Tiistaina koitti onni ja autuus kun meillä alkoi laidunkausi. Pena ja Immu saivat oman lohkon, mutta saattaa olla että kesän mittaan niillä käy siellä jokunen vieraileva starakin. Molemmat hevoset ovat kilttejä eivätkä haasta riitaa, niiden kanssa on huoletonta yhdistää oikeastaan millainen hevonen vaan.
Laiduntenrakennus ja muu kesäkauteen valmistautuminen on pitänyt minut kiireisenä työn parissa, joten Penalla oli aika monta vapaapäivää. Ja se näkyi! Kun otin sen viikolla ensimmäisen kerran laitumelle laskun jälkeen töihin, se oli aikamoisen virkeä ja ärhäkkä. Osasin aavistella jotain tämänsuuntaista, siksipä juoksutin sitä ensin liinassa. Jo siinä se esitti melkoista levadeloikkaa, pukkihyppyä ja kaahaamista, ja tuommoiset "harvoin käytetyt" käskyt kuten seeeeeeis, käääääyntiiiiiin ja soooooo olivat ihan vallan kadottaneet merkityksensä. Hiki tuli, sitten alkoi vähitellen löytyä myös kuunteluvaihde, ja lopulta Pena näytti siltä että uskaltaisin mennä selkään. Tein ihan tosi nopeasti askellajit läpi pääty-ympyrällä, laukassa yksi pukki ja hiukan päänviskontaa, mutta muuten ihan kiva, vaikkakin hirmuisen virtaisa edelleen.
Seuraavana päivänä treenattiin koulua vähän enemmän tosissaan. Pena on keksinyt tuijottaa silmämunat pullottaen kenttää reunustavan aitan seinustaa, jossa on pari tuolia sekä kavaletteja. Tuolit ja kavaletit ovat varmasti olleet niillä sijoillaan pidempään kuin Penttipoika on edes ollut elossa, mutta voi hyvä tavaton kun ne ovatkin vaarallisia! Tästä sisuuntuneena tein koko treenin käytännössä siinä pitkällä sivulla, käynnissä aina täyskaarto päädyssä ja takaisin samaa pitkää sivua. Ravissa ja laukassa tehtiin keskiympyrää, jälleen niin että joka kierroksella piti ohittaa nämä vaanivat möröt. Loppua kohden kyttääminen väheni, sen sijaan laukka oikeaan oli tosi vaikea. Pena tuntui luistavan alta ulospäin eikä halua tukeutua vasempaan ohjaan. Lopulta sain laukkaa edes hiukan rennommaksi kun annoin Penan vain laukata, nousin vähän kevyeeseen istuntaan enkä tehnyt mitään muuta. Kun se hiukan relasi, pyysin sitä vähän sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa, ja kun sain aavistuksen oikean reaktion, lopetin siihen.
Perjantaina Mari kävi ratsastamassa Penan ja kehui, että se tuntuu hetkittäin ihan hevoselta. Niinhän se tuntuukin, ja näyttikin! Mutta pidemmälle kaulalle vaan, liikettä lisää eteenpäin ja selkää pyöreäksi. Näillä jatketaan. Oli kiva nähdä Pena jonkun toisen ratsastamana, ja kuulla Marin kommentit minun työstäni nyt kun olen puolisen vuotta ollut ainut joka Penaa ratsastaa. Tuli siinä sitten vähän puheeksi sekin, että koskas tuo Pena rupeaisi ihan oikeasti olemaan minun hevoseni...
Lauantaina ajattelin maastoilla eli mennä radalle. Pena oli kuitenkin jo laitumelta hakiessa (osa laitumista sijaitsee radan "keskiössä") ihan viulunkielenkireä ja jännittynyt, joten päätin taas ensin juoksuttaa. Ihan hyvä ajatus, vaikka ei se sitä jännittämistä poistanut. Voi pientä, miten se VOI pelätä kaikkea niin paljon? Taluttaessa ja toisen perässä lähes kaikki on lähes ok, mutta kun koitan liikkua samaa reittiä selästä käsin, Pena on aivan paskanjäykkänä ja tuntuu kuin istuisin dynamiitin päällä. Kaksi kierrosta töpsyteltiin minikäyntiä, minä aivan zen-tilassa rentona mutta ohjat hyvin tuntumalla. Jos tuli stoppi ja jännitys, annoin Penan harkita, katsoa ja ihmetellä, mutta en päästänyt vänkyilemään, hyppimään tai kääntymään. Ennemmin tai myöhemmin se reagoi aina eteenpäin, ja matka jatkui. Viimeisen varttikierroksen aikana Pena hengitti ensimmäisen kerran ja venytti vähän kaulaa, joten tavoite oli saavutettu.
En tiedä, kai sitä pitäisi pystyä joka päivä vain kiertämään ja kiertämään tuota rataa. Mutta kun aina ei ole aikaa siihen että vain seisoisi ja antaisi toisen puhista, ja toisekseen, en ole yli-ihminen, en ole aina niin rauhallisessa ja kärsivällisessä mielentilassa, että voisin opettaa Penalle rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Kunpa olisi joku ratsastamaan vaikka Immua meidän seuraksi radalle, siitä olisi iso apu! Mutta kun Immukaan ei ole sellainen pomminvarma menijä että voisin kenet vaan laittaa kyytiin - se on kiireinen ja kuumuu jos kuski yhtään hermoilee, eikä sitä ole niin helppo palauttaa rauhalliseksi ilman oikeanlaista perstuntumaa siihen hevoseen.
Tänään sunnuntaina Pena on vain möllöttänyt laitumella, syönyt ja luultavasti myös lihonut. Huomenna treenit jatkuvat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti