Ne ovat olleet esteopeni kannustussanat kun hevonen säätää omiaan ennen estettä. Tolppien väliin! Liikkeen mukana! Saa mennä yli, ali tai läpi mutta ei ohi (tai joutuu ostamaan opelle kaljat, köh köh).
Sillä asenteella lähdin ratsastamaan näitä huikeita 40 cm korkeita maastoesteitäni eli tukkeja joista olikin tuo kuva jo edellisessä postauksessa. Penaa ei tosin tukit riivannut, paarmat ja kärpäset sen sijaan. Heti kun kokosin ohjat tuntumalle, Pena sanoi että iik en kyl voi mennä koska surisee naaman vieressä. Sitten seistiin ja jäkitettiin tovi ja tarvittiin jopa maastakäsin avustamista jotta jalat alkoi taas liikkua. Kun sitten saatiin ravivaihde silmään, ei ollut ongelmia.
Ihan ensimmäinen tukkilähestyminen olisi aiheuttanut kaljavelan koska Pena pääsi luikahtamaan ohi. Toisella kertaa tuli pelkkä stoppi koska en enää laskenut ohi, ja kolmannella kerralla päästiin leijonaloikalla yli. Kehuja aivan miljoonasti ja pari toistoa perään. Käyntitauko, ohjat uudestaan käteen ja stop. En pysty koska paarmat!! Pyysin miestäni kävelemään juoksutuspiiskan kanssa takaviistoon ja kas, taas löytyi vaihde eteenpäin ja pääsin kehumaan. On se kumma kun kymmenvuotiasta hevosta joutuu maasta avustamaan niin kuin kolmivuotiasta!
Esteistä hankalimmaksi osoittautui tuo muuri, joka oli alkuun kuvassa näkyvällä tavalla "auki" jotta pääsin kävelemään ja ravaamaan siitä läpi (no problem). Sitten tukkihyppelyn jälkeen muurinpalat laitettiin yhteen ja päälle nostettiin krouvi puupuomi, jolloin esteestä tuli n. 60 cm korkea. Pena lähestyi ja aivan viime hilkulla veti liinat kiinni. En mee! Uusi yritys, uusi stoppi, uusi yritys ja valtava ponkaisu yli ja poistuminen jyrkästi vasempaan. Ei se mitään, yli mentiin, pysyin kyydissä, kehuin ja kiittelin kuin heikkopäinen, ja tultiin uudestaan. Ei niissä loikissa mitään tyyliä ollut, mutta a) minä uskalsin ja b) Pena uskalsi. Hiphei!
Loppuun vielä videoklippi ihan viimeisestä rundista (muuriesteen jälkeinen venkoilu on siis tässä vaiheessa jo hyvin kesyä). Ei tyylillä eikä taidolla - sinne vaan!
Ihana toi tiukka laukkaväistö muurin jälkeen :D
VastaaPoistaHyvä Sanna! Hyvä Pena!
Jep! Penalla on taipumus riemastua omasta erinomaisuudestaan ja räpistellä vähän joka suuntaan. Sen kanssa jännitys ei lopu siihen että esteestä selvitään yli :)
PoistaHeippa, luin uusimman kirjoittamasi (Penan) ruokintaa käsittelevän postauksen ja siinä kerroit että syötät St. Hippolytin viherrehupellettiä, mash-rehua, alfalfa-haketta ja kivennäistä.
VastaaPoistaOlen fiksailemassa hevoseni ruokintaa, tai siis mietiskelen mitä syksyllä alkaisin laidunkauden jälkeen syöttämään, joten ajattelimpa kysyä että onko sulla kokemusta vielä joistakin muista St.Hippolytin rehuista ja minkälaiset kokemukset niistä?
Mun edesmenneet seniorit (Immu lopetettiin 25-vuotiaana, Miku 28-vuotiaana) söivät pitkään St. Hippolytin seniorrehua (Beste Jahre) ja Pre Alpin -viherrehupellettejä ja pysyivät hyvässä lihassa. Penakin on syönyt samalta merkiltä vähän sitä sun tätä (esim. Struktur E -nimistä energiarehua) ja kaikkiin olen ollut tyytyväinen. Tosin Struktur E:tä meni kerralla niin vähän että yleensä säkinloppu meni rehulaarin pohjalla huonoksi. Pitää siis suojella kunnolla kosteudelta tuollaisen muhjuisen koostumuksen myslirehu.
PoistaPena sinällään on aika kiitollinen ruokittava kun se pitää läskin ja lihakset yllä lähinnä hyvällä heinällä ja hyvillä geeneillä ;) Mutta tykkään St. Hippolytin konseptista - monien rehujen syöttömääräsuositukset ovat hyvin alhaiset eli väkirehuannos ei kasva suureksi vaikka väkirehuilla korjattaisiin isoja juttuja heinäruokinnassa. Miinusta tietty siitä ettei se ole kotimainen... Mutta vaikka olen vähän skeptinen kaiken yrttihöpinän suhteen, niin etenkin tuo Pre Alpin painii minusta ihan omassa sarjassaan verrattuna esim. "vastaaviin" Greenlineen/Greenmixiin. Varsinkin noilla senioreilla ero oli merkittävä maistuvuudessa ja karvan laadussa.
Nyt kesäkaudelle otin Penalle "jonkun proteiinipapanan" kun ei laitumen kanssa samaan aikaan ole tarve pelata noiden alfa-alfojen kanssa. Tai siis alfa-alfapohjainen tämäkin papana on, mutta on kätevämpi käyttää kun väkirehuannos syödään vähän miten sattuu ja missä sattuu. Nyt vaan olen niin hyvä hevosenomistaja etten muista tämän papanan nimeä :D