Kaikki on hetken tässä

Kesäpäivä elokuussa. 

Minun sätkäleeni jonka kanssa olen ollut valmis lyömään hanskat tiskiin niin monta kertaa. Ja sitten on tällainen myöhäiskesän lämmin päivä kun voin suurempia miettimättä kiivetä sen kyytiin ilman satulaa, kuolaimettomilla suitsilla ja hölkätä vartin kentällä ristiin rastiin ilman mitään järkevää suunnitelmaa tai tavoitetta. Ja tulla niin onnelliseksi, niin onnelliseksi. 

Ei se ehkä ole kilpaponi eikä siitä ehkä sellaista tulekaan, mutta onko sen sitten loppuviimein niin väliä. Meillä on jo paljon kilometrejä takana, kaks eteen ja yks taakse -tekniikalla. Nämä pienet molemminpuolisen luottamuksen hetket ovat niitä jolloin tajuan että kaikessa on kuitenkin ollut jokin järki. Minä olen kasvanut hevosihmisenä aimo harppauksen Penan myötä, ja uskon ja toivon että se kasvu on vasta alussa. 

Video jossa on heinäsirkan siritystä ja paljon silittämistä eikä sit juuri muuta.



Joskus vaan vähemmän on enemmän.

Mitä ajattelin tänään

Istun täällä takapenkillä. Menen sinne takapenkille. Pysyn siellä.

Huvituin tänään kun aloin kiinnittää huomiota sisäiseen monologiini jota kävin ratsastaessani. Herkän hevosen ratsastaminen vaatii ajattelua ja aitoa läsnäoloa. Sitä opettelen Penan kanssa vuodesta toiseen. Minun ei auta ottaa asetusta vetämällä asettavasta ohjasta, vaan minun pitää ajatella sitä miltä asettunut hevonen käteeni tuntuu. Se on tarpeeksi suuri apu ja sillä saan kauneimman lopputuloksen.

Enemmän hevosta edessä kuin takana. 
Maha ulos kaarteesta. Anna pään olla. Runko. Käsi edessä.

Huomasin käyttäväni tiettyjä muistisanoja tai -fraaseja, joilla palautan itseni turhasta säätämisestä takaisin eleettömämpään ratsastukseen.

Heeeeei mihin karkasit. Mä oon täällä edelleen. Oo säkin siellä. 
Relaa vähän. Elä kipitä, ei oo kiire. 

Ääneen en sentään kaikkea tätä pälpätä. Mutta kehun kyllä! Tänään kaikui noin sata kertaa Oikein! Oiiiiiikein! Jaaa! Taiiiiitava Pentti. Jaaaaaaa miten hieno. Siiiiiiinä.

Hiukan hukassa ollut ratsastusmotivaatio on palannut rytinällä ja flunssastani huolimatta halusin mennä ihan vaan vähän ratsastamaan. Työn alla oli siirtymiset käynnin ja ravin välillä. Penalla on taipumus puikahtaa nopeiden askeleiden kautta toiseen askellajiin sen sijaan, että se kantaisi itsensä ja rehellisesti ponnistaisi yhden askeleen aikana käynnistä raviin tai ravista käyntiin. Tänäänkin oli hakemista, mutta sitten jokin loksahti kohdalleen ja siirtymiset tulivat lopulta hyvässä pyöreässä muodossa, pitkällä kaulalla, vain ajattelemalla.

Pidä tämä. Tästä ponnistaa. Tässä säilyy. 
Kiinni istun käyntiin nyt. Rento rento rento, tästä ajattelen vähän ylös, nostan vähän, istun taakse ja tästä lähtee nyt. 

Kun käynti-ravi-käynti toimi, otin hiukan ravi-laukka-ravi -siirtymisiä. Nostot on hyvät jos edeltävä ravi on hyvää (joustavaa, kiireetöntä, rentoa, "harja esillä" eli tarpeeksi pitkällä kaulalla). Jos ravi jännittyy, on nostokin huono. Vasen tänään ok, siinä laukka alkoi pyöriä ja Pena venytti mukavasti tuntumaa kohti. Oikea on ollut vaikeampi ja oli sitä nytkin, ei kuitenkaan mahdoton.

Oikeassa laukassa koin suurimman ahaa-elämyksen siitä miten mahtava voima ajatuksella on. Yritin saada oikeaa laukkaa pyörimään paremmin ja Penaa taipumaan, mutta tuntui että kaikki mitä tein, oli liikaa ja Pena jännittyi ja lyheni. Sitten ajattelin sitä mitä halusin:

Rintakori, takajalat. Rintakori, takajalat. 

Ja kas. Siinähän se sitten oli. Penan rintakori nousi ylös, paino siirtyi takajaloille. Kaula piteni, runko piteni ja laukka rullasi.



Mitä sinä ajattelet kun ratsastat?

Hyp hyp hyp

Vaikka viime päivitykset ovatkin keskittyneet tankkeri-lohikärmekseen niin ei huolta, Penaa ei ole unohdettu. Se on pikkuhiljaa palaillut hommiin vaikka haava edelleen on auki (nyt 35 vrk tapahtuneesta) ja sen suojaaminen on hivenen hankalaa. Olen pitänyt treenit kohtuullisen lyhyinä mutta aina haava hiukan hinkkaantuu pinnastaan auki. Kokonaan bootsittamatta en ole uskaltanut pitää, kompromissiratkaisuilla mennään. 

Pena on koulutreeneissä ollut hieman... hankala. Tai periaatteessa ihan ok, mutta rauhallinen tahti on ollut kovin vaikea löytää. Pena on ikään kuin käpertynyt omaan kuoreensa ja kun sitä on sieltä houkutellut töihin, se on vain mennyt lyhyemmäksi ja tikuttanut pois apujen ulottuvilta. Korjaaminen on aiheuttanut jännittymistä. Olen hieman huolissani myös siitä, että sen takaosa luistaa taas turhan paljon oikealle eikä asetusta oikeaan saa mitenkään rehellisesti läpi. Oireet ovat kovin samankaltaiset kuin viime kesänä & syksynä, jolloin sitten kuvattiin ja syynättiinkin eikä löydetty vikaa, ja jolloin vika oletettavasti oli vinojen kavioiden kipeyttämissä sekundäärisissä paikoissa. Nyt meillä on taas ollut vähän probleemaa tämän kengityksen kanssa kun luottokengittäjä on pitkällä sairaslomalla. Kurja tilanne kaikenkaikkiaan! Kuulostelen ja tarkastelen, mihin suuntaan tämä kehittyy. Tosin myös hammaseläinlääkäri saapuu ensi viikolla, suustakin saattaa löytyä selitys haluttomuuteen tulla tuntumalle. 

Tänään kuitenkin tehtiin rennolla otteella 40 min hyppyjumppaa. Pituushalkaisijalla innarilinja puomeja ja pikkupikkupystyjä, ajatuksena vähän voimistaa ja nopeuttaa takaosaa laukassa. Ollaan ratsastuskoulutunneilla tehty paljon näitä innarilinjoja ja tykkään niistä tosi paljon - kun hevosen saa tuotua hyvin ensimmäiselle puomille/hypylle, loppu sujuu kuin liukuhihnaa pitkin. Hyp hyp hyp. Tällaisessa linjassa voi aivan mainiosti olla lopussa isompikin este, sen lähestyminen on helppoa kun linja ikään kuin imee koko ajan eteenpäin ja riski outoon karhunloikkaan on aika vähäinen, jos vain rytmi pysyy hyvänä. 

Pena oli huippukiva ja hyvä. Ravissa se vähän koitti koheltaa vauhtia lisäämällä vaikeasta paikasta, mutta laukassa kaikki sujui hienosti eikä pudotuksia juuri tullut. Mieleni teki ihan hirveästi nostaa viimeistä estettä kun kaikki meni niin kivasti, mutta maltoin kuitenkin. Meillä on ollut tämä sairastauko takana ja edellisenä päivänä olin tehnyt vähän tehokkaammin koulutreeniä laukassa, joten oli varmasti hyvä valinta pitää tämä hyppytreeni lyhyenä, helppona ja kivana eikä hakea turhaan epäonnistumista. Niinpä linjan viimeinenkin este pysyi viidessäkympissä ja Pena sai kokea olevansa maailman paras estePena kun selvitti kaikki esteet kunnialla.

Videopläjäys:




Pikkaisen on löysän näköistä kun ei noin pienille esteille tarvitse paljon jalkoja nostaa. Jumppahyödyn maksimoimiseksi saisi ainakin osan esteistä nostaa 10-20 cm.

Loppuhölkkä

En varmaan ikinä lakkaa hehkuttamasta sitä miten tyytyväinen olen ratkaisuuni mennä ratsastuskouluun opettelemaan hyppäämistä. Olen todella tehokkaasti päässyt hyppypelostani - ennen tämä tällainenkin miniharjoitus olisi kipristellyt vatsanpohjassa, nyt tajusin vasta esteitä pois kerätessäni etten kokenut minkäänlaista jännitystä hypyistä. Se on ihana tunne, koska hyppääminen on tosi mukavaa, ja etenkin kun ei tarvitse pelätä. On kiva kun voi luottaa omaan osaamiseensa edes hiukan eikä liikaa pelkää virheitä (omiaan eikä hevosen). Nyt olen alkanut haaveilla siitä, että saisin Penan mukaani ratsastuskoulutunneille! Ja estesatulasta haaveilen edelleen. Miksei raha kasva puissa?

Tankkeri tanssikengissä

Lempparikuvani!

Kaikkien kuvien (C) Miiru V., ethän kopioi!

Lupaamani kisakuvasetti, olkaa hyvä!

Startattiin 9.8. harjoituskoulukisoissa Tutustumisluokan kouluohjelma 2009 Helppo C pitkälle radalle. Meille mielekkäämpi luokka olisi varmaankin ollut he B, mutta aikataulusyistä päädyttiin tähän, umpitylsään ohjelmaan jossa puksutetaan suoraan, tehdään pari volttia ja pari ympyrää ja siinä se. Ainoa varsinainen tekemisen paikka ohjelmassa on keskikäynti, keskiravi ja keskilaukat - C:n ohjelmissa taitaa yleensä olla vain temponlisäys tai askeleen pidennys, ja nämäkin usein vain ravissa. 

Verryttelyssä

Verryttelyä juuri ennen radalle menoa

Keskiaskellajit Emmiltä löytyy, nyt tosin sen bravuuri keskiravi jäi aivan latteaksi ja etupainoiseksi raahustamiseksi (silti tuomarilta 6 kommentilla siirtyminen esitetty, voisi venyä enemmän). 

Emmin kanssa haasteena on sen vahvuus ja siihen liittyen oikean vireen säätäminen itse suoritukseen. Liian pinkeänä se on vahva ja jyräilee menemään eikä sitä voi ratsastaa niin keveällä kädellä kuin ihanne olisi. Ja jos se väsähtää ja vire lässähtää, se on taas vahva, nyt väärään suuntaan, etupainoiseksi ja alas. Sunnuntaina olin laskenut meitä edeltäneet ratsukot väärin ja sinne tulikin vielä yksi väliin, ja kun meidän vuoro radalla tuli, tuntui että koko suoritus oli aikamoista tarpomista etupainoisena kädellä makaavan hevosen kanssa. 

Voltti oikeaan

Emmin valttikortti on tasaisuus. Kun sen saa hyväksi, se usein myös pysyy hyvänä ja hyvässä muodossa vaikka askellaji vaihtuisi. Lisäksi sillä on aika kivat askeleet istua, siellä kerkeää vähän ajatella omaakin istuntapakkaa. Tällä kertaa sainkin istunnasta seiskan!

Laukka nostettu

Keskilaukkaan lähdössä

Laukkaympyrä

Arvostelupaperin ainoa vitosella alkava numero tuli toisesta keskilaukasta joka esitettiin pitkää sivua pitkin tuomaripäätyä kohti. Tästä 5,5 kommentilla paljon enemmän eteen. Itse en tuntenut että se olisi jäänyt jotenkin puutteelliseksi, mutta voi olla että ratsastin vähän varovasti kun hevonen piti saada ennen kulmaa takaisin harjotuslaukkaan ja vasta C:ssä raviin. 

Pakko laittaa tällainen suoraan edestä otettu kuva havainnollistamaan sitä miten vaikea on istua näin leveän hevosen selässä ja yrittää saada pohkeet lähelle! Asento muistuttaa välillä enemmän harrikalla ajoa kuin ratsastusta.

Lopputervehdys

Kokonaisuuteen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Vaikka käydään Emmin kanssa kisoissa kerran vuodessa ja tätäkin ohjelmaa harjoiteltiin tasan kerran, se vie minut silti melko varmasti pistesijoille. Nyt siis sijoitus 2. reilun kymmenen lähtijän joukosta, prosenteilla 63,478%, ja tosiaan, luokan voittaja sai vain puolikkaan pisteen enemmän kuin me! Tuomarin kommentit paperissa: Tasainen, hallittu, täsmällinen suoritus. Hevonen pyrkii ajoittain hieman etupainoiseksi, varsinkin laukassa. Allekirjoitan täysin! Jos ohjelma vaatisi vaikeampia temppuja, saisi verryttelyn ajoittamisessa olla tosi tarkka. 

Tankki kunniakierroksella

Kisatuliainen

Ruusukkeen kanssa poseeraa hevosen sijasta Haisuli, sillä mutsin on tehtävä mitä mutsin on tehtävä, ei sitä koko päivää voi vain hummailla!

Mutta kelpasi siis puksutella Emmin kanssa, se on ihana luottoheppa. Vaikka se ottaa alkuun hiukan lämpöä kisapaikoilla, se ei sinkoa kiertoradaltaan, hirnuu ja on vähän vahva vain, ja palautuu sitten omaksi itsekseen. Prosentteja kerättiin reilut 63%, ja täytyy myöntää että pikkuisen jäi kaivelemaan puolen pisteen häviö voittajalle...

Minun pitäisi saada kuvia kisapäivästä, palataan siis aiheeseen myöhemmin!

Takaisin satulaan vol N

Tuntuu että olen melkoisen monta kertaa tehnyt paluun satulaan milloin minkäkin taukoilun päätteeksi. Tänään oli taas sellainen päivä, nimittäin satuloin Penan ja kävin vähän fiilistelemässä kentällä.

Haava on tänään 27 vrk vanha (!!) ja näytti tällaiselta:

Kuva on otettu ratsastuksen ja pesun jälkeen

Hieman se otti nokkiinsa ratsastuksesta, vaikka rasvasin ja sidoin sen kunnolla. Jostain välistä oli silti päässyt hieman hiekkaa siteen sisään ja rupi oli hiertynyt pois. Haava ei ollut arka, ei erittänyt mitään eikä vaikuttanut ärtyneeltä, joten ehkä takapakkia ei kuitenkaan tullut.

Sattuneesta syystä ostin jokin aika sitten suoja-arsenaaliin uudet bootsit:

Nämä bootsit tuovat mieleeni kukan terälehdet, nuo neopreeniläpykät ovat sillä tavoin lomittain ja tekevät bootsien istuvuuden ainakin Penan jalkoihin tosi passeliksi. Bootsit ovat todella kevyet, pehmeät ja joustavat, kestävyyden näkee tietenkin vasta ajan kanssa.

Ratsureipas valmiina töihin

Oli ihan huippua olla taas Penan selässä! Kaikki kiitos laiduntamiselle ja laumassa liikkumiselle, Pena tuntui vetreältä ja haki nopeasti oikeinpäin ja hyvälle tuntumalle, vaikka on ollut neljä viikkoa tekemättä mitään. Ratsastin aluksi käyntiä ja sitten ravia isolla keskiympyrällä, josta tein päätyjä kohti voltit ulospäin. Ympyrällä taivutin normaalisti sisään ja voltit tein suoralla hevosella. Tämä harjoitus auttoi nopeasti saamaan painoa takaosalle ja etuosaa kevyeksi ja suoraksi. Pienen välikäyntipätkän jälkeen otin vielä ympyrällä laukkaa molempiin suuntiin hyvän tovin. Laukassa meillä on eniten työsarkaa, lähinnä siksi etten minä ole osannut ratsastaa laukkaa eikä Pena oikein mielellään tarjoa rehellistä työskentelyä laukassa. Kumma juttu, minun täytyy tehdä vähemmän ja hevosen enemmän...

