 

Dude, mitä sulla on täällä?

Sulo on 9-vuotias B-sektion welsh-ruuna. Se muutti meille ratsastuskoulun poistolistalta, koska on ollut vähän tuhmeliini eikä sille oikein ollut tarpeeksi pieniä käyttäjiä. Minä hieroin Sulosta kauppaa jo kaksi vuotta sitten, mutta silloin sillä oli hävytön hintalappu joten nostin käteni pystyyn. Muutama viikko sitten tuli viesti, olisinko vielä kiinnostunut. Nyt melko rohkeaan tarjoukseeni suhtauduttiin suopeammin joten hupsistakeikkaa, minusta tuli pikkuponin omistaja.

Sulon toimenkuva meillä on seuraponi sekä toivottavasti myös lastenponi, mikäli toisella tai molemmilla tytöillä hevosinto säilyy. Olen vaivihkaa katsellut pieniä poneja sillä silmällä viime vuodet, kun meidän nykyinen seuralaisrouva Sisse täytti tänään jo 22 vuotta eikä ole kiveen kirjoitettua, kauanko se vielä remmissä roikkuu.

Sulo on poni jossa näen potentiaalin. Sellainen, josta vaisto sanoo että joo, vaikka ehkä Sulon metkut tuntevat voivat pyöritellä silmiään ja epäillä, tuleekohan siitä lastenponia. Minä uskon, että ratsastuskoulu ei ollut tämän herkän ponin paikka, ja olosuhteiden muutoksella saadaan aikaan muitakin suuria muutoksia.

Sulo tuli eilen, vappupäivänä, ja tänään laitoin Penan sen kanssa kentälle. Sulo on ollut orina alkuvuoteen 2015 asti eikä tiettävästi ole ruunauksen jälkeen tarhannut kenenkään kanssa. Hieman oli orinelkeitä, mutta Pena suhtautui pieneen kiljukaulaan järkähtämättömän tyynesti. Se suorastaan kivettyi ja antoi Sulon hoitaa härväämisen. Sitten näykittiin. Nuuskittiin. Pikkuisen painittiin nipistys-ravistus-väistöliike -tyylillä. Vasta muutaman tunnin päästä löytyi kaasuhanat ja sitten ponit painelivat pukkilaukkaa eestaas. Sisse pärähti megakiimaan heti Sulon saavuttua tontille, joten sitä ei näihin kemuihin laiteta vielä pariin päivään. 

Epäluulo

Hurrrrja!

Äksynä

Majakka ja perävaunu

Jatkossa Suloponi tulee seikkailemaan myös täällä blogissa. Sulossa on pientä projektia luvassa niin käytöksen kuin tuon kropankin suhteen. Kehonhuollon asioista kirjoittelen myöhemmin erikseen, nyt jatkamme kotiutumista!