Vajaa neljä viikkoa synnytyksestä ja tämä mama palasi ratsaille. Voi onnea!
En tosin Penan kyytiin vaan Emmin, opetushevoseni, jolla pääsääntöisesti pysyy kaikki neljä jalkaa maassa. Kroppa on ihmeellinen, palautumiskyky on ihmeellinen. Suuria vaurioita en synnytyksessä kärsinyt, mutta silti olen yllättynyt, miten nopeasti olen alkanut tuntea oloni jälleen omaksi itsekseni. Ponikokoon eli Penan selkään kelpaavaksi eli entisiin mittoihini minulla on vielä matkaa sellaiset kahdeksan-kymmenen kiloa, mutta isolla hevosella ratsastaminen ei ole ongelma.
Taito ei ollut kadonnut. Lihaskunto sen sijaan on. Aloin ymmärtää niitä jotka eivät osaa ratsastaa - minulla sentään on ratsastustaito ja tieto siitä, mitä pitäisi tehdä ja miltä minkäkin kuuluisi tuntua, mutta tällä hetkellä lihaskuntoni ja kehonhallintani on varsin vajaa. Miten vaikealta ratsastaminen voikaan tuntua sellaisesta, jolla ei ole taitoa eikä lihaskuntoa?
No mutta tästä on suunta ainoastaan ylöspäin! Pari kertaa viikossa ajattelin ehtiä Emmin selkään jatkossakin, ja ehkä sitten keväämmällä pääsen taas Penan kyytiin.
Jee, hienoa! Just pari tuntia sitten mietin mitähän sulle kuuluu, mutta hyvää näköjään :)
VastaaPoistaVoi, kiva kuulla että olet miettinyt mua! Olen käynyt lukemassa uusia ponikuulumisiasi aina kun olen ehtinyt, ja täytyy sanoa että olet löytänyt tosi kauniin ponin! Ja videon perusteella oli ratsailtakin oikein näpsän näköinen tapaus. Toivottavasti teillä sujuu kaikki hyvin.
VastaaPoistaHieno juttu, että olet päässyt takaisin hevosen selkään!
VastaaPoista