Olin supertyytyväinen Penaan. Se on vaan niin paras poni, kasvanut aimo harppauksin siitä mahdottomasta sätkijästä mikä se vielä joitain vuosia sitten oli.



PS. Emmin kaviotilanne näyttää toistaiseksi oikein hyvältä, ei lämpöä, ontumaa, aristusta eikä pulssia. Uskon ja toivon että saadaan kenkä takaisin paikalleen perjantaina tai lauantaina ja päästään sitten sunnuntaina kisoihin. Lahjattomat treenaa vai miten se nyt oli...

Kuka Emmi?

Olisikohan viimeinkin aika kirjoittaa sananen Emmistä, tuosta mystisestä tammasta joka toisinaan eksyy näihin teksteihini.

Tein Emmille oman esittelysivun joka löytyy tuosta yläpalkista, mutta tässä vielä vapaan sanan osio.

keväällä 2014

Emmi on minulla pitkäaikaisessa ylläpidossa. Se tuli meille yritykseeni töihin opetushevoseksi aika tarkalleen kaksi vuotta sitten, ja kun tänä keväänä päätin lopettaa yritystoiminnan ja laittaa vieraat hevoset pois, jäi Emmi meille kuitenkin asumaan Penan kaveriksi. Sillä käy edelleen muutama ulkopuolinen ratsastaja joille pidän tunteja, mutta pääasiassa se on nykyisin minun käytössäni. 

Helposti unohdan, että Emmi ja Pena ovat samanikäiset - Emmikin todella on vasta yhdeksän, vaikka se on niin fiksu ja korrekti. Sen kanssa monet asiat ovat yksinkertaisia, kunhan Emmille vain on selvää, kumman rooli on käskeä ja kumman totella. Turhaa kurmuuttamista sekään ei todellisena tammaluonteena siedä, lähinnä se vain tarvitsee selkeät rajat. Silloin se on kokemattomammallekin turvallinen kaveri kentällä ja tallissa. 

Emmi jonon kärkenä

Emmi on eksoottinen vahinkovarsa. Sen emä on aito kylmäverinen työhevonen, ruotsin ardenner, joka tuotiin Suomeen ilman että sen tiedettiin olevan tiine. Sitten putkahti Emmi, jonka isää ei ole saatu selville. Arvauksia on esitetty sekä suomenhevosen että lämminverisen suuntaan. Joka tapauksessa sukurasitteeseensa nähden Emmi on varsin näppärä peli, se on startannut yli 60 % tuloksilla helppoa A:ta edellisessä kodissaan. Ratsuna sillä on suuren suuri sydän työskennellä ratsastajalleen, mutta ilmaiseksi se ei anna piiruakaan. Se on herkkä ja tarkka, osaa käyttää kuudensadan kilon massaansa oikein näppärästi hyödykseen ja luistaa hommista jos näkee siihen mahdollisuuden. Emmi antaa juuri niin paljon kuin ratsastaja osaa pyytää, ja sitten kun todella osaa pyytää, se venyy uskomattomiin suorituksiin siihen nähden, ettei sillä todellakaan ole mikään kouluhevosen runko. 

Kisoissa keväällä 2014

Tykkään Emmistä tosi paljon. Olen omistanut vain ruunia ja sanonut, ettei minulle ikinä tule tammaa. Emmin kohdalla olen valmis tekemään poikkeuksen. Siinä on samanlaista viisautta kuin Immussa oli, ja useimmiten olen sen tammaluonteen kanssa mukavasti samalla aaltopituudella. Emmillä on muutoksia etujalkojen alanivelissä ja se vaatii erikoiskengityksen (pohjalliset + silikoni) sekä hieman normaalia tarkempaa syyniä. Voi olla, että se puksuttaa pitkäänkin muutoksistaan huolimatta, tai voi olla että sillä tulee kilometrit täyteen aiemmin, ei voi tietää ennalta.