(Voi verrata tähän joulukuun ilmeeseen ja olemukseen. Kehitystä havaittavissa, eikös?)
Ja sitten toisentyyppistä iloa ja itsevarmuutta lenkin jälkeen kentällä:
(varoitus, älä pidä ääniä täysillä, tuuli suhisee melkoisesti!)
Sitten tallissa limppariämpärillinen ja varsin tyytyväisen oloinen poni pääsi ilman loimea auringonottoon. Illalla oli vastassa autuaasti itsensä kurassa pyöritellyt otus. Sallittakoon se.
 |
| Valmiina kuin partiopoika |
:> hyvä te! kyllä on kehitystä havaittavissa. Ihanaa kun annat Penan kävellä tuolla tavalla hieman sinun edellä. tuli sellainen fiilis, ajatus että se tuo Penalle rohkeutta, varmuutta kun se todella saa itse uskaltaa ja päättää mennä.
VastaaPoistat. jo jonkun aikaa blogiasi seurannut, mutta vasta nyt taisin ensimmäistä kertaa kommentoida
Kiva kun kommentoit! Juuri siihen pyrinkin että Pena saisi mennä "itse" jos kokee olevansa tarpeeksi rohkea. Jos ja kun sillä menee pasmat sekaisin ja pupu pöksyyn, se alkaa pyöriä ja hyöriä ja palaa mielellään selkäni taakse. Suurin hyppy itseluottamuksessa tapahtuukin silloin kun olen noussut selkään, sen näkee jo tuossa meidän radalla. Taluttaen ei ihan joka risaus vedä polviä löllöksi ja laukaise pakohaluja, mutta ratsailta ei tarvita juuri minkäänsuuruista ärsykettä kun jo mennään...
Poista