sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ei hassummin!

Tänään sitten koitti se päivä, kun korkkasin kisakauden. Ratsastin Emmillä nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma helppo B:n seurakisoissa ja kas, 18 lähtijän joukosta täräytimme kolmannelle sijalle! Prosentitkin oli mukavat 66,458 %. Ei lainkaan hassummin vuoden kisataukoa pitäneeltä hevoselta, joka päätyökseen toimii melko kokemattomien ratsastajien opetushevosena, eikä varsinkaan hassummin alle 3 kk sitten synnyttäneeltä kuskilta!

Kuvia verryttelystä, kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Lotta S.






Pena oli kyseisissä karkeloissa mukana myös, Marin kanssa, mutta nyt ei mennyt ihan putkeen. Penan suoritus päättyi hetipian alkutervehdyksen jälkeen keskeytykseen, sillä Pena ei vain yksinkertaisesti mennyt tuomaripäätyyn, eikä suoritusta olisi ollut enää mieltä jatkaa sen vääntelehtimisen jälkeen. Harmillista, mutta tilanteessa oikea päätös. Rataan ei saanut tutustua ennen omaa suoritusta, eikä sitä myöskään saanut kiertää ulkopuolelta. Aika selvä tapaus, ettei Pena uskalla edetä.

Penasta kuitenkin myös verkasta muutama kuva:





En voi kieltää, etteikö mielessä olisi käynyt, millaista olisi harrastaa jos alla olisi aina tällainen hevonen kuin Emmi. Ei Emmikään ilmaiseksi anna mitään ratsastajalleen, mutta sen kanssa voi sentään poistua kotoa ilman että tarvitsee koko ajan pelätä tai hävetä. Penan kanssa tilanne on aivan toinen - sen kapasiteetti kyllä riittäisi, mutta muuttuvat olosuhteet eivät vain ole sitä varten. Sen kuppi menee heti nurin kun pitää siirtyä valmistautumisesta kisasuoritukseen ja ihan yksin lähestyä tuomaripäätyä, vaikka juuri se oli verrytellessä tosi kiva ja rento.

Oli kyllä niin kiva päivä! Siitä on ihan hitosti aikaa kun olen viimeksi startannut helppoa B:tä, ja nyt tuli kova polte päästä vielä tänä kautena kokeilemaan, olisiko itsellä rahkeita sinne helppoon A:han asti. Emmi on kilpaillut edellisessä kodissaan heA-tasolla, mutta se alkaa jo olla sen kokoamiskyvyn ylärajoilla.



Viikko vielä ja Pena tulee kotiin. Tänään jo meinasi hiukan sydän särkyä, kun Mari tuli noutamaan Emmiä meiltä, Pena traikussa, ja kun Pena huuteli sieltä, vanha Immu vastasi kaiholla tarhasta sille. Tunnisti parhaan ystävänsä. Ei se muille huutele... Viikko vielä ja sitten, sitten ystävä tulee kotiin! Etenkin siksi musertaa, kun olen päättänyt että tuleva kesä on Immun viimeinen ja syksyllä se siirtyy taivaslaitumille. Se saa vielä viimeiseksi kesäkseen parhaan kaverinsa luokseen. Niin on hyvä, sille ja minulle ja Penallekin. Sitä odotamme.

3 kommenttia:

  1. Hieno suoritus, hyvä Sanna!

    Voi Penaa, raukka ehkä luuli että tuomarit syövät pieniä (ja vähän isompia) poneja... Mutta ainakin se näyttää kuvissa tosi hyvältä :) Vähän asian sivusta mutta tuohan on sääntöjen vastaista jos rataa ei pääse kiertämään ulkopuolelta tai sisäpuolelta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Ulkopuolelta mäkin olisin ajatellut että pitäisi saada kiertää! Kyse oli jostain seuramestaruuksien kvaaliluokasta ja erikseen tiedotettiin että ohjelmat aloitetaan radan ulkopuolelta. En sitten tiedä, olisiko joku tullut napisemaan jos olisi kuitenkin vaan mennyt ulkokierrokselle? Mutta tuo on Penalle ihan mahdoton paikka että sen pitäisi pystyä lähestymään kylmiltään tuomaripäätyä, pysähtyä tervehdykseen ja lähteä siitä uudestaan liikkeelle, vielä lähemmäs tuomaria.

    No mutta, näitä kinkereitä tulee uusia, ei ole niin vakavaa :)

    VastaaPoista
  3. No juu, pisti vaan silmään koska just viikonloppuna puhuttiin valmennuksessa tästä aiheesta :) Eli tosiaan olisi pitänyt saada kiertää rata ulkoa kun aloitus ulkopuolelta.

    VastaaPoista