Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa

Näin Black Fridayn kulutushysterian ja Älä osta mitään -päivän ristipaineessa muutamia mietintöjä minun varustevalinnoistani ja viimeaikaisista hankinnoistani.

Olen kohtalaisen pihi. En juuri sorru heräteostoksiin - mieli tekisi monesti, mutta kukkaron kapeus estää. Kiusaan Viihdytän itseäni kyllä selaamalla milloin mitäkin hevos- ja ratsastustarvikkeita ja haaveilen, mitä kaikkea ihanaa rahalla saisikaan. Sellainen ylevä ohjenuorani voisi kuulua näin:

Osta tarpeeseen, satsaa laatuun, käytä loppuun saakka

Kun ostaa harvoin, kannattaa ostaa kerralla kunnollista. Se vaatii jonkun verran salapoliisityötä ja vaistoakin. Ja sitä että kysäisee kun näkee jotain mistä pitää.

Otetaan esimerkki. Yli puolitoista vuotta sitten olin ystäväni tallilla käymässä ja hänen ponillaan oli päässä musta riimu. Riisuin sen ponilta pois suitsien tieltä ja sanoin ääneen: Onpa tämä ihanan pehmeää nahkaa! Ja ystävä totesi siihen, ettei se ole nahkaa ensinkään, vaan biothanea. Siis sellaista kumimaista, nahkamaista, kestävää, pestävää, ei kovettuvaa, käpristyvää, ei rasvattavaa materiaalia, joka kestää ja kestää.

Siitä päivästä saakka olen odottanut, että Penan ikivanha nylonriimu olisi tarpeeksi rähjääntynyt, että voisin perustella itselleni biothane-riimun hankinnan. Kyttäilin tarjouksia ja pengoin kotimaiset ja ulkomaiset verkkokaupat ja muodostin näkemyksiä siitä, millainen olisi meidän tuleva riimu. Hintahaitari näillä liikkui 40-70 euron välillä, ja minusta siinä on jo riimulle sen verran hintaa, että sen pitää sitten olla hyvä, palvellla käyttötarkoitustaan ja kestää. Ja kun minä edellytän tuotteelta kestävyyttä, se tarkoittaa vuosia. Useita, useita vuosia.

Nyt olen ollut biothane-riimujen onnellinen omistaja muutaman kuukauden ja kyllä, olen valmis julistamaan että biothane on uusi musta.

+ Ihana materiaali! Joustava, pehmeä, näyttää ja tuntuu nahalta, mutta ei itke kastumista, rapaantumista, pakkasta. Voi heittää ämpäriin ja truutata Fairya perään ja huuhtoa ja on taas kuin uusi.
+ Henkilökohtainen plussa tarjoushaukkailusta: nämä ovat Teknan riimut ja kyttäsin niitä alesta ja lopulta natsasi, sain ne Viljar Shopista jonkun kamppiksen yhteydessä hiukan reilulla kolmellakympillä per riimu.
+/- Hillitty ulkonäkö. Tosin löytyy näitä väreissäkin jos väreistä tykkää, Suomesta joitain mutta ulkomailta (esim. täältä) sitten ihan minkä väristä vaan.
- Näistä minun ostamistani turpahihnasta puuttuu solki koon säätämiseksi. Riskillä löysin molemmille puikulapäille sopivat. Kalliimmissa riimuissa säätö löytyy, esim. Wahlsten W-Biothane


Löydä suosikkisi ja pitäydy siinä

Kun löytyy hyvä tuote, pysy siinä. En pue lapsiani samanlaisiin vaatteisiin, mutta hevoseni valitettavasti joutuvat kokemaan tämän kohtalon:

Pena on pukeutunut Weatherbeetan loimiin nyt ehkä kolme vuotta, enkä enää muita hanki. Ok, Horsewarea Penalla on myös yhden takin verran, ja Horsewarelle plussaa loimien uskomattomasta keveydestä, mutta WB istuu vielä pykälän verran paremmin Penalle ja on hieman kukkaroystävällisempi hankkia.

Kun sitten piti ruveta Sulon vaatekaappia rakentamaan, tiesin jo mitä haen. Kuvissa esiintyy molemmilla WB:n 100 g fullneck-kevyttoppaloimi, aivan huippu loimi Suomen yleisimpään keliin, kylmänkalseaan 0 - +5°C. Kestää ja istuu. Ja näissä on sellainen pieni nerokas yksityiskohta loimen helmassa sisäpuolella, nimittäin pieni halkio, josta vesi valuu pois kun loimen pesee. Jokainen käsin loimia pyykännyt tietää millainen vesipussi loimen helmaan tulee kun sen päästelee painepesurilla läpimäräksi. Vaan näissä on ajateltu sitäkin!

Ja mitä itseeni tulee, olen löytänyt vartalolleni sopivan ratsastushousumerkin, -mallin ja koon, enkä osta muita. Minulle sopii Pikeurin Candela, korkeavyötäröinen malli. Hintaa parinsadan euron paikkeilla, mutta ensimmäiset Candelani olen hankkinut reilut viisi vuotta sitten ja käytännössä ratsastanut puhki asti. Eipä niille silloin jää hinnaksi kovin montaa kymppiä per vuosi.

Oman merkkinsä ja kokonsa tuntemisella löytöjen tekeminen aleista ja Facebookin kirppareilta helpottuu. Viimeksi mainituilla palstoilla on toki kohtalaisen vaivatonta hankkiutua eroon hutiostoksistakin, jos niitä sattuu ilmaantumaan. Ja hutiostosten myötä kehittyy jonkinlainen vaisto, mikä voisi sopia omalle kropalle ja mikä ei. Epämukavat vaatteet eivät ole mistään kotoisin, ja varsinkin kun minä myös työskentelen tallireleissä, pitää niiden olla mukavat ja käytännölliset päällä. Kengissä vannon oikeisiin turvatyöjalkineisiin, jotka on tarkoitettu siihen että jalkojen päällä ollaan koko työpäivä. Sievi sopii lestiltään eikä petä kestävyydessä, vaikka kertahankintahinta hiukan riipaiseekin. Minulla on tallikäyttöön kumisaappaat, kesätyökengät sekä talvimaiharit, turvakärjellä kaikki, eikä koskaan särje jalkoihin tai selkään vaikka kuinka paljon olisin seissyt ja kävellyt työpäivän aikana.

Tänä syksynä päätin hankkia toppahousut, jotka palvelisivat niin opetus- kuin ratsatushommissakin. Taas mentiin vaiston varassa, kuvia selaillen ja tarjouksia kytäten. Lopulta housuiksi valikoitui Horze Adeline -kevyttoppahousut silikonipaikoilla.

+ Housut eivät ole liian tönköt ja ovat ihan kivan näköiset, ei liian ratsastushousumaiset noin niin kuin opettamisen näkökulmasta
+ Vyötäröllä on tarralla kaksi lisäsäätöä oikean istuvuuden löytämiseksi
+ Lahkeissa on napakka lumilukko joten lahkeensuut eivät kiipeä säärtä ylös ratsastaessa (testattu tänään ratsastamalla ilman jalustimia)
+ Jalat pysyy lämpimänä ainakin vielä nollakelissä, myös minulla, joka olen kakarana reiteni palelluttanut niin että ne näyttävät pakastekinkulta heti kun on vähemmän kuin +15°C.
- Housut on vissiin muotoiltu varrastikun muotoisille supermalleille. Tällainen kahdesti synnyttänyt semipersevä suomalainen jolla kuitenkin on vyötärö joutuu vetämään nuo yllä mainitut tarrat tappiinsa jotta housut pysyy ylhäällä, mutta ei näissä reisissä ja lantiolla ole yhtään ylimääräistä tilaa. En vielä osaa sanoa mahtuuko tänne alle kalsarit vai ei.
- Silikonipaikat on napakat, mistä seuraa se että ratsastaessa housut jämähtävät paikoilleen satulaan, mutta minä liikun silti housujen sisällä. Haistan hankausriskin. Toistaiseksi en ole näissä ratsastanut kuin max. kaksi hevosta päivässä enkä ole saanut hankaumia.
-/+ Jodphur-malliset lahkeet vaativat matalat ratsastukseen sopivat kengät. Ratsastussaappaiden kanssa nämä eivät pelitä. Minä käytän talvet Sievin turvamaihareita ja niissä on ok ratsastaa, joten minulle tämä ei ole ongelma.

Nämä pöksyt kuitenkin rimaa hipoen jatkoon. Käytän kunnes hajoavat atomeiksi.

Kerää varastoa hiljalleen

Olisi ihana saada kaikki heti nyt, mutta ei se vaan mene niin. Tuntuu että käyn vuosia kestävää inventaariota, jossa vaihdan pikkuhiljaa tuotteita laadukkaampiin ja kestävämpiin ja istuvampiin. Tämä sama prosessi on käynnissä omissa vaatteissani ja turvavarusteissani, ja Penan ja Sulon tarvikkeissa. Haaveilen, että saisin molempien harjat uusittua kokonaan luonnonharjaksisiin, mutta se ei ole vielä koskaan päässyt prioriteettilistan kärkeen. Ja hitto, kun yli 20 (kaksikymmentä) vuotta sitten ensimmäisille ratsastuskoulun hoitohevosilleni hankkimani pölyharjat vielä pelittävät ihan loistokkaasti, niin en ikinä saa syytä ostaa uusia harjoja! Penalla on nyt kaksi luonnonharjaksisista harjaa. Pikkuhiljaa...

Kun alkukesästä raaskin ostaa Penalle ensimmäisen LeMieux-satulahuovan ja huomasin, kuinka hyvin se istuu ja miten se kestää pesua ja käyttöä, halusin heti haalia niitä kaikissa väreissä hyllyt täyteen, ja tietty este- ja koulusatulaan omansa. Ja Sulolle! Vaikka sillä ei edes ole satulaa! Olen silti saanut mielihalun nitistettyä ja minulla on edelleen vain yksi huopa. Mutta hiukan huokailen ihastuksesta joka kerta, kun saan sen laittaa satulan alle. Se vaan on niin hyvä, omaa luokkaansa.

Itselleni haluaisin Uhipilta pitkän talvitakin joka pitäisi paleltumisarat reiteni aina lämpiminä ja johon voisin brodeerata selkään toiminimeni. Ja haluaisin oikean merinovillakerraston. Mutta hyvillä tuotteilla on aina hyvä hinta, ja jos pitää valita kengityslaskun ja talvitakin hankinnan välillä, menee kengityslasku edelle. Näin se vain on.

Satula-, suitsi- ja kuolainosastosta kerron erikseen toisella kertaa, sillä siellä on pieni päivitys juuri meneillään. Olisi kiva kuulla, millaisia hevostavarakuluttajia blogin lukijoissa on? Mikä on viimeisin löytösi josta olet saanut iloa tai hyötyä? Tai minkä tuotteen tai merkin vannoutunut kannattaja ja suosittelija olet?