Ratsailla!

Ei, ei vieläkään satulaa, mutta nyt en enää malttanut vaan halusin ihan vähän käydä kokeilemassa, pysyisinkö pelkän padin kanssa kyydissä. Alkuviikolla juoksutin Penan ensin kahdella ohjalla, ja kun poni oli suorastaan unelias ja laiska, kiipesin verkkareissani selkään ja kävelin loppukäynnit sieltä. Pena tuntui leveältä, lyhytkaulaiselta ja kovin, kovin omalta.

Eilen sitten ajattelin ratsastaa "kunnolla" ja varustauduin taas suitsilla, padilla ja juoksutusvyöllä. Liinan otin kentälle varmuuden vuoksi mukaan, jos poni tuntuisi siltä että kannattaa ensin juoksuttaa virtaa pois. Mutta ei, Pena oli rauhallinen, joten kyytiin vaan.

En tiedä, kumpi meistä on huonommassa kunnossa! Tehtiin puoli tuntia hommia melko laiskalla otteella (no, takana kaksi kuukautta ei-mitään, muuta ei ehkä kannatakaan vielä yrittää), käynnissä taivuttelua ja etuosakäännöksiä neliöllä, sitten ravia pääty-ympyrällä, ja kun ravi tuntui aika vetelältä, hain siihen terävyyttä nopeiden käynti-ravi -siirtymisten kautta. Lopuksi vielä laukkaa, ja kun siinä oli myös vähän hakemista tahdikkaan etenemisen kanssa, otin muutamia ravi-laukka -siirtymiä ja sain kuin sainkin Penaa vähän ryhdistettyä. Olin itse aivan hiessä ja hionnut oli ponikin, ihan vaahtoon asti vyön kohdalta... Huoh, meillä on vissiin aikamoinen kuntoprojekti edessä taas. Vaikka juuri luin jostain, ettei laiduntaminen tiputa hevosen peruskuntoa niin paljon kuin pelätään. Ja Pena on nyt kuuden hevosen laumassa reilun neljän hehtaarin alalla, ja ne todella liikkuvat laumana paljon!

Olin kuitenkin niin iloinen ja onnellinen. Olen kaivannut tätä ihan hirmuisesti. Mun poni! Iih!


Satulan pitäisi olla jo Suomessa ja matkalla minulle. Hiukan jäi tympeä maku lopulta satulakauppaan, kun asioin silloin sovitustilanteessa eri henkilön kanssa kuin nyt myöhemmin, ja nyt ykskaks ei tiedettykään, että olen sopinut antavani vanhan satulani vaihdossa. Lisäksi olen odottanut tätä satulaa kohtapuolin kolme kuukautta luvatun kuuden viikon sijaan, ja kun yritin tinkiä 150 euroa välirahasta, en saanut mitään vastakaikua. Olen kai liian sopeutuvainen kun en vängännyt tiukemmin vastaan, mutta olen jokseenkin väsynyt tähän vääntämiseen ja odottamiseen. Rukoilen kaikki raajat ristissä että saapuva satula on sitä mitä pitääkin ja sopii meille molemmille. En uskalla edes ajatella, mitä käy jos niin ei olekaan.