Tänään taisi olla ensimmäinen päivä kun tuli olo, että ratsastin Penan "kunnolla", ilman että piti jonkun varuste-epäsopivuuden takia rajoittaa tai keskeyttää. Häntäremmiharjoittelussa ollaan edetty niin hyvin, että uskalsin mennä suoraan selkään. Viime kerralla tällä viikolla liinassa perä ei lentänyt kuin vasta laukassa ja päätin jo etukäteen, että työskennellään tänään vain käynnissä ja ravissa, mutta heti suoraan selästä käsin.
Mitään kovin ihmeellisiä harjoituksia ei tehty, hyvin etenevää kevyttä ravia sekä ympyrän suurentamista ja pienentämistä ensin käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Mutta olen valtavan tyytyväinen siihen miten Pena teki hommia! Keskittyi, liikkui halukkaasti ja kevyesti, oli korjattavissa ja kuulolla. Vasen kierros on Penalle paljon oikeaa vaikeampi, mutta siihenkin suuntaan poni yritti kovasti. Loppuravia yritin venyttää eteen-alas, siinä on vielä vähän harjoittelemista mutta ainakin poni oli rento ja hyvässä tasapainossa. Ihana poni! Ja pakko hehkuttaa myös satulaa, siinä on todella hyvä istua ja tuntuu siltä, että olen hyvin lähellä Penan selkää ja pystyn pienillä painoavuilla ohjaamaan.
Aiemmin tällä viikolla käytiin Penan kanssa juoksutuksen jälkeen kävelemässä pellolla niin että olin selässä, ja sepäs vasta jännää olikin! Lunta oli tuullut dyyneiksi, jotka putosivat askeleen alta päästäen ihmeellisen suhauksen. Pena tipahti joka suhauksella ainakin 30 senttiä matalammaksi, mutta alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja kävellä kohtalaisen normaalisti. Pyörin laajoja kaaria aika lähellä muiden hevosten tarhoja, mutta ei Penaa liiemmin tuntunut vaivaavan ajatus kävellä tallista poispäin. Mieluummin pelaan kuitenkin varman päälle näin alkuun, kun ei vielä tiedä ja tunne kaikkia Penan reaktioita. Parempi saada sille alkuun reilusti onnistuneita ja mukavia kokemuksia kuin epäonnistuneita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti