Onneksi ollaan laiskoja siivoamaan eikä heitetä juuri mitään pois. Heinäladon kattoparrujen varassa nimittäin on vuosikaudet kiikkunut valkoisia peltisiä n. nelimetrisiä jotain, jotka luultavasti ovat tilan historian aikana joskus olleet kiinni jossain aidassa. Pikainen tikkailla kiikkuminen ja laskutoimitus paljasti, että nämä jotkin voisivat kuin voisivatkin yhdessä juoksussa riittää kentän ympäri.
Tuumasta toimeen! Tulevat aitalankut alas katonrajasta, pihalle levälleen ja painepesuri laulamaan.
 |
| Näin kerron teille tapahtuneen... |
 |
| ... mutta näin se oikeasti tapahtui |
Vuosi
 |
| Perusmeno lapsiperhe-kotitallissa |
 |
| Siitä sitä rupesi syntymään |
Aidanmokomat meinasivat loppua kesken, kunnes kaiveltiin vähän lisää tontin pöpelikköjä ja kas, puuttuvatkin metrit löytyi. Kivaahan tuommoista aitahommaa on tehdä kun kelikin on... noh, lievästi sanottuna paahteinen, +30 ja risat joka päivä. Aitaa päkästettiin kasaan porakoneen ja kateruuvien kera aina kuopuksen päiväunien aikaan, eli tunti silloin ja toinen tällöin.
Ja kun pukkaa niin priiman näköistä aitaa niin pitäähän kulahtaneet tolpatkin saada jotenkin ryhtiin. Ennen maalikauppaan kiirehtimistä kysäisin äidiltäni, olisiko hänellä sattumalta jäänyt valkoista maalia viime kesän remonteistaan. Ja juu, purkinpohja oli!
Sitten jossain vaiheessa loppui maali, ja koska olin ilahtuneen onnistuneesti saanut tämän projektin pihisteltyä läpi tähän saakka vain 5,34 e kustannuksella (pieni pussi kateruuveja lisää Prisman punnitse ja säästä -ruuviosastolta), en halunnut lähteä maalikauppaan. Jäin odottamaan äidiltäni seuraavaa maalipurkin loppua, koska myös hänellä oli erinäisiä kesäprojekteja meneillään omassa kodissaan.
Kun vihdoin maalipurkki kulkeutui meidän leveyksille, pääsin jatkamaan maalaamista. Tolppa silloin ja toinen tällöin, ja valmista tuli hitaasti mutta hitaasti. Mutta valmistuipa mokoma lopulta! Nyt kelpaa ratsastella viiden euron valkoisissa aidoissa! Onko kellään muuten tietoa, miksi ratsastuskentän aidat ovat perinteisesti valkoiset? Onko siinäkin taustalla joku ritariajan käytännönasia niin kuin vasemmalta puolelta selkäännousussa?
Hyvältä näyttää! Itse noudatan myös tuota ei kannata heittää mitään pois -ajatusmallia (tiettyyn rajaan asti). Koska en asu ok-talossa, minulla ei itsellä ole mitään rakennusmateriaaleja. Mutta yksi heinälaatikko on kyllä rakennettu äidin talon kattorempan ylijäämälaudoista. Raakalautainen laatikko tosin kesti vain yhden talven.
VastaaPoistaItselläni on hevostarvikkeita varastossa niin paljon, että jos jotain tarvitsee niin yleensä ei tarvitse kauppaan lähteä.
Tämä hamstraaminen on meillä ihan yleinen vitsi, kun aina kaivellaan nurkkia ja kun löytyy tarpeita kulloinkin vastaavaa roinaa, sanotaan "on se hyvä kun ei heitä mitään pois!". Vaikka on kolikolla kääntöpuolensakin, aika paljon on jemmassa myös sellaista mille ei koskaan tule käyttöä. Ja sitten taas toisaalta, kun kylille on matkaa puoli tuntia per sivu niin on ihan kiva ettei jokaisen mutterin ja johdonpätkän perässä tarvitse lähteä ajelemaan, kun on jättänyt varastoihin edellisten projektien ylijäämiä.
PoistaKätevä emäntä :)
VastaaPoistaJa kätevä isäntä myös, joka jaksaa aina ruveta mukaan näihin mun ideoihin ;)
PoistaTaisi reilu kymmenen vuotta sitten olla nuo peltilankut pihatien varrella radan puolella olevissa tarhoissa :)
VastaaPoistat. Milka, joka kahden edellisen omistajan aikaan kävi lomittamassa
Näin arvelinkin että ovat olleet aidassa jossain, kun oli vanhat ruuvinreiät sellaisilla "tolppaväleillä" :) Tämä on sitä kierrätystä parhaimmillaan!
PoistaTulipas hienot aidat, kyllä nyt kelpaa!
VastaaPoistaNo niin kelpaa! Joskus aika halvalla saa ihan hyvää myös :) Olen nähnyt nättejä kentänaitoja myös niistä Hankkijan EquiSafe-tolpista ja leveistä lankajuoksuista, mutta kustannus olisi ollut aivan eri luokkaa. Meillä hepat ovat välillä kura-aikana tarhaamassa kentällä ja syövät puuaidan, joten olen vahingosta viisastuneena päättänyt, että kenttä täytyy aidata majavankestävällä materiaalilla.
Poista