Tänään koulussa oli estetunti (niin kuin on joka tiistai ja torstai). Olen taas tempaissut jostain mukaani flunssan eikä tunnista noin niin kuin yleisellä mittakaavalla jäänyt mitään hirveän erikoista kerrottavaa jälkipolville. Paitsi tämä yksi asia: yhden linjan alkuun oli rakennettu pieni pysty, siis sellainen 55-60 cm korkuinen. Opettajamme luonnehti sitä "söpöksi", mutta sanoi, että olkoon nyt noin ekalla kierroksella.
Minä lähestyin linjaa, ratsuni hyppäsi pystyn yli ja ensimmäistä kertaa ajattelin: tuntuipa pieneltä. Ja se oli juuri sen kokoinen este joita olen ennen pitänyt "sopivina". Jotain on tapahtunut sille turvarajalle joka minulla on ollut, kun 60 cm tuntuu pieneltä ja sellainen 70-85 cm sopivalta. Linjojen viimeisenä esteenä ylittyy enemmänkin ilman että puntti kamalasti tutisee, mutta tänään vielä hiukan tuntui vatsanpohjassa kun lähestyttiin piiiiiitkällä, suoralla lähestymisellä yhtä 90 cm korkeaa pystyä, radan viimeisenä esteenä (jolloin siis laukassa alkaa jo olla enemmän imua eteenpäin). Vaan siitäkin mentiin yli hyvällä hypyllä jonka ponnistuspaikan näin ja jota maltoin odottaa. Tämänhetkinen ratsuni on varsin etumatala suomenhevosruuna, jolta vähän tahtoo jarru hukkua esteiden seassa, mutta jonka suoraviivaisesta, hötkyilemättömästä asenteesta tykkään todella paljon. Kyseinen toveri nähtiin myös Tampereen messujen suokkikatrillissa!
Olen saanut myös kakkosratsukseni nelivuotiaan suomenhevostamman ja tuumaillut sen kyydissä, että missäköhän vaiheessa tämä luontainen herkkyys ja yritteliäisyys monesta hevosesta katoaa. Olen ymmärtänyt miten tarkasti tulisi vaalia nuoren hevosen halua tehdä ja herkkyyttä yrittää ymmärtää ratsastajan apuja. On myös ihan virkistävää olla välillä sellaisen hevosen selässä joka vain yksinkertaisesti eksyy reitiltä heti jos sitä lakkaa ohjaamasta. Eräänlaista mindfullnessia sekin.
PS. Pena on seissyt tarhassa ja seissyt tarhassa ja vähän vielä seissyt tarhassa. Jos tämä tautini sallii niin nyt olisi taas kolme päivää aikaa "käydä kotona" eli Penan kyydissä. Ehkä jopa vähän puomitella kuivan kentän kunniaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti