Hevonen on reipas ja menee kovaa, nyt se on pohkeen edessä? Väärin.
Ratsasta se paremmin pohkeen eteen! Takaa eteenpäin! Juu juu, mutta miten?
Pohkeen edessä liikkuva hevonen tarkoittaa minulle tunnetta siitä että hevosen moottori käy, ja se käy nimenomaan minulle. Kyse ei ole siitä, että hevosen tulisi mennä kovaa tai että tempon tulisi olla nopea. Voin ratsastaa reipastakin laukkaa ilman että Pena on pohkeen edessä. Pena voi mennä pohjeavusta niin paljon eteenpäin että tuntuu kuin se aikoisi karistaa minut vauhdista, mutta se ei ole pohkeen edessä olemista, vaan alta juoksemista.
Opettaessani käytän usein mielikuvaa Sulla pitää olla tunne että sulla on enemmän hevosta sun etu- kuin takapuolella. Keventäessä täytyy ajatella, että ylösnousun aikana hevonen kuljettaa satulan eteenpäin taas uudestaan ratsastajan takapuolen alle. Pohkeen edessä oleva hevonen on valpas, mutta levollinen. Se vastaa apuihin pehmeästi, ilman viivettä. Kun laitan jalan kiinni, tulee hevosen moottorista heti energiaa joka tuntuu paineena käsissäni, ja sitten päätän, mihin haluan sen energian laittaa. Isommille askelille eteenpäin? Okei, ajattelen hieman käsiä eteenpäin, ikään kuin työnnän etuosalle tilaa edessäni. Moottori on käynnissä ja takajalat tuottaa energiaa, joka menee hevosen kehon läpi. Ohjastuntuman keveydellä kontrolloin, kuinka paljon haluan hevosta päästää. En missään nimessä kannattele hevosta käsissäni! Ohjaajakoulussa kouluratsastusopemme hoki kyllästymiseen asti "Ei voi tulla ja mennä yhtä aikaa", ja se on oikeasti hyvä neuvo. Apujenkäytön ajoitus on todella tärkeä - pohkeenkäytöllä voi nopeuttaa hevosen jalkoja ja ohjalla kontrolloida, kuinka paljon ja mihin suuntaan energiaa vapauttaa, mutta ei voi käskeä eteenpäin ja jarruttaa samanaikaisesti.
Tämä käsittelee puolipidätettä mutta ajatus sama: ei päästetä energiaa karkuun, ei ajoiteta apuja väärin |
Jotta hevonen voi olla pohkeen edessä, on sillä oltava ohjastuntuma. Pena on maailmanluokan mestari ohjastuntuman pakoilemisessa, ja se aloittaa jokaisen treenin kysymällä, voiko se vain olla käppyrässä apujeni ulottumattomissa ja reagoida hitaasti, jos ollenkaan. Se ei välttämättä näytä ulospäin ollenkaan laiskalta/hitaalta, se voi vipeltää kovastikin, mutta tunne selkään on sellainen, että kun kohdistan siihen painetta, menee 3-4 sekuntia ennen kuin saan reaktion. Jos saan. Apujen voimistaminen, "runttaaminen", aiheuttaa vielä syvemmän käpertymisen. Sen sijaan minun pitää pyrkiä nopeuttamaan Penan reaktioita = pyrkiä nopeuttamaan itseäni. Apu (- hellitys) - reaktio. Jos olen itse sitkeä, vahva ja hidas, on hevoseni samanlainen. Joudun aika monesti alkuun napauttamaan pohkeella, terävästikin, mutta silloinkin kuvio on apu - hellitys - reaktio - kiitos.
Aloitan ohjastuntumalle (eli pohkeen eteen) ratsastamisen heti kun kerään ohjia tuntumalle. Ajattelen, että ratsastan hevosta eteenpäin kohti lyhenevää ohjastuntumaa. En siis vain kerää edestä ohjia lyhyelle ja "vedä" tuntumaa itselleni, vaan haluan "työntää" tuntumaa itsestäni poispäin. Niin kuin lykkäisin kottikärryjä edelläni. Ja siellä pohkeen edessä on oltava ja pysyttävä läpi treenin, läpi suunnanmuutosten, käännösten, siirtymisten. Kun kaikki on hyvin, en auta hevosta. En kannattele, en aseta painetta, mutta en myöskään tee hevosen puolesta. Pohkeen edessä oleva hevonen liikkuu itse, hyväksyy tuntuman, antaa ratsastajan istua ja vaikuttaa, on levollisen valpas ja valmis reagoimaan heti.
Täällä olen kirjoittanut auki aika läheltä liippaavia asioita Christoph Hessin klinikan jälkeen. Tekee hyvää palata tällaisiin yhteenvetoihin aina välillä, niin ei eksy raiteilta!
On muuten aika vinha tunne kun valjakkokouluajotreenissä saat (mini)shettiksen "pohkeen eteen". Vaunuille välittyvä fiilis on kuin paremmankin kouluhevosen kyydissä! Jotenkin se yllättää joka kerta miten pienellä ponilla ajaminen tarjoaa samaa tunnetta kuin laadukkaalla hevosella ratsastus. Tunne ohjissa on sama ja se yksi hevosvoima kuljettaa - ei kovaa, mutta jäntevästi, tehokkaasti ja seuraavaa merkkiä odottaen. :)
VastaaPoistaHei tää on muuten totta! Musta tuntuu että olen tajunnut pohkeen edessä olemista paremmin nyt kun olen ohjasajanut paljon. Koska jos ajossa hevonen ei pyri eteen, ei siinä paljon auta lykkiä löysiä naruja käsissään :D Hevosen täytyy työntää se tuntuma. Tai ponin <3
PoistaHyvä yhteenveto! Nimimerkillä - laskettelin eilen yhden kouluradan aina vaan pitenevät pyykkinarut käsissä ;) noh treeniä vaan ja kohti uusia ratoja! Tämä on minullekin vaikea asia.
VastaaPoistaAijai ;) Se on kato se höyhenenkevyt tuntuma... Eiku.
PoistaHyvin sanottu! "Pohkeen edessä" on kyllä yksi niistä ratsastustermeistä, jotka eivät itsessään kerro oikein mitään. Viideltä ihmiseltä kysyessä saisi varmaan viisi erilaista selitystä. Ei ole helppo laji tämä!
VastaaPoistaSe on sellainen termi, että kun tunteen löytää, avautuu termikin. Mutta siihen saakka se on vain sanahelinää. Olen myös kuullut open (tai ehkä pikemminkin "open") suusta ohjeen ratsukolle: No niin ratsasta se nyt peräänantoon ja siirry sitten raviin.
PoistaEn tiedä, mitä ratsastaja teki, mitä hänen olisi pitänyt tehdä, enkä varsinkaan, miten kummassa kukaan voi ajatella, että tuo olisi jotenkin hyvää ratsukon ohjaamista.
Kiitos, loistava teksti. Tuo kuvasarja on erittäin havainnollinen. Antoi jopa ahaa-elämystä. Viimeaikoina kun olen miettinyt että mihin se eteenpäinpyrkimys välillä katoaa. No siihen, että olen sulkenut pallon ennen sen täyttämistä.
VastaaPoistaTää oli todella hyvä!
Mahtavaa jos tuli oivalluksia! Tämä on juuri sellainen asia jonka voi esittää monella tavalla ja päämäärä on kuitenkin sama. Tuonkaltaisiin hyviin kuvasarjoihin törmää joskus facebookissa, tarvitsisi alkaa järjestelmällisesti ottaa niitä ylös.
Poista