Kaks viikkoo ja sikana

Kaksi ensimmäistä opiskeluviikkoa takana. Mitä on jäänyt käteen?

Ensinnäkin olen hurjan iloinen että ryhdyin tähän. Aikamoista aikataulupasianssia tässä saa pelata, etenkin kun lapsemme ei ole missään hoidossa vaan hoidamme hänet kotona, tarvittaessa mummojen ja mammojen avustuksella. Viime viikonlopun olin koululla tallivuorossa kiinni ja homma toimi siten, että heräsin aamulla viideltä ja jätin muun sakin nukkumaan, kävin tuuppaamassa hevosille heinät talliin, ajoin kuudeksi koululle, tulin takaisin kotiin puoli kahden maissa, morjenstin pihatiellä autosta miehelle joka oli laittanut lapsen päiväunille ja odotti lentävää vahdinvaihtoa ehtiäkseen töihin. Neljän maissa saapui mummo taikka mamma, minä ruokin hevoset (mies oli ne tarhannut aamulla herättyään ja siivonnut useimmiten karsinatkin), lähdin viideksi koululle, tulin takaisin vähän ennen kahdeksaa, vapautin mummon tai mamman, laitoin lapsen nukkumaan, lähdin talliin, hain hevoset sisään ja ruokin ne, söin, kävin suihkussa ja yritin olla pedissä ennen yhtätoista ja siis ennen kuin mieheni edes ehti töistä kotiin. Parisuhde pysyy tällaisina aikoina virkeänä kun näkee toisen viimeisen kerran perjantaina ja seuraavan kerran maanantaina, vaikka koko ajan asutaan samaa huushollia. No, ei se tätä sentään koko aikaa ole, mutta sainpahan heti alkuun täyslaidallisen sitä millaista voi olla kun on oikeasti aika tiivis tahti.

Koulussa on ratsastettu. Joka päivä. Ihan perusperusjuttuja ja syynätty niin este- kuin perusistuntaakin. Muutamia havaintoja:

• älä yritä pitää käsiä liian lähellä toisiaan. Etenkin laukassa sumppaan helposti nyrkit kiinni toisiinsa ja vedän kädet syliin. Kädet luonnolliselle etäisyydelle toisistaan ja eteen.
• nyrkki kiinni! Herttileeri, en tiedä koska olen keksinyt ratsastaa nyrkki auki, ohja lähes sormenpäiden varassa. On tuntunut ihan imbesilliltä kerätä ohja oikeasti kämmenen pohjalle ja sulkea käsi ohjan ympärille, mutta kas vaan, vasta silloin pääsen joustamaan kyynärpäästä.
• paino kyynärpäähän, pois ranteesta. Kyynärvarsi on se joka liikkuu tarvittaessa sivulle, ranne ei taitu mihinkään. Kyynärpää lähelle vartaloa (eli ne nyrkit irti toisistaan).
• odota hevosen liikettä, älä työnnä. Lantio joustaa enemmän ylös-alas -suunnassa kuin eteen-taakse -suunnassa. Etenkin kun ratsastin sillä jättiharppojalla, oli tosi tärkeää (ja tuskallisen vaikeaa) odottaa sen hi-das-ta, ilmavaa pompautusta eikä työntää siihen yhtään vauhtia istunnalla.
• nopeammin, kevyemmin! Kaikkea nopeammin, kevyemmin. Nopeampi, kevyempi pohje. Pohje ei koskaan purista. Nopeampi, kevyempi kiitos ja myötäys. Täytyy voida päästää myös ulkoa ilman että pakka hajoaa.
• kevyt istunta ravissa käy kuulkaas polttelemaan pohkeissa aika tavalla. Kevennyksen yläasennon tulisi olla sama kuin kevyen istunnan, ja kevennyksen ala-asennon sama kuin esteistunnan. Siinä meinasi mennä aivosolut solmuun kun tätä pähkinää ratkoin. Ja se käsi eteen! Ei pysty olemaan kevyessä istunnassa jos ohja on liian pitkä ja käsi reisillä.

Näillä mennään. Ratsastin viimeisimmän estetunnin samalla valkoisella jättiläisellä jolla ratsastin pääsykokeissakin ja tämän ikämiehen (18) kanssa jatkamme ensi viikolle, sekä sileälle että esteille. Vielä en osaa toverista juuri muuta sanoa kuin että hän tuntuu kaikennähneeltä eikä ihan aina jaksanut piitata siitä mitä minä selässä vikisin... Mutta kaikesta mentiin yli eikä pelottanut!

Tämä viikonloppu on ollut vapaata, perjantai mukaan lukien, joten olen ehtinyt fiilistelemään myös oman ponin kyytiin. Kyllä oma on aina oma! Vaikka Pena onkin tuntunut tosi pieneltä ja liukasliikkeiseltä nyt kun takamus ehti jo tottua noihin suuriin mörssäreihin. Perjantaina oli vielä pakkanen jota uhmattiin kentällä toppavarustuksessa, ihan perusjuttuja, rangan suoristelua ja hiukan avotaivutusta kaikissa askellajeissa. Lauantaina samalla teemalla askellajit läpi kentällä ja sitten radalle hankikahluuseen hetkeksi. Tänään sunnuntaina otettiin sitten jo ihan oikealla koulutreenillä hiukan hikeä pintaan, ja ai että, kyllä mä niin tykkään Penasta! Sillä ei ole kovin suurta luontaista moottoria ja "sydäntä" vakavamieliseen työskentelyyn, mutta sitten joskus kun kaikki natsaa ja se flow löytyy, on tunne huikea. Sitten sitä pääsee työstämään ja säätämään ja tuntuu kuin me todella keskustelisimme. Ajeltiin sulkutaivutusta käynnissä ja ravissa lävistäjälinjaa keskihalkaisijalle jossa suoristus, siirtyminen raviin/laukkaan, uralle ja pitkälle sivulle voltti, päädyssä raviin/käyntiin, apuvoltti lävistäjän alkuun ja taas sulkua keskelle. Huomenna olisi tarkoitus vielä käyttää Pena aamukävelyllä, sitten taitaa kunnolliset liikutukset jäädä odottamaan seuraavaa viikonloppua.