Meille ei kuulu yhtikäs mitään. Ajattelin sen verran itsestäni ilmoittaa että hengissä ja hyvissä voimissa ollaan, mutta mitään kuulumisia ei ole kerrottavana.
Pena on loikonut laitumella viisi (?) viikkoa tekemättä mitään. Meillä ei ole vieläkään satulaa, odotan Frank Bainesia saapuvaksi Englannista ja jos alkuperäinen aikataulu pitää paikkansa, ei saapumiseen ole enää kauaa. Sokkona ostamani kakkossatula ei ollut sopiva, joten se siitä, nyt täytyy koittaa päästä siitä eroon. Halpa, muutaman kauneusvirheen musta Hippos Appaloosa (myöhemmin tehty samaa satulaa Appaloosa Prestige -nimellä) estepainotteinen yleissatula, 17" ja leveys 34. Säkätila on leveä ja syvä ja selkärangantila myös, vastinhihnat kelpo kunnossa ja toppauksetkin menee vielä jonkun aikaa ennen vaihtamista. Runko hieman kaareva, lyhehköt paneelit. Lähtee neljälläsadalla tai reippaalla tarjouksella, kuvia toki saa jos jotakuta kiinnostaa.
Sen verran olen siis Penan laidunrauhaa häirinnyt, että hain sen satulansovitukseen. Testasin satulaa ja upouutta naruriimuamme juoksutuksessa, ja totesin että satula karkaa kaulalle. Ei ollut tarve mennä itse kyytiin toteamaan samaa asiaa. Pena oli aika pörhäkkäänä liinan päässä, mutta tekeminen rauhoitti ja lopuksi olin siihen aika tyytyväinen. Siitä olen erityisen ylpeä, että kun vielä viime kesän laidunlomailu aiheutti aivan sikamaista käytöstä tallissa (vetopaniikkeja ja jatkuvaa eroahdistushuutamista), niin tänä vuonna mitään tämänkaltaista oireilua ei ole ollut. Pena on lähtenyt mielellään mukaani laitumelta ja käyttäytynyt tallissa ihan normaalisti, vaikka olisi siellä yksinkin.
Vähän on omakin innostus harrastamiseen ollut tauolla, mutta koitan olla salliva itselleni ja uskon, että into palautuu taas kunhan saan kaikki tarvittavat vermekset hyvään ja turvalliseen harrastamiseen. Penan selkään ei ole mitään asiaa ilman satulaa sen jälkeen, kun se on noin pitkään ollut tekemättä mitään, enkä aio nyt ottaa turhia riskejä. Ohjasajamista ja juoksuttamista voidaan toki tehdä ja niissä koitan vähän reipastua, jotta poni ei sitten ole ihan metsittynyt kun uusi satula saapuu ja tarttis palata työhön.
lauantai 20. heinäkuuta 2013
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Pena 7 v.
Seitsemänvuotias Pentti tervehtii!
Meille ei kuulu kertakaikkiaan mitään. Olin vajaan viikon lomalla ulkomailla enkä ennen reissuun lähtöäkään tehnyt Penan kanssa mitään mainitsemisen arvoista. Ollaan siis molemmat lomailtu ja lepäilty. Kun hevosia tekee työkseen niin välillä on vaan todella ihanaa olla jossain ihan muualla eikä ajatella kopukoita lainkaan.
Viime yönä palattiin reissusta ja tänään menin vähän kampaamaan Penaa ja muitakin omiani laitumelle. Kovasti poni oli huomionkipeänä!
 |
| Pena avustaa valokuvaamisessa |
 |
| Korvat |
 |
| Jälleen yksi syy pitää turvakenkiä hevostellessa |
En lakkaa ihmettelemästä, mikä Penan tukkaan menee kesäisin. Talvella se taittuu melko sopuisasti (keskellä olevaa pyörrettä lukuun ottamatta) vasemmalle puolen kaulaa. Nyt tukka näyttää tältä:
 |
| Vasen |
 |
| Oikea |
Ostin sokkona Penalle kakkossatulan (kun halvalla sain). Katsotaan, sopiiko se ollenkaan sitten kun se joskus saapuu. Jos ei sovi niin myyn eteenpäin. Yritys on siis kova päästä vielä joskus ratsastamaan...
 |
| Ruoho on aina vihreämpää väärällä puolen aitaa |
 |
| Penan posse (laumaan kuuluu vielä neljäskin, jota ei tällä lailla huolita porukoihin) |
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Lihapullaponi pomppaa
 |
| Tämän nähtyään ei voi olla pahalla päällä! Lentävä lihapulla! |
 |
| Kurkistus pelottavaan ladonsyrjään jossa tällä kertaa olikin jotain jännää - kuvaaja! |
 |
| Melko pölyinen ja melko pullea poni |
Videolla näkyy hieman hyppyjen lisäksi sitä, kuinka etäältä ja kevyesti Pena on ohjailtavissa. Minä vain osoitan sille suunnan johon haluan sen lähtevän, tai oikeastaan jätän sen suunnan vapaaksi johon haluan sen lähtevän. Tuuli suhisee ärsyttävästi videolla joten äänikäskyt ei ehkä kuulu, mutta ennen estekujaa laukannostot tulee käskystä.
Toinen hyppykerta kujassa on sellainen tasajalkaräpellys josta saadaan tuollaisia lentävä lihapulla -kuvia kuin yllä oli... Muut hypyt sentään ovat ihan sujuvia.
 |
| Välikäynnit |
 |
| Kameramies edessä!! |
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Penatyyppisiä vilkuilemassa
Kävin tänään satula-asioissa Ypäjällä ja jäin samalla reissulla muutamaksi tunniksi seuraamaan Kisaviikon mittelöitä. Osuin parahiksi katsomaan ponien derby-luokkaa, jossa hurjan nuoret tytöt ja pojat hyppäsivät hienoilla ja taitavilla poneillaan derbykentällä niin tavallisia rataesteitä kuin erikoisempia derbyesteitäkin. Bongasin tietysti joukosta ne penatyyppiset ponit, sellaiset jotka ehtivät suorituksen aikanakin kiljua kaarteissa jotain tiedotusluonteista asiaa ja joissa muuten vaan oli tuttua säpinää olemuksessa. Pohdin myös ääneen seuralaiselleni, että jos Penaa ei pelottaisi niin paljon, se voisi olla aika pätevä poni juuri tuontyyppiseen menoon.
Tai tavallaanhan Pena ei ole pelokas hevonen, se on vaan reaktiivinen ja kokematon. Se on kovin utelias perusluonteeltaan, eli yleensä se kuitenkin menee aika pian oma-aloitteisesti katsomaan kohteita joita se ensin väistää. Penalla on ehkä sittenkin enemmän este- kuin kouluponin sielu, tai niin kuin ihka ensimmäinen satulansovittajamme sanoi, sillä on ihan esteponin vittumainen luonne.
Nyt satulahuoneesta on kadonnut kaikki laina- ja sovitussatulat, vain oma odottaa ostajaa. Tosin yhtä estesatulaa olen ehkäpä ostamassa tai ainakin sovittamassa, mutta alan olla tosi skeptinen minkään satulan sopivuuden suhteen. Meille tulee Frank Bainesilta meidän mitoille tehty satula, sieltä ystävällisesti tiedusteltiin maksimimittaa toppauksille jotka Penan selkään sopivat, ja niille mitoille sitten rakennetaan minulle sopiva istuin. Jännittävää! Mutta odotusaikaa tässä on ainakin sen kuusi viikkoa, luulisin.
Odotusajalle pitäisi keksiä tapoja liikuttaa Penaa. Menin jotenkin ihan lukkoon ajatuksesta etten voi niin pitkään aikaan ratsastaa, mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Olen ihan onnistuneesti ratsastanut padilla ja vyöllä ennenkin, ainut miinus on ettei silloin voi keventää lainkaan. Ja nyt olisi oiva sauma lähteä maastakäsin kuljettamaan Penaa metsään, josko poluista tulisi niin tuttuja että sinne joskus uskallettaisiin ratsailtakin. Lisäksi ohjasajoa voin tehdä ja jalostaa taitojamme kahden ohjan juoksutuksessa. Ja joka tapauksessa Pena viettää n. viikon loman juhannuksen jälkeen, kun piipahdamme puolison kanssa lomalla ulkomailla. Ehkä tästä selvitään.
Tai tavallaanhan Pena ei ole pelokas hevonen, se on vaan reaktiivinen ja kokematon. Se on kovin utelias perusluonteeltaan, eli yleensä se kuitenkin menee aika pian oma-aloitteisesti katsomaan kohteita joita se ensin väistää. Penalla on ehkä sittenkin enemmän este- kuin kouluponin sielu, tai niin kuin ihka ensimmäinen satulansovittajamme sanoi, sillä on ihan esteponin vittumainen luonne.
Nyt satulahuoneesta on kadonnut kaikki laina- ja sovitussatulat, vain oma odottaa ostajaa. Tosin yhtä estesatulaa olen ehkäpä ostamassa tai ainakin sovittamassa, mutta alan olla tosi skeptinen minkään satulan sopivuuden suhteen. Meille tulee Frank Bainesilta meidän mitoille tehty satula, sieltä ystävällisesti tiedusteltiin maksimimittaa toppauksille jotka Penan selkään sopivat, ja niille mitoille sitten rakennetaan minulle sopiva istuin. Jännittävää! Mutta odotusaikaa tässä on ainakin sen kuusi viikkoa, luulisin.
Odotusajalle pitäisi keksiä tapoja liikuttaa Penaa. Menin jotenkin ihan lukkoon ajatuksesta etten voi niin pitkään aikaan ratsastaa, mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Olen ihan onnistuneesti ratsastanut padilla ja vyöllä ennenkin, ainut miinus on ettei silloin voi keventää lainkaan. Ja nyt olisi oiva sauma lähteä maastakäsin kuljettamaan Penaa metsään, josko poluista tulisi niin tuttuja että sinne joskus uskallettaisiin ratsailtakin. Lisäksi ohjasajoa voin tehdä ja jalostaa taitojamme kahden ohjan juoksutuksessa. Ja joka tapauksessa Pena viettää n. viikon loman juhannuksen jälkeen, kun piipahdamme puolison kanssa lomalla ulkomailla. Ehkä tästä selvitään.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Viisi satulaa
Satulahuoneessa on nyt viisi "minun" satulaa eikä yksikään niistä ole hyvä.
Globus Clic -estepenkki saapui uskomattoman nopeasti sovitettavaksi, olisin saanut sen jo eilen jos olisin käynyt postissa. Pikkuruinen satula oli tosin pakattu niin valtavaan pahvilaatikkoon ettei laatikko mahtunut autooni. Minkäs teet että ajan farmarilla jossa ei ole takapenkkejä vaan takatilasta ja kaadetuista takapenkeistä on muodostettu "sikaosasto" koirille. Takaluukussa on koiraportti, jonka pikkupikkuluukusta ei todellakaan mahdu mitään koiraa isompaa. Tungin pahvilaatikkoa oikealta ja vasemmalta kiukun vallassa autoni etupenkille Postin pihassa ja voin kertoa etten ollut kovin ystävällinen, kun juopunut herrasmies kävi siihen minua neuvomaan. Hän myös meinasi tarrata takaoven kahvasta kiinni, "laita se laatikko tänne takapenkille", kunnes kerkesin älähtää että älä hyvä mies koske siihen oveen jos haluat säilyttää sormesi - Boris oli nimittäin siellä sikaosastolla kyydissä eikä se arvosta omatoimisia vieraita miehiä reviirillään. Lopulta revin apinanraivolla koko pahvilaatikon palasiksi, pakkasin pelkän satulan autoon ja vein pahvilaatikonraadon vähän hölmistyneelle postintädille. Hän kuitenkin ymmärsi ja lupasi huolehtia laatikon lopullisesta silppuamisesta.
Kotona oli testin aika, satula asettui selkään ihan ok mutta tuntui hieman liian matalalta säkätilaltaan. Tilanne ei varsinaisesti pahentunut vyön kiristämisestä eikä ratsaille menostakaan, satula myös pysyi paikallaan, Pena liikkui kohtalaisesti sen kanssa, minä tosin keikuin kyydissä kuin kananmuna. Jokin kuitenkaan ei ollut kohdillaan, en oikein viihtynyt itse ja kun ratsastuksen jälkeen tarkastelin hikijälkiä, tulin siihen tulokseen että satula kuitenkin painaa sään vierustoja liian lujasti. Pidemmässä käytössä uskon tämän aiheuttavan taas ongelmia, nyt Pena ei reagoinut koska ilmeisesti se ei ole enää edellisen satulan jäljiltä kipeä noista kohdista.
Eli Globus lähtee kotimatkalle (pienemmässä pahvilaatikossa!!).
Myös Frank Bainesit palautuvat perjantaina myyjäliikkeeseen, mutta olen nyt tiedustellut sieltä, kuinka toimimme jos ja kun haluan tilata meidän mitoituksella oman satulan. Totta kai se henkilö, jonka kanssa tästä ensiksi puhuin, on nyt lomalla ja tämä toinen henkilö jolta asiaa kysyin, ei ollut ihan niin kartalla...
Satulansovittaja silloin meillä käydessään mainitsi, että minun kannattaisi estesatuloista sovittaa Penalle Prestigen vanhoja Appaloosa / Hippos Appaloosa -nimellä tehtyjä satuloita, niissä saattaisi olla riittävän leveä tila sekä selkärangalle että säälle. Google laulaen olen näitä sitten metsästellyt, ja nyt tuntuu että pyörii vaan satulankuvat silmissä.
Seuraavat viikot menee todennäköisesti joka tapauksessa ilman satulaa, joten nyt vaan kekseliäisyyttä peliin, millä liikutan tuon hevosen... Mahdankohan päästä hengestäni, jos yritän Penaa ajolle?
Eilen jo harjoiteltiin lastaamista. Alkuun oli taas aikomus vängätä ohi sillasta ja alkaa hyppiä pystyyn. Olin liikkeellä naruriimulla ja liinalla, ja Pena sai kyytiä yrittäessään moista pelleilyä. Pikkuhiljaa sen ilme muuttui ja se alkoi tulla perässäni perille koppiin saakka. Sen jälkeen opeteltiin lastautumista lähettämällä, ja tähän olen tosi tosi tyytyväinen! Lopuksi sain Penan monta kertaa lähetettyä siististi autoon, siten että sillä oli käytössään vain puolikas kahden hevosen trailerista. Suljin takapuomin ja puuhasin hetken jotain muuta, ja sitten taas purin Penan pois trailerin takaa, siten että nykäisin sitä hännästä merkiksi, koska saa peruuttaa ulos. Ja hyvän mieleni kruunasi vielä se, että osasin ihan ite peruuttaa trailerin paikalleen parkkiin harjoitusten lopuksi, kyllä minusta vielä traikkukuski tulee!
Globus Clic -estepenkki saapui uskomattoman nopeasti sovitettavaksi, olisin saanut sen jo eilen jos olisin käynyt postissa. Pikkuruinen satula oli tosin pakattu niin valtavaan pahvilaatikkoon ettei laatikko mahtunut autooni. Minkäs teet että ajan farmarilla jossa ei ole takapenkkejä vaan takatilasta ja kaadetuista takapenkeistä on muodostettu "sikaosasto" koirille. Takaluukussa on koiraportti, jonka pikkupikkuluukusta ei todellakaan mahdu mitään koiraa isompaa. Tungin pahvilaatikkoa oikealta ja vasemmalta kiukun vallassa autoni etupenkille Postin pihassa ja voin kertoa etten ollut kovin ystävällinen, kun juopunut herrasmies kävi siihen minua neuvomaan. Hän myös meinasi tarrata takaoven kahvasta kiinni, "laita se laatikko tänne takapenkille", kunnes kerkesin älähtää että älä hyvä mies koske siihen oveen jos haluat säilyttää sormesi - Boris oli nimittäin siellä sikaosastolla kyydissä eikä se arvosta omatoimisia vieraita miehiä reviirillään. Lopulta revin apinanraivolla koko pahvilaatikon palasiksi, pakkasin pelkän satulan autoon ja vein pahvilaatikonraadon vähän hölmistyneelle postintädille. Hän kuitenkin ymmärsi ja lupasi huolehtia laatikon lopullisesta silppuamisesta.
Kotona oli testin aika, satula asettui selkään ihan ok mutta tuntui hieman liian matalalta säkätilaltaan. Tilanne ei varsinaisesti pahentunut vyön kiristämisestä eikä ratsaille menostakaan, satula myös pysyi paikallaan, Pena liikkui kohtalaisesti sen kanssa, minä tosin keikuin kyydissä kuin kananmuna. Jokin kuitenkaan ei ollut kohdillaan, en oikein viihtynyt itse ja kun ratsastuksen jälkeen tarkastelin hikijälkiä, tulin siihen tulokseen että satula kuitenkin painaa sään vierustoja liian lujasti. Pidemmässä käytössä uskon tämän aiheuttavan taas ongelmia, nyt Pena ei reagoinut koska ilmeisesti se ei ole enää edellisen satulan jäljiltä kipeä noista kohdista.
Eli Globus lähtee kotimatkalle (pienemmässä pahvilaatikossa!!).
Myös Frank Bainesit palautuvat perjantaina myyjäliikkeeseen, mutta olen nyt tiedustellut sieltä, kuinka toimimme jos ja kun haluan tilata meidän mitoituksella oman satulan. Totta kai se henkilö, jonka kanssa tästä ensiksi puhuin, on nyt lomalla ja tämä toinen henkilö jolta asiaa kysyin, ei ollut ihan niin kartalla...
Satulansovittaja silloin meillä käydessään mainitsi, että minun kannattaisi estesatuloista sovittaa Penalle Prestigen vanhoja Appaloosa / Hippos Appaloosa -nimellä tehtyjä satuloita, niissä saattaisi olla riittävän leveä tila sekä selkärangalle että säälle. Google laulaen olen näitä sitten metsästellyt, ja nyt tuntuu että pyörii vaan satulankuvat silmissä.
Seuraavat viikot menee todennäköisesti joka tapauksessa ilman satulaa, joten nyt vaan kekseliäisyyttä peliin, millä liikutan tuon hevosen... Mahdankohan päästä hengestäni, jos yritän Penaa ajolle?
Eilen jo harjoiteltiin lastaamista. Alkuun oli taas aikomus vängätä ohi sillasta ja alkaa hyppiä pystyyn. Olin liikkeellä naruriimulla ja liinalla, ja Pena sai kyytiä yrittäessään moista pelleilyä. Pikkuhiljaa sen ilme muuttui ja se alkoi tulla perässäni perille koppiin saakka. Sen jälkeen opeteltiin lastautumista lähettämällä, ja tähän olen tosi tosi tyytyväinen! Lopuksi sain Penan monta kertaa lähetettyä siististi autoon, siten että sillä oli käytössään vain puolikas kahden hevosen trailerista. Suljin takapuomin ja puuhasin hetken jotain muuta, ja sitten taas purin Penan pois trailerin takaa, siten että nykäisin sitä hännästä merkiksi, koska saa peruuttaa ulos. Ja hyvän mieleni kruunasi vielä se, että osasin ihan ite peruuttaa trailerin paikalleen parkkiin harjoitusten lopuksi, kyllä minusta vielä traikkukuski tulee!
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Kriittiset kaksi senttiä
Hain tänään omatoimisovitukseen vielä sen isomman istuinkoon Frank Bainesin eli 17-tuumaisen. Toivoin kai ihmettä, mutta oikeassa satulansovittaja oli.
Paljosta ei ole kyse, mutta näin se vain on että tuo pienempi satula istuu paremmin Penalle. Puolen tuuman ero istuinkoossa tekee ihmeellisiä asioita koko satulalle. Mittasin myös paneelien pituudet, 16,5-tuumaisessa hevosta vasten tulee n. 43-44 senttiä, ja 17-tuumaisessa n. 46-47 senttiä.
Huomasin, että kun epätoivoisesti koitin saada tuota 17-tuumaista satulaa sopimaan Penan selkään, asetin sen helposti liian eteen. Silloin satulan pituus näytti ihan kivalta, mutta kun nimenomaan nyt haetaan satulaa joka ei makaa siellä lapojen päällä, niin en voi alkaa itse sitten satuloida sinne... Tässä havainnekuva 17-tuumaisesta vyön kanssa kiinnitettynä ja liian eteen satuloituna:
Menin hetkeksi kentällä kyytiin tuohon isompaan satulaan ja totesin, että siinä minulle jää pehvan ja takakaaren yläreunan väliin kämmenenleveys niin kuin kuuluisikin. Satula tuntui yllättävän paljon isommalta ja väljemmältä, täytyy varmaan vielä varuiksi ratsastaa sen kanssa muutakin kuin käyntiä jotta näen, hukkaanko sitten tässä koossa sen ihanan liimapersetatsin jonka tuossa pienemmässä saavutin. Nyt alkoi sataa vettä joten tulin heti pois etten kastelisi satulaa turhaan.
Tämähän on yhtä tuskallista kuin rintaliivien ostaminen, kokoihin pätee ihan omat lait eikä sovittamatta saa sopivaa... Jos saa ollenkaan.
 |
| 16,5", liidulla merkattu paneeleiden taaimmainen kohta |
 |
| 17" |
Paljosta ei ole kyse, mutta näin se vain on että tuo pienempi satula istuu paremmin Penalle. Puolen tuuman ero istuinkoossa tekee ihmeellisiä asioita koko satulalle. Mittasin myös paneelien pituudet, 16,5-tuumaisessa hevosta vasten tulee n. 43-44 senttiä, ja 17-tuumaisessa n. 46-47 senttiä.
Huomasin, että kun epätoivoisesti koitin saada tuota 17-tuumaista satulaa sopimaan Penan selkään, asetin sen helposti liian eteen. Silloin satulan pituus näytti ihan kivalta, mutta kun nimenomaan nyt haetaan satulaa joka ei makaa siellä lapojen päällä, niin en voi alkaa itse sitten satuloida sinne... Tässä havainnekuva 17-tuumaisesta vyön kanssa kiinnitettynä ja liian eteen satuloituna:
Menin hetkeksi kentällä kyytiin tuohon isompaan satulaan ja totesin, että siinä minulle jää pehvan ja takakaaren yläreunan väliin kämmenenleveys niin kuin kuuluisikin. Satula tuntui yllättävän paljon isommalta ja väljemmältä, täytyy varmaan vielä varuiksi ratsastaa sen kanssa muutakin kuin käyntiä jotta näen, hukkaanko sitten tässä koossa sen ihanan liimapersetatsin jonka tuossa pienemmässä saavutin. Nyt alkoi sataa vettä joten tulin heti pois etten kastelisi satulaa turhaan.
Tämähän on yhtä tuskallista kuin rintaliivien ostaminen, kokoihin pätee ihan omat lait eikä sovittamatta saa sopivaa... Jos saa ollenkaan.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Ojan kautta ja siihen tapaan
Jaksaakohan kukaan lukea satulasepustuksiani? Tuntuu etten mieti mitään muuta kuin satuloita.
Tänään kaivoin viisi päivää laitumella pölyttyneen Penan talliin ja ratsastukseen. Näytti siltä että se oli lihonnut 50 kiloa lyhyen liikuttamattomuutensa aikana... Liikutustaukoon on ollut syynä oma laiskuuteni, kuumuus ja osittain myös satula: olen halunnut antaa Penan vähän palautua kun sen selkä on epäilemättä ollut kipeä epäsopivista ehdokkaista, vaikka nämä testissä olevat satulat nyt ovatkin sopineet. Toisekseen, vaikka minulla on tällä hetkellä satulahuoneessa neljä satulaa (kyllä, oma Sommer, laina-Kieffer, sovitus-Albion ja sovitus-Frank Baines), ei minulla oikeastaan ole yhtään satulaa jolla ratsastaa. Parhaiten sopiva Frank Baines istuinkoko-ongelmineen on uusi satula, ja jos en nyt kuitenkaan juuri tätä kyseistä yksilöä osta, en ihan mahdottomasti voi enkä kehtaa sitä käyttääkään.
Tänään kuitenkin laitoin Frank Bainesin. Käytän siinä jalustinhihnoja siiven alla enkä pidä saappaita jalassani etten vain naarmuta sitä. Vastinhihnat nyt tietysti saavat satulavyön soljista painaumat, mutta satulaa kuitenkin sopimuksen mukaisesti saa käyttää ja sovittaa ratsailta, kai se sitten kuuluu asiaan ettei vastinhihnat voi olla ihan upouuden näköiset sovituksen jälkeen.
Ja kyllä siinä vaan on niin ihana istua ja olla! Pena oli virkeä, vähän liiankin virkeä, mutta liikkui energisyytensä vuoksi mukavan isosti ja halukkaasti. Tein väistöjä käynnissä ja isossa ravissa, ja koitin ravissa säilyttää myös muodon läpi väistön. Väistöt vasempaan oli hyvät, oikeaan vaikeammat ja niissä jouduin kerran korjaamaan käyntiin, muistuttamaan missä nenän piti olla, ja siirtymään takaisin raviin niin alkoi taas sujua. Pena tuntui siltä, että se olisi mielellään vain huidellut menemään täysiiii, työnteosta viis. Sitten kun hiukan muistuttelin sitä että tarttis ihan keskittyäkin ja vähän panostaa siihen miten tehdään, se alkoi vastata aika kivasti. Laukassa tuon satulan ihanuus on huipussaan - minä ihan todella pysyn siellä kuin liimattu. Nyt tiedän, miten laukassa istutaan rentona ja pystytään vaikuttamaan hevoseen ilman että happi loppuu kun täytyy koittaa puristautua kiinni johonkin ettei pompi miten sattuu. Salaisuus on hyvä satula.
Loppukäynnit ajattelin rentoutua radalla. Rentoa ne käynnit eivät olleet nähneetkään, mutta olin edelleen satulan lumoissa ja ajattelin, että Pena voi tehdä minkä vaan kamikazeloikan, minulla on satulassa niin hyvä ja tukeva olo että en vain voi pudota sieltä. Enkä pudonnutkaan, mutta ojassa me käytiin koko ratsukko. Pena pelkäsi tai "pelkäsi" jotain kuivaa heinätupsua niin että lähti sivuliirtoperuutukseen enkä ehtinyt tehdä muuta kuin todeta, että nyt se menee ojaan. Humps vaan, sinne pudottiin, ojan toiselta puolen otti laitumen sähkölanka Penaa persiiseen kiinni, ja sitten tultiin vähintään yhtä ripeästi ojasta ylös kuin sinne jouduttiinkin. Tämän harharetken jälkeen meno hieman tasaantui eikä kuivat heinätupot enää olleetkaan hengenvaarallisia...
Ja jos on hetkeksikään tullut sellainen olo, ettei ole tarpeeksi satuloita, tilasin vielä yhden lisää sovitukseen! Törmäsin tosi edulliseen Globus Clic -estesatulaan, olen sellaisia katsellut käytettynä ja kuvien perusteella se voisi olla kokeilemisen arvoinen Penan selkään. Toivon, että se on hyvä. Siltä edellytän sellaista kakkossatula-hyvyyttä eli jos en ihan rakastu itse siihen mutta koen että siinä on tukeva hypätä pieniä esteitä, niin voin sen ostaa. Ja sitten jos kaikki menisi niin kuin suunnittelen, voisin ratsastella seuraavat kuusi viikkoa estekakkossatulalla, palauttaa kaikki laina-/ja sovitussatulani ja tilata meille Englannista juuri meidän mittasuhteille tehdyn Frank Bainesin! Nyt sormet ja varpaat ristiin!
Tänään kaivoin viisi päivää laitumella pölyttyneen Penan talliin ja ratsastukseen. Näytti siltä että se oli lihonnut 50 kiloa lyhyen liikuttamattomuutensa aikana... Liikutustaukoon on ollut syynä oma laiskuuteni, kuumuus ja osittain myös satula: olen halunnut antaa Penan vähän palautua kun sen selkä on epäilemättä ollut kipeä epäsopivista ehdokkaista, vaikka nämä testissä olevat satulat nyt ovatkin sopineet. Toisekseen, vaikka minulla on tällä hetkellä satulahuoneessa neljä satulaa (kyllä, oma Sommer, laina-Kieffer, sovitus-Albion ja sovitus-Frank Baines), ei minulla oikeastaan ole yhtään satulaa jolla ratsastaa. Parhaiten sopiva Frank Baines istuinkoko-ongelmineen on uusi satula, ja jos en nyt kuitenkaan juuri tätä kyseistä yksilöä osta, en ihan mahdottomasti voi enkä kehtaa sitä käyttääkään.
Tänään kuitenkin laitoin Frank Bainesin. Käytän siinä jalustinhihnoja siiven alla enkä pidä saappaita jalassani etten vain naarmuta sitä. Vastinhihnat nyt tietysti saavat satulavyön soljista painaumat, mutta satulaa kuitenkin sopimuksen mukaisesti saa käyttää ja sovittaa ratsailta, kai se sitten kuuluu asiaan ettei vastinhihnat voi olla ihan upouuden näköiset sovituksen jälkeen.
Ja kyllä siinä vaan on niin ihana istua ja olla! Pena oli virkeä, vähän liiankin virkeä, mutta liikkui energisyytensä vuoksi mukavan isosti ja halukkaasti. Tein väistöjä käynnissä ja isossa ravissa, ja koitin ravissa säilyttää myös muodon läpi väistön. Väistöt vasempaan oli hyvät, oikeaan vaikeammat ja niissä jouduin kerran korjaamaan käyntiin, muistuttamaan missä nenän piti olla, ja siirtymään takaisin raviin niin alkoi taas sujua. Pena tuntui siltä, että se olisi mielellään vain huidellut menemään täysiiii, työnteosta viis. Sitten kun hiukan muistuttelin sitä että tarttis ihan keskittyäkin ja vähän panostaa siihen miten tehdään, se alkoi vastata aika kivasti. Laukassa tuon satulan ihanuus on huipussaan - minä ihan todella pysyn siellä kuin liimattu. Nyt tiedän, miten laukassa istutaan rentona ja pystytään vaikuttamaan hevoseen ilman että happi loppuu kun täytyy koittaa puristautua kiinni johonkin ettei pompi miten sattuu. Salaisuus on hyvä satula.
Loppukäynnit ajattelin rentoutua radalla. Rentoa ne käynnit eivät olleet nähneetkään, mutta olin edelleen satulan lumoissa ja ajattelin, että Pena voi tehdä minkä vaan kamikazeloikan, minulla on satulassa niin hyvä ja tukeva olo että en vain voi pudota sieltä. Enkä pudonnutkaan, mutta ojassa me käytiin koko ratsukko. Pena pelkäsi tai "pelkäsi" jotain kuivaa heinätupsua niin että lähti sivuliirtoperuutukseen enkä ehtinyt tehdä muuta kuin todeta, että nyt se menee ojaan. Humps vaan, sinne pudottiin, ojan toiselta puolen otti laitumen sähkölanka Penaa persiiseen kiinni, ja sitten tultiin vähintään yhtä ripeästi ojasta ylös kuin sinne jouduttiinkin. Tämän harharetken jälkeen meno hieman tasaantui eikä kuivat heinätupot enää olleetkaan hengenvaarallisia...
Ja jos on hetkeksikään tullut sellainen olo, ettei ole tarpeeksi satuloita, tilasin vielä yhden lisää sovitukseen! Törmäsin tosi edulliseen Globus Clic -estesatulaan, olen sellaisia katsellut käytettynä ja kuvien perusteella se voisi olla kokeilemisen arvoinen Penan selkään. Toivon, että se on hyvä. Siltä edellytän sellaista kakkossatula-hyvyyttä eli jos en ihan rakastu itse siihen mutta koen että siinä on tukeva hypätä pieniä esteitä, niin voin sen ostaa. Ja sitten jos kaikki menisi niin kuin suunnittelen, voisin ratsastella seuraavat kuusi viikkoa estekakkossatulalla, palauttaa kaikki laina-/ja sovitussatulani ja tilata meille Englannista juuri meidän mittasuhteille tehdyn Frank Bainesin! Nyt sormet ja varpaat ristiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)